Aleksei Eremenko Jr.

Rostov, eteläisessä Neuvostoliitossa vuonna 1987. Jalkapalloilija Aleksei Eremenko pakkaa itsensä taas pelimatkalle. Neuvostoliiton mestaruussarjan keskikenttäpelaaja ehtii vuodessa viettää vain 90 päivää kotona. Päättymättömille kiertueille häntä ei seuraa vaimo vaan nelivuotias poika Aleksei Eremenko Junior. Kun isä tekee työtään harjoitusleirien suljetuissa urheilukeskuksissa, poika leikkii turvallisten muurien sisäpuolella.

17 vuotta myöhemmin ja 1500 kilometriä pohjoisempana lyhythiuksinen nuori mies astuu sisään ravintolaan Yliopistonkadulla, lyö pöydälle työsuhdeautonsa Peugeot 206:n avaimet ja istuu alas. Eloisat ruskeat silmät pyyhkivät läpi ravintolasalin ja oikea jalka alkaa vatkaamisen, joka ei taukoa puoleentoista tuntiin. Tummasta natiaisesta, jonka elämä heitti seitsenvuotiaana Suomeen, on kasvanut ammattilaisjalkapalloilija, joka on pian suuri uutinen, suurempi kuin isänsä koskaan. Saksalainen mahtiseura HSV haluaa 21-vuotiaan suomalaisen riveihinsä, ei vähempää eikä enempää kuin pelinrakentajaksi kymppipaidan paikalle. Se tietää 20 kertaa suurempia katsomoita ja tilipusseja, vaikka Eremenkon nykyinen seura, HJK, onkin valtakunnan paras palkanmaksaja.

Aleksein managerina toimii oma isä, eikä hänellä ole harhaluuloja poikansa taidoista: "Ei se ole vielä mua parempi."

Jo maajoukkueessakin esiintyneen Eremenko Jr:n vahvuuksia ovat nopea peliäly ja erinomainen potku, kehitettävää on lähtönopeudessa, jossa hän sijoittuu seurassaan neljänneksi, ja puolustuspelaamisessa.

"Mutta jos juoksen aina alas, kuka jakaa pallot kärjille", hän kysyy.

Ongelmapelaajaksi väitettyä Eremenkoa on syytetty ylimielisestä asenteesta pelitovereitaan ja vastustajiaan kohtaan. Viimeksi HJK:n tulisieluisen valmentajan Keith Armstrongin väitetään käyneen Eremenkon rinnuksiin kiinni. Syy: pelaajan kloppimainen käytös.

Kun Neuvostoliitto alkoi natista liitoksissaan, isä Eremenkolla oli kaksi maata, joissa jatkaa ammattiaan: Israel tai Suomi. Villin Lähi-idän voitti kaupunki seesteisen Suomen länsirannikolla. 19 000 asukkaan Pietarsaari oli aavekylä 40 000 ihmisen lähiöihin tottuneelle Eremenkolle. Silti piskuisessa Pietarsaaressa oli jotakin, mikä useimmista suuristakin kaupungeista puuttui: sisähalli. Sen keinonurmella Alekseista tuli jokapäiväinen näky. Koulukavereiden ryssittely hiipui, kun selvisi, millaisia pelimiehiä Pietarsaareen on saapunut. Eremenkoista tuli kaupungin kuuluisuuksia. Pikkuveli Romankin osoittautui pian kovan luokan junioriksi.

Kun Eremenkon äiti pääsi ensimmäisen kerran Prismaan, hän ei uskonut, että kaikki tavara todella oli kaupan. Punaiseen kaikkialla tottunut rouva oli varma, että keltaiset hintakyltit tarkoittivat, että itse tuotteet ovat silkkaa kulissia.

Eremenko ei vaikuta aivan yhtä keskittyneeltä lajiinsa kuin toinen suomifutiksen ihmelapsi Mikael Forssell. Sosiaalisemmalla Eremenkolla on laaja ystäväpiiri ja houkutukset sen mukaisia.

"Joskus on vaikea vastustaa kutsuja, joita satelee ravintoloiden vip-bileisiin", hän myöntää. Toisaalta Eremenkon etsikkoaika on juuri nyt kentällä, ei kapakoissa.

Yksi viime syksyn suurimmista Eremenkoa koskevista lehtijutuista tehtiin jalankäytöstä – ravintola Highlightin kapakkajonossa. Häntä epäillään miehen potkimisesta ja kaljatuopin riistämisestä kädestä.

"Joka mut tuntee, tietää, että en pidä oluesta ja jalkani ei edes nouse tätä korkemmalle", Eremenko sanoo ja leikkaa kädellään ilmaa noin metrin korkeudella.

Niin tai näin, Highlight on langettanut tähdelle porttikiellon.

Harva vain peruskoulun käynyt suomalainen osaa ilmaista itseään kuudella kielellä kuten Eremenko. Vanhempiensa luona hän puhuu venäjää, pietarsaarelaisten ystäviensä kanssa ruotsia ja tyttöystävänsä kanssa suomea. Ranskan Aleksei oppi jalkapallokoulussa Metzissä ja norja tarttui, kun isä pelasi maan pääsarjassa. Ja niin, no, englantihan on jalkapallon kotikieli. Suomi taittuu yhä hauskasti Eremenkon puheessa: "Mä luen kyllä Seiskat, mutta kirjat mä en lue."

On vielä kysyttävä tatuoinneista, jotka mulkoilevat Eremenkon käsivarsissa aina, kun hän kauhoo suuhunsa kanawokkia tai hörppää Sprite-tuopistaan.

Vasemman kyynärvarren sisäpuolelle on tatuoitu miekka, jonka terässä lukee kaksimielisesti JR. "Tyttöystävän nimi on Jenni Rantala", Eremenko Jr. sanoo ja hymyilee. Kehossa on kuvia enemmänkin: oikeassa kyynärvarressa "futaajan kolmas silmä", olkapäässä lohikäärme ja vatsassa Faaraon merkki.

"Äiti piti tatuointejani tyhmänä idena."

FILE: Eremenko Jr.

• Ikä: 21
• Pituus: 183 cm
• Paino: 82 kg
• Siviilisääty: Kihloissa
• Juoma: Smirnoff Ice
• Vaatteet: D&G, G´sus
• Koti: Kaksio Hakunilassa
• Ravintolat: Santa Fé, Ctrl
• Jalka: Oikeajalkainen