Helsingin uusi keskustakirjasto Oodi sai ovensa auki viime viikolla kaksipäiväisten avajaisten merkeissä. Avajaiset keräsivät ihmisiä jonoksi asti ja kahden päivän aikana paikalle ehti yhteensä peräti 55000 ihmistä.
Kirjasto on täynnä toimintoja ja monipuolista tarjontaa ja pärjää arkkitehtuurillaan mille tahansa kirjastolle maailmassa. Se on merkittävä julkinen satsaus ja uusi maamerkki muiden merkkirakennusten keskellä.
Kirjaston onnistuminen mitataan kuitenkin vuosien kuluessa ja siinä, miten ja millaiset ihmiset ottavat sen käyttöönsä. Siksi esitän tässä muutamia toivomuksia uudelle kirjastollemme.
1. Toivottavasti ihmisiä riittää myös arjessa
Yli 50 000 ihmistä avajaisissa on upea juttu, mutta melko mitätöntä pällistelyä suhteessa siihen, miten aktiiviseen käyttöön kirjasto otetaan ihmisten arjessa. Oodi voi parhaimmillaan olla ihmisten kohtaamispaikka ja kaupunkilaisten olohuone, johon sovitaan treffejä ja jossa käydään oppimassa ja kokemassa uusia asioita.
2. Toivottavasti Oodi toimii esimerkkinä muille kirjastoille
Maakunnissa ruikutetaan varmasti, että taas Helsinkiin rakennetaan jotain isoa ja upeaa, kun samaan aikaan lähikirjastoja karsitaan eri puolilla Suomea. Tosiasia on kuitenkin se, että Oodi on eduksi koko kirjastolaitokselle, joka on muuttuneessa maailmassa ajautunut ahtaaseen rakoon. Lukemiseen tarvitaan inspiraatiota, mutta samaan aikaan kirjaston tehtävä on laajentunut.
Oodi tuo kirjaston taas koko kansan huulille ja painottaa sen monipuolisuutta: kirjasto ei ole vain kirjoja, vaan erilaisen tee-se-itse-tekemisen kehto ja paikka oppia monipuolisesti kansalaistaitoja ja toteuttaa omia projekteja. Tätä pioneerityötä tarvitaan myös maakuntakirjastojen näkökulmasta, jotta kirjasto löytää paikkansa ja oikeutuksensa uudessa ajassa.
3. Toivottavasti Oodiin löytää jengi, joka ei tavallisesti käytä kirjastoa
Oodin kierreportaissa luetellaan erilaisia ihmisiä, joille kirjasto on omistettu. Erilaisia ihmisryhmiä on mainittu kattavasti ja osa ideoista karsittiin pois, kun esimerkiksi vedoksessa käytetty misogyyni-sana herätti internetin tuomitsemaan sen käytön. Ottamatta kantaa yksittäisten sanojen osallisuuteen taideteoksessa, olisi toivottavaa että kirjastoon löytävät myös sivistymättömät. Ilmassa on pienoinen vaara siitä, että kirjaston hienouden ja arvon tajuaa jo valmiiksi sivistynyt ja akateeminen porukka.
Oodi on niin upea, että sillä on potentiaalia hurmata myös muut kuin perinteiset kirjastonkävijät. Studiotilat, videoeditointi ja 3D-tulostus tarjoavat mahdollisuuksia, joilla on suora yhteys tämän päivän työelämään. Toivottavasti esimerkiksi studiohuoneet täyttyvät musiikkiprojektejaan viimeistelevistä nuorisoporukoista, joiden kotistudiot eivät taivu riittävään laatuun. Musavideon voi tehdä viereisessä tilassa ja oman bändin logon voi tulostaa avaimenperäksi 3D-tulostimella.
Kirjaston pitää olla aidosti kaikille avoin. Tätä avoimuutta mitataan esimerkiksi kirjaston vartijoiden ja siellä aikaansa kuluttavan nuorison kohdatessa tai suhtautumisessa sinne lämmittelemään tulevaan kadunmieheen.
4. Toivottavasti Oodi nostaa kirjat taas arvoonsa
Vaikka Oodi on paljon muuta kuin kirjavarasto, on toivottava ettei kirjojen merkitys jää sivuun muun upeuden keskellä. Symbolisena tekona Oodin rakentaminen on massiivinen kunnianosoitus kirjallisuudelle.
Diginäyttöjen aikana fyysisen kirjan lukemisella on kuitenkin itseisarvo. Kirja jättää varaa mielikuvitukselle ja pakottaa keskittymään ja sitä kautta oppimaan. Paperilta lukeminen on lempeää silmille ja siksi lempeää aivoille, kun taas digitaalinen näyttö tunkee aivojen mielihyväkeskuksiin jatkuvasti addiktiota aiheuttavaa väreilyä.
Toisaalta Oodista löytyy myös äänikirjoja, jotka ovat erinomainen tapa tutustua kirjallisuuteen niille, joille kirjaan tarttuminen ja sen läpikahlaaminen on syystä tai toisesta liian vaativa prosessi.
5. Toivottavasti Oodi huomataan maailmalla
Kun mietitään suomalaisia vientituotteita, on kirjasto melko korkealla ilmiöissä, joissa maailma voisi ottaa meiltä oppia. Siksipä Guardianin ja New York Timesin kaltaiset mediat ovat jo huomioineet kunnianhimoisen suomalaisen kirjastohankkeen ja lisää huomiota on toivottavasti tulossa roppakaupalla. Amos Rexin ja uuden kirjaston myötä tuskin kovin moni haikailee esimerkiksi Guggenheimin kaltaisten konseptien tuomista Suomeen kansainvälisen maineen toivossa.
Oodi on keskustelunavaaja, jonka kautta pääsee helposti käsiksi pohjoismaiseen hyvinvointiin ja sivistykseen. Maa, joka rakentaa vastaavan pytingin kirjastolle, kunnioittaa varmasti sivistystä. Jos nämä asiat nousevat entistä vahvemmin osaksi Suomen kansainvälistä maabrändiä, on poliitikkojenkin vaikeampi lyödä lyhytnäköisiä leikkauksia koulutukseen ja kulttuuriin.