Ryhmis

Me tehtii tänää ryhmiksii koulus. Se saatto olla iha kivaa ja aika hyvi me nauraa rätkätettiiki mut… vittu ku mä en ikinä opi sillai yhtää mitää. Kai se on joku perusjuttu mun korvie välis mut jo koirakoulus muino meni nii et mä keksin kaikkee ylihianoo ideaa milleijo mitää tekoo, joku muu keksi ne viksut jutut ja joku toine kirjas ne ylös asiallisee asentoo ja sit se homma oli siin. Tää oli eka kerta evör ku täs koulus ja näitte väkie kans tehtii ryhmist ja se kuvio muatoutu heti samallaseks. Mä en tajuu. Miksemmä voi ikinä ajatella mitää normaalii ja kunnollist? Miks mun ideat on aina jostai helveti kaukaa? Sit ku toiset sanoo ja asettelee sanasa koosteeks ni sit mä oon aina iha et vou! ku te ootte viksui ja se on iha vilpitöntä viä ku emmä ikinä ite osaa. Ryhmiksis onki parasta se et joku muu tekee duunit ja kaikki saa klooriaa ku yks on viksu. Mut vittu mä en ikinä opi sillai mitää ni se on niiku hukkaa pantuu aikaa. Sellane just vituttaa ku on asennoitunu oppii kaikkee hianoo.

Kirjoitettaessa soi Renaissance: A Trip To The Fair