Ylestä hualimattomuutta

Eile aamul ne pelihousut sit tuli revittyy. Kiskon niit jalkaa sillai vittu vähä hualimattomasti ja pualunes ja seison ilmesesti lahkee päällä ja rits! se vyälenkki jäi kätee ja siin toises pääs oli kii sellai 2 x 4 -senttine kappale kangast siit housuje yläosast. Se oli selvä peli kerrast ja ne meni roskii. Miksei farkut voi olla kunno denimii eikä vittu jotai helveti strätsii ku hajoo mite huvittaa, kysyn vaa.

Loppupäivä meni ylesesti ottae niiku paremmi, ranskantuntiki paremmi ku viime viikol. Mä kyl meinasin jättää ruakaostokset kauppaa – ja jätinki mut se kassatypy ystävällisesti juaks kadulle huutaa perää. Tosi huamaavaista! Mä vaa pakkasin vaihtorahat kukkaroo ja kukkaro kassii ja vetska kii ja sit ei ku menoks…

Ja sittei siis pelittäny netti. Just sellane päivä.

Tänää on menny etvakse verra paremmi, oon melki herelläki ja sain kuasii yhe homma mikä on ollu vaihees jo pari viikkoo. Se kyl auttaa ku pitää paussii, aivosolut niiku funtsii kumpiki iteksee ni munnei tarvi ja tulos on parempi.

Mut saisko jostai uudemmat fyllingit korvie välii?

Kirjoitettaessa soi Mikko Kuustonen: Kaktusviinaa