Sunnuntaiaamu ja tehotytöt

Tyttö kysyy kuka hän on tehotytöistä. Mikähän tuon vaalean nimi onkaan? Tehotytöt on kylä mun lemppari. Söpöjä otuksia mutta vahvoja, just tuollaisia höpelön ilahduttavia hahmoja. Muistan omistaneeni tehotyttö t-paidan josta tein imetyspaidan aikoinaan =) miksi kaikkien söpöjen vaatteiden pitää olla kokoa s ja minun kokoa l. Pituutta kun on 178cm niin siinä ei paljon teinivaatteet mahdu. Eikö myöskään suurin osa ihanista kirppislöydöistä. 60-70 luvulla kaiken piti olla kokoa mini. Edes äidin vanhat vaatteet eivät kaikki mahdu. Tosin äiti oli 171 cm.

Pitäisi pukeutua ja mennä ulos. Tyttö haluaa poimia päivänkakkaroita ja minä voisin aloittaa rapsuttaa maalia pois suunnattoman isosta vanhasta kaapista joka majailee pressun alla pihalla.

Vitsi nämä supertytöt on ihan hassuja. Nyt tuo punatukkainen pelastaa maailman asteroidipilveltä. Heheheee. Näitähän on aikuisenkin (jaminäkösellainenolen) hauska katsella. Taidan olla ns. persona immatura, vaikkakin osa minusta on ollut jo lapsesta vanhus.

Itse ajattelenkin, että ihmisellä on sielunikä. Ja omani on vanha ja silti nuori =D no taidan olla iso paradoksi koko ihminen.

Hitsi kun on näin sateinen ilma. Pitäisi ruoho leikata.

Kirkonkellot soi. Mä tykkään hurjasti siitä äänestä. Mikähän siinäkin on, rauhottava ääni. Tuo kirkko on kyllä todella kaunis. Näkyy minun toisen puolen ikkunoista. Ihan kuin jostain muusta maasta. Vaikka itse pidänkin keskiaikaisista kivikirkoista ja puisista vanhoista unelmista, niin onhan tuo omalaatuisuudessaan upea. Lähinnä mieleen tulee jokin välimerellinen näkymä. Paitsi koivut ja vanhat puutalot.

Jaha, tehotytöt loppui ja tytön meininki alkaa olla siinä määrin reipasta, että alkaa olla aika painella pihalle =) apiloita meidän takapihalla totesi tyttö kurkkiessaan ikkunasta. Silleen. Ja ensimmäinen ihanan kaunis unikko kukkii.

-Miu