Itsenä oleminen... osa 1/xx

Me kaikki käymme elämässä jossain vaiheessa identiteettikriisin. Yleensä ensimmäinen vaihe tulee teini-ikäisenä. Otamme oppimme ja käyttäytymismallimme vanhemmista, koulusta, kavereista ja muista ympäristöistä. Elämme paljon tiettyjen periytyvien kulttuurien uskomusten mukaan, mikä ei aina välttämättä ole niin hyvä.

Kun aloitat suhteen, oli se sitten parisuhde tai jokin muu sosiaalinen suhde, niin aloitat sen yleensä sillä, että yrität miellyttää vastapuolta. Olet siis yleisesti ottaen jotain mitä et ole todellisuudessa. Koska todellisuudessa on niitä jotka tykkäävät banaaneista ja niitä jotka tykkäävät kiiweistä, emme voi koskaan miellyttää kaikkia. Yrittäessä tulemme itse olemaan usein onnettomia, sillä kadotamme itsemme matkalla. Meistä tulee jotakin mitä emme enää tunnista itseksemme. Olit banaani, sinusta tuli wannabe Kiiwi.

Oletetaan että menet työhaastatteluun ja sinun tulee "myydä" itsesi kyseiselle yritykselle. Yritysten mentaliteetti perustuu yleisesti ottaen tuotteiden ostamiseen/tuottamiseen, jossa sinä olet myöskin vain yksi osa tuotantoa/tuotetta. Olet myynyt siis itsesi tuotteena yhtiölle ja sait sillä työpaikan. Onneksi olkoon.

Totuuden sijasta jakelemme muodollisia kohteliaisuuksia ystävillemme, koska pelkäämme mitä vastapuolella oleva henkilö saattaa ajatella sinusta kun kerrot ajatuksesi suoraan. Pelkäät menettäväsi ystävyyden kertoessasi asiat niinkuin ne ovat.

Älä yritä olla jotakin muuta mitä et ole. Vaan ole se mitä sinä olet. Meissä kaikissa on potentiaalia olla oma itsemme ja se lähtee meistä itsestämme aina liikkeelle. Jos pelkäät sitä mitä olet ja sitä mitä ajattelet, miten voit ikinä olla vapautunut muiden ihmisten seurassa.

On totta että nykyisessä maailmassa jokaisella on erittäin suuri vaikeus olla oma itsensä, mutta se joka ei pelaa ei voi voittaa.

Todellisen onnen jokainen löytää itsestään.