Minkä taakseen jättää sen edestään löytää

Oli tavallinen työpäivä. Työskentelen rekrytointitoimistossa ja tänään oli haastattelupäivä. Edessäni istui seuraava haastateltava. Haastattelu eteni, kuten kaikki muutkin tähän asti, mutta yhtäkkiä nainen alkoi puhumaan miehestään. Hän haluaa tälle alalle, koska mieskin työskentelee kyseisellä alalla. Nainen alkoi kertomaan lisää miehestään. Sisälläni värähti. Ei, ei voi olla sama, ei se ei voi olla mitenkään mahdollista. Koitin kääntää haastattelua takaisin raiteilleen, mutta nainen alkoi taas kertomaan miehestään. Sydämeni jyskytti. Ei ei ei! Käänsin taas keskustelun takaisin työpaikkaan, jota nainen oli hakemassa, mutta taas hetken kuluttua nainen puhui miehestään. Nyökyttelin ja yritin näyttää tyyneltä. Ei voi olla mahdollista! Pieni ääni huusi sisälläni. Sitten nainen mainitsi miehensä nimen. Sydämeni pysähtyi sekunniksi. Niin missäpäin te asuittekaan? Sain kysytyksi. Nainen vastasi. Veri syöksyi suonissani, en saanut happea. Onneksi käytän paksua meikkiä, kasvoni lehahtivat tulipunaisiksi, mutta meikkikerros peitti sen. Etsin vesilasia. Otin ison hörppäyksen. Kaikki mennyt vilisi silmissäni. Kurkkua kuivasi, sanat takertuivat kurkkuun. Niin kerrotko vielä vähän sun työkokemuksesta. Sain sanotuksia ja katselin naisen papereita. Toivoin, ettei hän huomaisi mitään. Haastattelu oli loppusuoralla. Kiitos paljon kättelin naista ja hymyilin. Kiitos sulle sä olet todella mielyttävä haastattelija, pidä mulle peukkuja. Nainen sanoi ja hymyili leveästi. Nyökkäsin hymyilen. Oli tuskaa katsoa naista silmiin. Hänen silmänsä loistivat. En ole niin kiva mitä luulet, mietin mielessäni.

Ovi sulkeutui lysähdin tuoliin. Miten tämä voi olla mahdollista!? Sydän jyskytti edelleen, suuta kuivasi ja koko kroppaa jomotti. Join kannullisen vettä. Muutama vuosi sitten olin todella holtiton ja moraaliton. Tulin jätetyksi pitkästä suhteesta ja se sai minut varsinaiseen kriisiin. Iskin miehiä minkä ehdin, minua ei kiinnostanut oliko mies varattu vai vapaa. Tapailin useampaa varattua miestä ja melkein rikoin pari avioliittoa. Nautin siitä vallasta mikä minulla oli miehiin. Kaikki miehet ovat kusipäitä ja pettureita. Miehet ajattelevat vain munallaa. Aina, kun sain varatun miehen sänkyyni tunsin suurta voitonriemua.

Onneksi ne ajat ovat ohi ja tulin järkiini. Mutta miten voi käydä näin, että päädyn haastattelemaan naista, jonka mieheen minulla on ollut suhde. Nainen puhui miehestään kauniisti eli hänellä ei varmasti ole aavistustakaan, että mies on pettänyt. Suhteemme kesti joitakin kuukausia, kunnes kyllästyin ja lopetin sen. Mies lähetteli pitkään minulle viestejä vielä sen jälkeen, mutta en vastannut. Vehtasimme usein miehen työpaikalla. Hän jäi "ylitöihin", toisinaan myös lounastauolla. Kerran sain yhtenä lauantai-iltana miehen taivuteltua lähtemään kotoa muka töihin. Mies teki kaiken mitä käskin. Käytin miestä hyväkseni minkä ehdin ja piinasin häntä pitkin päivää seksiviesteillä. En ollut kiinnostunut miehestä sen enempää kuin, että hän antoi minulle orgasmeja. Kauanko suhde olisi kestänyt, jos en olisi sitä lopettanut? Kertookohan nainen miehelleen kotona tästä haastattelusta? Mitä, jos hän mainitsee nimeni? Mies kyllä helposti arvaisi, että se olen minä, koska hän tietää mitä teen työkseni. Keräsin itseni ja jatkoin töitä. Karma kostaa, sen minkä taakseen jättää, edestään löytää.