Rakkaudest

Mua on vituttanu usemma päivää ni puran tät kuvioo. Jotai siit asti siis ku nää rakkaude apostolit ilmaantu. Eli tää oksennus on enempi tyyppii mental nout tu maiself.

Rakkaus on tympee tunne. Se perustuu siihe et se saa luattaa ja laskee likelle ja mitä likemmäs laskee jonku sitä enempi on palasina koht koska se on se rakkaude konsepti: aina on vereslihal ainaski ja jos on menny päästää toooosi liki ni menee jauhelihaks tai veriseks tihkuks niiku se tyyppi Fargos mikä pantii hakettimee. Pari omakohtast esimerkkii.

Mulloli hyvä ystis koirakoulus muino. Vittu me oltii ku paita ja pee vuasikaudet ja sit se pamahti uskoo ja sit se jätti mut. Se ei ikinä selittäny ja mä jäin käsityksee et mä olin siis se paha ja syntine ku ei se tehny sitä muille; ja ehkä ne muut eijollu nii likellä et niille ois voinu tehdä yhtä pahaa. Mä rakastin ni mä olin. Tää episodi opetti mulle mitä kristilline rakkaus on – ja et se ei siis eroo mitekää nk. tavallisest rakkaudest. Mun meni vuasii uskoo et mul vois silti olla joku arvo.

Sit oli tää uros minkä kans rakastettii toisiamme. Ne vuadet oli hianoi. Sit seki lähti selittämättä tai anteeks pyytämättä. Mä opin et rakkaus on ylimäärästä elämäs ja oikeesti kaikki muu on tärkeempää ja menee ohi. Perusasia elämäs on mukavuudehalu ja vaivattomuus ja mukavuus on parasta mitä voi saa. Jos joutuu tekee jotai muutosta ni se on paha.

Ja nyt sit tulee nää tyypit ku julistaa et ne on Rakkaude Ammattilasii. Mulle se tarkottaa et ne on profeja lähimmästesä lykkimises silppurii ja haavoje tekemises. Ne saa siit jopa palkkaa!

Hyi helvetti.

On olees ihmismäsempiiki tapoi hankkii leipäsä.

Ei maailma mitää rakkautta kaipaa vittu. Välittämist ja hualempitoo täs tarvittas! Mut ne hualempido ammattilaset, ne on iha eri jengii. Eikä kukaa oikeesti välitä. Mäkää enää.