Saunaillassa ystäväni kanssa jutellessa aihe siirtyi kuntoiluun. Hän mainitsi aloittaneensa punttistreenit tauon jälkeen, ja heitti perään: "Hyvät treenit tuntee siitä että ne sattuu".
Jäin miettimään lausetta.
Vaikka kommentti tulikin puoliksi vitsinä, asia liittyy itse asiassa kaiken kuntoilun parissa sitkeässä istuvaan myyttiin: Hyvä kunto on yhtä kuin hyvä terveys.
Miksi se sitten ei pitäisi paikkaansa? Eikö meille tarjota säännöllistä liikuntaa yhtenä tavallisimmista ohjeistuksista henkilökohtaiseen terveydenhuoltoon, aina jo peruskoulusta asti?
Itse asiassa, hyvällä kunnolla ja hyvällä terveydellä ei välttämättä ole paljoakaan tekemistä toistensa kanssa. Vertailukohtaa ei täydy etsiä ammattiurheilua kauempaa: Huippuunsa treenattu urheilija voi olla äärimmäisen kovassa kunnossa, mutta hän ei siitä huolimatta ole vapaa sairauksista tai terveysongelmista. Esimerkkejä loistavasta kunnosta surkealla terveydellä löytyy yllin kyllin eri urheilijoiden terveyshistorioista; tai, kuten Suomen Olympiakomitea asian laittaa: "Hyvästä ennaltaehkäisystä huolimatta huippu-urheilijan arkeen kuuluvat sairastumiset ja vammat." (*
Arkinen kuntoilu on tietenkin hyvin eri asia kuin ennätyksien rikkomiseen tähtäävä harjoittelu. Tästä huolimatta erityisesti rasitusvammat, säryt ja erilaiset tuki- ja liikuntaelimien ongelmat ovat tavallinen vaiva niin satunnaiselle kuntoilijalle kuin ammattilaisellekin, ja loppujen lopuksi kummatkin ovat alttiita samoille flunssille ja tartuntataudeille. Miksi siis olisi perusteltua olettaa, että säännöllisen liikunnan myötä voit unohtaa lääkärikäynnit?
Oikein tehtynä kuntoilulla on tietenkin monia tutkittuja hyötyjä, yleisimpänä mainittuna sen apu sydän- ja verenkiertosairauksien ennaltaehkäisemisessä (**. Avainasemassa on kuitenkin termi "oikein tehtynä" - kuinka moni loppujen lopuksi pysähtyy miettimään miten hän kuntoilee, ja millä tavalla tapa jolla kuntoillaan vaikuttaa?
"Hyvät treenit tuntee siitä että ne sattuu" on yllättävän monelle kuntoilun kiistattomia perusviisauksia. Se on yhtäläisesti itsensä ylittämistä, rajojen rikkomista, kivun voittamista ja selkeästi koettava tulos. Se on sama kuin "Ei Kipua, Ei Tulosta" - kuuluisa maksiimi, jonka toteuttaminen alkaa harrastuksena, jatkuu tapana, talutetaan mukana fysioterapeutin kautta sairauslomalle ja sieltä kuntoutuksen kautta takaisin treenisalille. Se ojentaa meille tarjottimella kaikki vastakkaiset tulokset kuin mitä kuntoilun pitäisi antaa.
Kivulle on aina hyvä syy. Vaikka kuntoilussa usein luullaankin niin, sen kautta kehomme ei sano meille "saanko lisää, kiitos", vaan "ota rauhallisemmin". On häkellyttävää miten tavallista kivun tulkitseminen väärin on, ja kuinka usein tämä tulkintatapa nostetaan hyveen asemaan.
Säännöllinen hyvä kuntoilu on hieno asia josta voi saada paljon hyötyjä. Säännöllinen huono kuntoilu on paljon epäterveellisempää kuin treeniajan käyttäminen oluenjuontiin sohvalla. Esitän siis tässä vaihtoehtoisen lähestymistavan:
"Hyvät treenit tuntee siitä että niissä on hauskaa".
Kun kuntoilet, tee siitä hauskaa - riippumatta siitä mitä teet. Nauti ulkoilusta tai lenkkeilystä, ja jos vaikka pelaat mielummin sulkapalloa tai käyt uimassa, vaihda lenkkitossut mailaan tai simmareihin. Käytä treenisessioihin sen verran aikaa kuin tuntuu mukavalta. Kuntoile säännöllisesti, mutta älä kurita itseäsi. Merkki hyödyllisistä sessioista on se, että niiden aikana ja niiden jälkeen olosi on energinen, hyvä ja reipas.
Kaikki arvokas vaatii tietenkin aina vaivannäköä ja panostusta, mutta kipu ja epämukavuus ei ole mikään tavoiteltava palkinto - kivulla ei ole kuntoilussa itseisarvoa, huolimatta mitä väitetäänkin.
Valinta miten kuntoilla on viime kädessä jokaisella kuntoilijalla itsellään. Ja kuten nähty on, voihan sitä saunoakin itsensä sairaalaan. (***
Kirjoittaja,
Markus Kahila
www.shaolin-nordic.com
*) http://www.huippu-urheilija.fi/urheileminen/terveys-ja-kuntoutuminen/
**) http://www.opiskelijaliikunta.fi/service.cntum?pageId=115771
***) http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2010/08/1167616/mies-kuoli-saunomisen-mm-finaalissa