Epäcitymainen politiikkabloggaus

Tässä blogissa ei tänään ole mitään citymeininkiä, sikäli kuin citymäisyyden mukamas ymmärrän. Ei pisnestä, ei tyyliä, eikä lyyliä. Ei kerta kaikkiaan mitään kaupunkimaista huttua, vaan aivan muuta juttua.! Käytännön syy tälle bloggaukselle on se, että haluan huomiota ajatuksilleni, olivatpa ne mitä milloinkin. Sinua on siis varoitettu.

Palaan kyllä citymaisempiinkin aiheisiin taas joskus.
>-----------------------------------------------------------------------------<

Olisiko Syyrian pakolaiset annettava kokonaan seurakuntien vastuulle?

Sisäministeri Päivi Räsenen ministeriöineen kaavailee 750 hlön vuosittaisen pakolaiskiintiön tilapäistä kasvattamista Syyrian tilanteen vuoksi.

Kun Suomen valtion talous on mikä on, ja jokaisen valtion tehtävä instanssina on huolehtia ensisijaisesti vain omista kansalaisistaan ja jo maassa olevista asukkaista, niin minusta olisi perustelua kysyä, tulisiko Syyrian pakolaistarpeeseen vastaaminen laittaa Suomessa kokonaan seurakuntien sekä muiden halukkaiden kansalaisjärjestöjen vastuulle.

Suomessa on pienellä virhemarginaalilla laskien:

- 430 luterilaista seurakuntaa
- 265 helluntaiseurakuntaa
- 100 vapaaseurakuntaa, eli Vapaakirkon jäsenseurakuntaa
- 28 paikkakunnalla Pelastusarmeijan toimintaa
- 10 metodistikirkkoa
- arviolta 15-20 uuskarismaattista / muuta itsenäistä seurakuntaa
eli yhteensä noin 850 kristillistä seurakuntaa, tai vastaavaa yhteisöä.

Jos jokainen niistä hoitaisi keskimäärin yhden 3-henkisen Syyrialaisen pakolaisperheen kahden tai kolmen vuoden ajaksi, jonka jälkeen katsottaisiin mikä Syyrian tilanne on, niin suomalaiset olisivat vapaaehtoisesti, ilman valtion pakotusta, auttaneet 2550 Syyrialaista. Ja jos vaikka puoletkin, niin sekin olisi 1200 hlöä ja risat.

Valtiovetoinen "pakkolähimmäisenrakkaus" saattaa herättää taloudellisesti huonoina aikoina liian suuren vastareaktion ja kansan tuntoja olisi tässä asiassa tulkittava viisaasti ja tarkoin.