Tämä kirjoitus on julkaistu vuoden viimeisen paperisen City-lehden pääkirjoituksena. Samalla se avaa uuden Päätoimittajalta-blogin.
Hävettää. Oma ammattikunta sekoilee sopulilaumana “päivän puheenaiheiden” perässä, oli kyse sitten veropäivän tirkistelyorgioista, Aleksi Valavuoren sosiaalisesta teurastuksesta tai kysymyksestä, onko valokuvassa Tom Hanks vai Bill Murray? Lukijoiden määrä ohjaa toimituksia, jotka nopeassa pakkojulkaisujen vankilassaan vikisevät siitä, että Facebookin algoritmi pilaa heidän elämänsä.
Me Cityssäkin on hypätty liiaksi tuijottamaan lukuja. Niin käy helposti, kun menestys, etenkin taloudellinen mitataan niiden valossa. Miksi käyttää aikaa ja vaivaa hyvän jutun tekemiseen, kun lähes saman verran lukijoita saa huonollakin?
Lukijoidenkin arvo on melko pieni. Jos mediatalo onnistuu myymään panoraama-bannerit täyteen 10 euron cpm-hintaan (hinta per tuhat kävijää), tienaa se 30 000 kävijällä 300 euroa. Siitä voi laskea, minkä verran jää toimittajan tai bloggarin palkaksi ja mitä muihin kuluihin, saati voitoksi. Siksi olemme astuneet aikaan, jolloin luottamasi bloggari kertoo täysin pokalla, kuinka hihkui desibelirajat rikki kuultuaan Nordean tarjoavan nettipankkipalvelua kirjoituksessa, jonka on maksanut samainen pankki.
Muutos vaatii rohkeutta. Se vaatii sitä, että uskaltaa luottaa omiin ajatuksiin siitä, mikä on laadukasta. Klikkien kalastelu on kuin pikainjektio surkeaa ravintoa: saavutetut lukijat saattavat tuoda hetkeksi hyvän fiiliksen, mutta pitkässä juoksussa elimistö rappeutuu, itsetunto menee ja fiilis on kaukana hyvästä.
Lupaamme yrittää täysillä kohti terveempää meininkiä.
Päätoimittajalta-blogi on Cityn päätoimittaja Panu Janssonin mediakriittinen blogi, jossa on tarkoitus kertoa avoimesti niistä haasteista ja mahdollisuuksista, joita muuttuva ja läpeensä digitaalinen maailma tuo medialle. Ideana on katsoa kriittisesti ja avoimesti sekä alaa yleensä että Cityn omaa tekemistä.