Herraseuran iltaa voi viettää monin eri tavoin. Kortti-illat, erilaiset urheilutapahtumat ja grillaus ovat mainioita tapoja tuoda ystävät yhteen ja vaihtaa kuulumisia. On kuitenkin mahdollista myös yhdistää hauska yhdessäolo, jalojen juomien nauttiminen sekä uusien asioiden oppiminen samaan toviin.
Moni suomalainen mies laiminlyö jalkineitaan. Tätä myötä asiaan liittyvä yhteistovi voi tehdä palveluksen sekä miehelle itselleen että tämän lompakolle – kestäväthän asianmukaisesti kuntoon saatetut kengät kymmeniä vuosia.
Seuraavassa esittelemme tavan, jolla jalkineet saa saatettua äärimmäisen korkeaan kiiltoon ja jossa juomien tai kiillotustarvikkeiden laadusta ei millään muotoa tingitä.
Samppanjakiillotusilta – miksi ihmeessä?
Iloinen seurue kokoontui eräänä talvisena iltana Turussa sijaitsevan Herrainpukimon tiloihin. Keski-Euroopasta alkunsa saanut samppanjakiillotusilta-ajatus oli herättänyt uteliaisuutta ja niinpä jalkineet päätettiinkin laittaa kuntoon useita asteita kauniimmalla tavalla.
Samppanjalla on selkeä etunsa kiillotuksessa. Sen sisältämä alkoholi nopeuttaa kiillokkeen kovettumista ja edesauttaa levittymistä. Kupliva koostumus myös vähentää kiillotusliinan ja jalkineen välistä kitkaa. Samalla lasista säännöllisesti siemailtu juoma tuo tunnelmaa ja keventää keskustelua.
Kauniin työn taustaa
Sinällään samppanjakiillotus ei eroa normaalista peilikiillon rakentamisesta valtavasti. Käytetty neste kuitenkin helpottaa työtä ja parantaa oloa koostumuksensa myötä. Pohjalle on kuitenkin syytä tehdä hyvätasoinen perushuolto, jossa voi käyttää, mikäli se vain illan teemaan sopii, värillistä alkoholia - eli tässä tapauksessa viskiä - edesauttamaan kiillokkeen hanakampaa tarttumista.
Kiillotusesimerkiksimme valitsimme kauniin John Lobb Paris William -jalkineparin. Kenkien sävystä johtuen päätimme tehdä alustavan työn keskiruskealla kiillokkeella, jonka päälle työstimme lopullisen kiillon erittäin korkealaatuisella viininpunaisella vahakiillokkeella.
Aivan viimeisiksi kerroksiksi ja lasimaisen pinnan saavuttamiseksi päätyi munkkijalkineisiin väritön kiilloke – näin alla oleva sävykiillotus olisi sekä suojassa että saisi suurimman mahdollisen hohdon. Itsestäänselvästi kärki ja kanta käsiteltiin muuta kenkää useammin, jotta taipumakohdissa ei esiintyisi halkeilua.
Pohjaa luotaessa kiillotusliinaa – jollaiseksi soveltuu aivan hyvin puhdas puuvilla – kostutetaan ensin väkevämmässä, värillisessä alkoholissa ja sitten kiillokkeessa. Kiilloke levitetään jalkineelle pyörivin liikkein. Tämän jälkeen käsitellään toinen jalkine. Ensin käsitellyn kenkään palataan joko kenkäharjan tai nailonsukkahousupalan kera ylimääräisen kiillokkeen poistamiseksi. Tätä toistetaan pari-kolme kertaa, kunnes kenkäpari olisi valmis päivittäiskäyttöön. Tässä tapauksessa, kuitenkin, tähtäsimme pidemmälle.
Samppanjalla äärimmäinen kiilto
Mainittakoon, että korkean kiillon luominen ei ole hätäisimmän herrasmiehen askare. Jalkineet saivat kokonaisuudessaan parisenkymmentä kiillokekerrosta, jotka hierottiin kenkien pinnasta toistuvasti lähes kokonaan pois. Aikaa siis kului, mutta se kului rattoisasti.
Kiillotuskäsi on hyvä suojata lateksihansikkaalla ennen työhön tarttumista. Tämän jälkeen kiillotusliina kiepautetaan etu- ja keskisormen ympärille. Liinalla verhottuja sormia kastetaan jaloon kuohujuomaan ja tämän jälkeen kiillokkeeseen. Käytännössä kulku on siis osin sama kuin pohjankin luomisessa – kiilloke levitetään kengälle pyörivin liikkein. Tämän jälkeen, kuitenkin, samaa liikettä käytetään kiillon esiintuomiseksi ja ylimääräisen kiillokkeen tarkkaan poistoon.
Neljän-viiden toiston ja parin sävyttämänkin kerroksen jälkeen jalkineen kiilto lähentelee kiiltonahkakenkiä, ollen kuitenkin syvempi ja kiehtovampi, nahan luonteen loistavasti esiin tuova. Tällöin on aika käydä kengät pari kertaa läpi pelkkään samppanjaan kastetulla, puhtaalla osalla liinaa. Paineen on oltava hyvin kevyt, jotta aiempien kertojen mahdolliset jäljet poistuisivat ja vahan pinta saisi mahdollisimman sileän hohdon.
Kenkien tulisi olla tässä vaiheessa kokonaisuudessaan erittäin korkeassa kiillossa. Koska jalkineita kuitenkin näyttämisen lisäksi myös käytetään, levitetään kärkeen ja kantaan kaksi kerrosta väritöntä kiilloketta. Kummankin kerroksen jälkeen hohto nostetaan äärimmilleen samppanjalla ja puhtaalla liinalla.
Kärsivällisyys tuo upean lopputuloksen
Moni herrasmies ottaisi kengät käyttöönsä viimeisten kärkeen ja kantaan levitettyjen kiillokekerrosten jälkeen. Tarkalla silmällä katsottuna kengissä on kuitenkin vielä aavistuksenomaisia pyörteisiä jälkiä kiillotusliinasta. Tässä vaiheessa onkin aika pitää tauko – sopiva aika löytyy helpoimmin lasillisen nauttimalla ja kiinnostavista aiheista samalla keskustelemalla. Kelloon on turha katsoa – oli aika sitten vartista tuntiin.
Viimeisen silauksen luomiseksi kiillotusliina kietaistaan kädelle löyhästi. Se kastellaan samppanjalla aiempaa laajemmin ja – äärimmäisen kevyttä painetta käyttäen – käydään kenkäpari perusteellisesti lävitse ensin pitkittäissuuntaan, sitten poikittaissuuntaan. 10-20 sivelykertaa myöhemmin jalkineen pinnan tulisi muistuttaa joustavaa lasia ja näyttää nahan laatu lävitseen. Tällöin on aika sujauttaa lepolestit kenkiin, jättää ne hetkeksi sivuun ja nojata taaksepäin.
Tämä blogikirjoitus on muokattu versio Tyyliniekka-blogin artikkelista.