MLH

Mun sisällä asuu Merkilline Loppahuuli Hölöttäjä. Mä oon aika helveti kypsä siihe muuteki ja vallanki tänää. Ehkä se on ollu siä aina, ehkä se synty ku erottii eksä kans ja mulle jäi päälle selostaa sille mun asiot – vittu sen kans puhuttii iha järjettömä paljo. Kaikest. Jälest oon huamannu monesti et MLH kommentoi kaikellast simppelii äänee kadul ja se on tosi oudoo. Jos sanoo suameks ni mä oon siis hullu. Mulleijo tarpeeks kontaktei et sais jutella oikeesti ni MLH iskee iteksee.

Enikeis, tänää MLH ylitti taas uudemma kynnykse. Syättöläs ruakapöydäs – picture this: iso ruakapöytä, toises pääs kaks urosta jutskaas keskenää, toises pääs yks yksinäne uros syämäs ja mä tuun ja istun tiätty siihe tyhjempää päähä mutten iha liika liki sitä yksinäst vaa sillai suamalase matka päähä. Niiiii-i, ei voi tiätää mitä mä siin meditoin mut sit mä huamasin et se uros katto mua sillai oudosti. Mut ei se kysyny et mitä sä sanot ja helvetti et mä toivon tosissaa ettei se kuullukkaa vaa et se jäi ihmettelee et sanonks mä jotai oikeesti vai en… Nimittäi mä oivalsin kyl et se vittumane MLH oli höläyttäny äänee et nussi mua. Ja se uros ei siis tod kiinnostanu vähääkää. Voi vittu.

Se on sanottava mun kunniaks et tää oivallus ei saanu mua iha kokonaa ulos kuasist ja vittu mä söin sen ruua enkä kattellu sinne päikää. Sitä mä en tiä olinks mä helveti punane vai valkone vai vihree. Ilmesesti olin kyl niit kaikkii.

Sanotaa et aivos on tavalliset arkijutut eri lokeros ku rivostelut ja sellaset. Nii et leskiarmot ku on unohtanu mikä on haaruka nimi ja mitä tehää kappaleel mitä sanotaa viltiks ni ne muistaa kyl kaikellast törkeyttä ja kykenee kirolee ku somalilane merirosvo. Vittu et mä toivon et ne filippiinot mitä mä nipistelen hoitokodis joku päivä ei osaa nii paljo suamee et ne ymmärtäs kaikkee ku mä huutelen niille!

Mä taidan ottaa huame eväkset mukaa ja syä ne yksi taukohuanees. Siinähä sit MLH heittää mitä vaa läppää iteksee.

Kirjoitettaessa soi Raphael: Sixième étage