Uhkarohkeana maakuntiin

Mitä ihmettä? Punavuoren prinsessa on uskaltautunut Kehä Kolmosen ulkopuolelle.

Saatoin vitsikkäästi tokaista, että "vähän niin kuin kaasukammioon joutuisi", ennen Pirkanmaalle lähtöä. Sattunen tietämään, että vaikka rakkaista kotikulmistani onkin kyse, aina ennenkin on mennyt hermot. Miksi tällä kertaa olisi toisin?

Viisi tuntia Tampereella takana ja siinä istuin jo herne nokassa Tampereen Linja-autoaseman rappusilla, keskellä yötä, laukut jaloissa ja ikinä en ollut palaamassa. En mä mihinkään lähtenyt ja hyvä niin.

Väitän, että yksi kolme tuntinen, yksin keskellä Oriveden metsiä latasi akut niin pullolleen, että tällä energian määrällä mennään tähtiin! Olkoot vaikka sitten vain siitä syystä, että selvisin kuin selvisinkin ilman kohtaamista karhun kanssa. Siinä miettiessäni tilanteessa tekemiäni mahdollisia valintoja, ”täysiä pakoon” tai ”otsoa turpaan” –vaihtoehdot eivät juuri lisänneet itseluottamusta.

Ilman kriisiä tästäkään pikku kävelylenkistä ei kuitenkaan selvitty. Ovesta livahdettuani huikkasin moikat ja ”tuun kohta takaisin”, johon isä naurahtaen: ”älä sitten eksy…”!

Punavuoren prinsessa ei edes yksin ollessaan ole yksin, vaan noin 600 facebook kaveria mukanaan. Siinä siis metsäpoluilla kompastellessani instagram, facebook, iMessage, spotify ja jopa puhelutoiminto huusivat niin ahkerasti, että akku oli tyhjillään jo puolessa välissä lenkkiä. Kyllä kaikkea pystyy tekemään yhtäaikaa!

Vaikka ”kohta” voi kohdallani tarkoittaa kaikkea tunnista viikkoon, oli isäpappa muutaman tunnin kuluttua hieman huolissaan ja yrittäessään soittaa kiinni olevaan puhelimeeni, epäilys mahdollisesta pyörtymis-, kaappaus-, karhu- tai eksymis-episodista alkoi olla jo ihan varmasti tapahtunut. Papa Teppola laittoi kymmenisen koiraa perään ja soitteli naapurit läpi. Samaan aikaan minä paistattelin iltaa, iloisena ollessani kaukana kaupungin vilinästä, vahingossa löytämälläni, ilmeisesti jonkun omistamalla laiturilla. Tätäkö rentoutuminen on?

Voitte kuvitella, että kotiinpaluuni tervetulokomitea ei muistuttanut edes kaukaisesti iloista jälleennäkemistä. Tunnin tuhahtelun jälkeen sain oluen. Olin saanut anteeksi!

Rohkeasti maakuntiin siskot ja veljet!

Veera "Punavuoren prinsessa" Teppola

Kirjoitettaessa soi P!nk - Are We All We Are