Viinii

Olin vaihteeks avekkina yhe ystävyysseura viinipruuvis. Oon siis vaihteeks keveesti känäs.

Ostin taanno monopolist purkunderii ku ajattelin et mä oon ylifakkiintunu elsassilaisee ja raingaulaisee – avasin sen vkl ja totesin et vittu joo. Se helveti purkunderi ei siis maistunu männylle eikä haavalle niiku emo sanoo. Oikeesti siihe hintaa ois saanu kunnollist viinii pohjosempaa. Se pullo on viäki yli pualillaa jääkaapis ja voi olla et kaadan sen viämärii. Elämä on liika lyhyt et jois huanoi viinei.

Täniltasist pualet oli punkkui eli siis automaagisesti ulkona mult: yks oli kyl aika roseehtava eli melki juatava, yks oli sellane minkä mä oisin raiskannu mausteil ja fariinisokeril gölkiks (mitä siihe hintaa ei maksa tehä) ja yks oli, no, se oli vaa punkku. Valkosist yks oli hyvä, oikeesti hämmästyttävä hyvä, ja kaks oli sellasii vitu makeita ku tarjotaa isotädille tapanina ja se nirsoilee silti. Mut tuliha siis ryystettyy enkä paa pahakseni.

Kirjoitettaessa soi Dulce Pontes: As Sete Mulheres Do Minho