Tuli sitten käytyä maailmalla. Viikko oman isän kanssa voi joskus tuntua aika pitkältä ajalta, vaikka ei olisi nähnyt vuosiin. Muistui taas mieleen miksi ei olla nähty vuosiin.. Voisi kuvitella, että 30v on pitkä aika antaa anteeksi itselleen, mutta jotkut eivät näköjään kykene siihen ja antavat oman painolastinsa tuhota sekä oman elämänsä, että läheistensä elämät jos he sen sallivat. Itse vannoin aikanaan, ettei minusta tule samanlaista isää omille, mahdollisesti ja toivottavasti joskus vielä tuleville lapsilleni, kuin omani oli minulle. Tämä reissu vahvisti minulle monta asiaa, ja käytinkin hyvin ansaitun lomani pääasiassa asioiden ajatteluun. Toki juhlin myös, olinhan Euroopan biletyspääkaupungissa Ibizalla, mutta pääasiassa aikani kului merta tuijottaessa ajatuksiin vaipuneena - ja voin sanoa, se teki hyvää.
Elämäni kaipaa muutosta, se on varma. Sitä en lähde vielä ruotimaan täällä julkisesti että mitä tai millaista, ja näyttää siltä että oma epävarmuuteni (sekä tietty sattumien monimutkainen summa) ihmissuhdeasioissa on tehokkaasti karkottanu kaikki potentiaaliset kumppaniehdokkaatkin läheltäni. Lienee aika keskittyä nyt vain itseeni, aika kauan tässä onkin seurusteltu enemmän tai vähemmän putkeen, noin 7 vuotta. Kaksi kertaa avoliitossa, kaksi kertaa kihloissa, kerran varattu kirkkokin. Noh, ehkä jätän edes toisen silmän auki, eihän sitä koskaan tiedä..
Työpaikallani vaihtuu väkeä, hyvä ystäväni irtisanoutui ja toinen kollega sai kenkää. Bändiasiat on ollu nyt keväästä asti off-modella studiohommeleiden takia, mutta kohta päästään taas itse asiaan bändinkin kanssa. Odotuksia levyn ja bändin suhteen on kovasti...
Muutoksen tuulia ilmassa selkeästi. Nyt kun vielä näkisi että mitkä ratkaisut ovat niitä oikeita ja mitkä vielä oikeampia...
Autokin perkele pitää muutoskatsastaa...