Siivoust

Siivooja kysy viime viikol et saaks viikolloppuna tulla vahailee lattioit ja mä sanoin joo ja laiton koko osastolle noottii et älkää tulko vkl töihi ku lattiaa vahataa.

Perstaina enne ku lähin töist ni nostin kaikki irtamet kamat lattialt pöydille ja pompelehdin ilosesti veks. Vitut. Little did she know…

Tänä aamuna tääl oli siis kaaos. Ollaa nosteltu tyäkaveri kans pöytii paikollee ja etsitty tualei et kene huanees mahtas olla kene tuali ja kellä on kolme ku toisil eijo yhtää… Omas huanees mä meinasin pillahtaa itkuu ku joka helveti esine (painavii arkistokaappei lukuuottamatta) oli vääräl pual huanetta ja joka helveti piuha solmus, kiärtees ja jumis. Ja kaikki kamat ku mä olin nostellu ite pöydille – no, ykskää niist eijollu siä minne mä olin ne nostanu.

Sitä saa mitä tilaa, kai. Sejjälkee ku suamalaset siivoojat kilpalutettii ulos ni siistii päivää eijo ollu: halvalla saa halpaa. Mikä siin on nii helveti tehokasta tai ees jotaiki kautta ansiokasta, sitä mä en tiä. Onks se muka säästämistä ettei siivota ja sit ruvetaa pölyallerkisiks? Tai ku mun ja muutama mua kalliimmasti palkatu tyäkaveri aika menee asiohi, mikkä oikeesti ois pitäny siivoushenkilö hoitaa? Vittu tää eijo viäkää menny mun järkee vaiks tätä on tehty vuasikaudet.

Valtio säästää oudol tavol. Mä ymmärrän et verommaksaja ei haluu antaa pennijjeesusta siihe et meil siivotaa ja mitä vähemmä ni sen parempi – mut oikeesti, täst mitä nyt saa ni ei kyl tosiaa kannattas mitää maksaakkaa. Ennemmi kannattas panna vähä lisää rahaa tollekki momentille, hommat hoitus ja kaikki tyäntekijät ois paremmis fiilareis.

Kirjoitettaessa soi Nick Cave & the Bad Seeds: Murder Ballads