Kaapisiivous

Siit on tullu iha lentävä lause siit marttoje lanseeraamast ajatuksest et josset meinaa viättää jouluus kaapissa ni ei niit kaappei oo pakko siivoo enne jouluu. Mä enno mikää kodinkynttilä ni mä voin helposti olla satapros samaa miältä, mut toisaalta ku muistelen eräitäki joului ni tuntuu et parempi ois ollu mennä kaappii ja pysyy siä.

Enikeis. Olin tos lähtees ulos ja muute ois valmist mut korvalaput tarttis ku siä on noi helveti kylmä nykysemmi. Muttei ne ruskeet korvalaput ku on etese hyllys esillä vakiosti, ne on ohuet ja mä oon pitäny niit näis ensimmäsis viimos mut ei niist oikeesti pakkases mitää iloo oo. Eikä niit pinkkei mikkä on hattuhyllys ku ne ei mee muuhu varustuksee, eikä niit vihreit ku on ulkoluvaatekaapis ku ne on nii vanhat ja kauhtuneet. Siis mis helvetis on mun violetit lammaskarvaset korvalaput?

Ja etsin. Ja kypsy tää ajatus. Et joskus vois joku siivoo mun kaapit.

Siis miks mullon neljät korvalaput eikä niist ainootkaa oo samas paikkaa ku toiset? Miks mä en tiä mis ne neljännet on ku mä haluun just ne?

Mä en tiä millo noi kaapit on viimeks siivottu. Mä en oikeesti tiä. Joskus alkuvuadest mä heitin siält iha vitusti kamaa pois ja kirpparille muttemmä sillokaa mitää siivonnu – ehkä mä enno siivonnu noit ikinä? Mä en muista… ja se on aika pelottavaa. Ja seki on oikeesti aika pelottavaa et ois tosi upee joululahja ku joku siivois noi kaapit. Ei tarttis ees välttis tehä enne jouluu… Voi vittu että mä oon tullu vanhaks: mä alan uskoo siivoomise autuuttavaa olemuksee.

Mut totuus on et se on selluaka tappourakka et siihe tarvittas yks sellane händimän ku muino Carolyn See kirjas Kätevä mies. Löytysköhä aviomiäspalvelust?

Niijjoo, löyty ne oikeetki korvalaput lopuks. Siin kohtaa alkoki olla jo kohtalase hyvä hiki ja melkei myähästymine hanskas.

Kirjoitettaessa soi Todd Rundgren: I Went To The Mirror