Hulluna humalassa?

Aivan aluksi haluan siteerata monista asioista kanssani eri mieltä olevaa suomalaista yhteiskunnallista ajattelijaa Tuomas Enbuskea: "Todisteeksi kannabiksen hirveistä vaikutuksista riittää minkä tahansa reggae-levyn kuuntelu. Pilvenpoltto tekee aivot hitaiksi ja pitkään pössytellyt käyttäytyy kuin rauhoittavia vetänyt Paavo Lipponen."

Suosituimmat lailliset päihteet ovat kofeiini, nikotiini ja alkoholi. Näistä kaksi ensimmäistä ovat varsinkin fyysisiltä vaikutuksiltaan ja koukuttavuudeltaan vahvoja stimulantteja, ja alkoholi taas varsin vahva depressantti, jonka terveydelliset ja yhteiskunnalliset haittavaikutukset ovat sangen merkittävät.

Ihmiset ovat kautta aikojen tunteneet tarvetta ja keksineet erilaisia tapoja vetää "pönttönsä sekaisin". Se luo luontaisen pohjan päihteiden kysynnälle ja siten totta kai myös tarjonnalle, ja asettamalla mielivaltaisesti tietyt päihteet laittomaksi ajetaan niiden käyttäjät marginaaliin ja sitä kautta lainsuojattomiksi. Tällöin päihteiden käyttö ja sen lieveilmiöt karkaavat lain ulottumattomiin - sen sijaan, että rohkaistaisiin ihmisiä osallistumaan yhteiskuntaan sen täysivaltaisina jäseninä. Täten minkä tahansa aineen käytöstä, pienten määrien hallussapidosta tai tuotannosta puhtaasti omaa käyttöä varten ei tule rangaista, mutta rangaistuksia tuotannosta myyntiin, salakuljetuksesta ja itse vähittäismyynnistä pitää mielestäni jopa nostaa.

Sen sijaan että sakotamme ja leimaamme käyttäjiä, meidän pitää pyrkiä tarjoamaan mahdollisuus vieroitukseen tai muuhun hoitoon kaikille, jotka kokevat jonkin tai useamman nautintoaineen käytön muodostuneen ongelmaksi. Suurimmalle osalle päihteiden käyttäjistä niiden käyttö pysyy kohtuuden rajoissa. Mielestäni päihdepolitiikan keskeisin tehtävä on huolehtia hänestä, jolla käyttö lyö yli, ja tarjota tukea ihmiselle hänen palatessaan osaksi hyvinvointivaltiota.

Huumeiden vapauttamisesta on saatu rohkaisevia esimerkkejä. Yhdysvalloissa kannabiksen myynnistä saaduilla verotuloilla rakennetaan kouluja ja sairaaloita, Portugalissa huumeiden dekriminalisointi on vähentänyt niiden yhteiskunnallisia haittavaikutuksia ja Sveitsissä heroiiniriippuvaisten valvottu piikitys rikollisuutta. Tulevalla hallituskaudella olemme aitiopaikalla ottamaan oppia kokemuksista ympäri maailman ja tekemään niiden pohjalta ne lakimuutokset, jotka todistettavasti toimivat.

Vaikkei minua kiinnostakaan kuin muutama keskiolut silloin tällöin - parhaina iltoina kenties parin snapsin kera - en missään nimessä halua rajoittaa sitä, miten toiset ihmiset itselleen mielihyvää hakevat. Haluan ulottaa jo aborttikeskustelusta tutun "minun kehoni, minun päätökseni" -argumentin koskemaan myös päihdepoliittista keskustelua. Uhriton rikos ei voi olla rikos. Siksi en rankaisisi sen enempää kolmoskaljan juojaa kuin taikasienten popsijaa.