Usein meitä suomalaisia miehiä mollataan siitä, että emme ole hyviä keskustelijoita. Saattaahan siinä olla hieman perää, mutta omasta mielestäni se on kulttuurisidonnaista ja jopa Suomen sisälläkin on suuria eroja ihmisten sosiaalisessa kanssakäymisessä. Hyvänä esimerkkinä käy esimerkiksi puheliaina ja lupsakkoina pidetyt savolaiset ja taas toisaalta jurojen ja hiljaisten maineessa olevat hämäläiset. Eli kaikkia ei tietysti voi maalata samalla pensselillä, koska eroja on, mutta kenties sen verran voin myöntyä, että yleisesti ottaen emme ole niin sosiaalisia, kuin länsinaapurimme. Toisaalta länsinaapurisammekaan ei small talkin jalo taito ole läheskään niin hyvä, kuin esimerkiksi monessa muussa paikassa, kuten USA:ssa tai Isossa Britanniassa.
Mitä ihmisiin tulee, niin osa on myöskin luonnostaan introverttejä ja introverttiys sopiikin hyvin suomalaiseen sielunmaisemaan ja mikäs siinä, ei kaikkien tarvitse olla puheliaita. Silti introverttikin voi oppia harjoittelemalla pärjäämään paremmin sosiaalisissa tilanteissa. Kuitenkin sosiaalinen kanssakäyminen on varsin suuressa osassa montaa asiaa. Esimerkiksi työhaastattelu ja treffeillä käyminen ovat sellaisia tilanteita, joihin voi harjoittelemalla saada huomattavaa parannusta.
Toki työhaastattelut ja treffit aina jännittävät ja sen vuoksi moni tuppaakin hieman alisuorittamaan, kun pitäisi esiintyä edukseen. Kysyttäessä työhön liittyvistä asioista saattaa asiansa osaava ammattilainenkin jäätyä. Treffeillä ei välttämättä keksi mitään keskusteltavaa ja kiusallinen hiljaisuus saattaa tuntua piinaavan pitkältä. Tosin liika puhuminen ei myöskään ole hyvä asia, koska silloin ei toinen saa suunvuoroa. Tärkeää olisikin saada kunnon vuoropuhelu aikaiseksi. On hyvä kysyä kysymyksiä ja eräs vanha myyntimiesten neuvo kuuluukin, että sinulla on kaksi korvaa ja yksi suu eli käytä niitä samassa suhteessa. Kuuntele tarkasti, anna toisen puhua ja esitä asiaan liittyviä kysymyksiä.
Sekä treffeillä että työhaastattelussa usein haetaan sitä hyvää tyyppiä tiettyjen ominaisuuksien lisäksi. Eli pelkkä tekninen tietotaito ei yksin usein riitä varmistamaan työpaikkaa, vaan työyhteisöön halutaan se hyvä tyyppi, joka tulee ihmisten kanssa toimeen. Se toki käy järkeen, koska töissä ei usein voi välttyä sosiaaliselta kanssakäymiseltä, paitsi ani harvoin. Treffikumppania usein kiinnostaa ulkoiset ja sisäiset piirteet. Eli onko toinen edustavan näköinen, kohtelias, mukava ja niin edelleen. Eli myöskin kokonaisuus ratkaisee kumppania haettaessa.
Kuten sanottua, niin harjoittelemalla voi parantaa taitojansa. Aluksi on tärkeää tunnistaa omat vajavaisuutensa ja lähteä kehittämään niitä. Esimerkiksi tässä deittailuun liittyvässä artikkelissa on listattu paljon sellaisia asioista, joita saatamme tehdä huomaamattamme. Kaikki listan asiat eivät liity sosiaalisten tilanteiden aiheuttamiin ongelmiin, mutta moni kohta osuu siihen melko tarkasti.
Mikäli todella pelkää sosiaalisia tilanteita, niin kyseessä saattaa olla social anxiety disorder eli sosiaalinen ahdistuneisuushäiriö. Sekään ei silti välttämättä estä sinua menestymästä sosiaalisissa tilanteissa, koska hoitoja on tarjolla aina terapiasta erilaisiin lääkityksiin. Eli vaivaa voi hoitaa ja siitä voi myös parantua.
Mikäli koet, että et ole omalla mukavuusalueella sosiaalisissa tilanteissa, niin vanha ystävä Google on hyvä apu, jota kannattaa hyödyntää tietoa etsiessä. Myöskin kirjastoista löytyy paljon tietoa ja psykologian kirjoissa on aihetta myös käsitelty.