Kelsitakin tarina

Siellä kaapissa se roikkui, monta vuotta käyttämättömänä. Takki itki ja muisteli menneitä aikoja kun oli lämmittänyt omistajansa harteita. Enää ei kelsitakki kelvannut, ei vaikka miten sitä väänsi ja käänsi päällään. Eikä sitä kukaan muukaan huolinut. Sinne kaappiin se oli unohdettu moneksi vuodeksi. Kunnes kerran kirkastui taivas ja taisi kirkastua myös omistajan pää. Kelsitakki siirrettiin "studion" puolelle ja sitä katseltiin ja käännettiin ja väännettiin. Kunnes omistaja otti sakset käsiin ja leikkasi helman pois sekä hihat. Mikä siitä tuli? Kelsiliivi ihan uusi ja helma sekä hihat pääsivät laukuksi aivan ihanaiseksi.