Puntaroitui kirjamii

Mun vaaka alko lottoo. Se heitti ruutuu melki minkä luvu vaa ja pual minsaa myähemmi toise mikä oli vittu 18 kiloo enempi tai vähempi tjmv. Niis numerois eijollu päätä eikä häntää eikä varsinkaa niillollu mitää tekoo mun elopaino kans. Miätin millo oon vaihtanu siihe paristoo ja päättelin et kai ne alkaa olla finis kerta en muista muuta ku et vaihdettu on. Sit ne numerot kuali kokonaa, niist jäi vaa alareunaa viis mustaa viivaa.

OK, kotona oli vaa kaks AAA:ta ni hain kaupast lisää, se halus kolme. Räpläsin ne sinne. Ja sit toivorikkaasti koklaa – ja iha samat viivat alareunas. No eikä helvetis? Oliks ne kotona olleet kualleit paristoi? Ei ku kolme iha uutukasta sisää… ja samat vitu viivat. Eli se on ilmesesti koko helveti rakkine kuallu.

Tiirasin ne pesät ja iha normille ne näytti tai siis ainaskaa sinne eijollu entiset paristot valuttanu mitää – ei nii et olisin ikinä sellast nähny mut oletan et oisin tunnistanu jos oisin nähny. Emo aina pelottelee mua falskaavil paristoil. Mut ei, iha siistit oli ne vanhat paristot ja niitte kohdat samallai niiku saatto olettaakki. Eli siis se on koko helveti rakkine kuallu.

Vittu ku vituttaa: se on nätti kappale, vihreelasine pyäree Soehnle ja muistaakseni mä makson siit iha liikaa aikonaa mut tuskin noit kukaa korjaakaa, ainaskaa ikinä kuullu. Mistä mä nyt sit haen yhtä dekoratiivise esinee sen sijaa. Vittu.

Ja sit mä alon miättii et mihi toi kuuluu nyt sit kiikuttaa toi vanha. Lasinkeräyksee? Siin on muaviiki ja ilmesesti jotai metallii kans. Tartteeks mun muka roudaa se jonnei SE/PRA/EPA/votevör-elektroniikkaromukeräyspisteesee? No enkä vitussa lähe, ees tiä mis sellane olis lähinnä.

Elämä koostuu vastonkäymisist. Jokkut niist on pikkiriikkise minimaalisii ja jokkut niist on monumentaalisii. Mut aina, joka helveti kerta, ne on vastonkäymisii.

Kirjoitettaessa soi Kraftwerk: We Are the Robots