Telemark-hiihtotyyli syntyi 1800-luvun puolivälissä Norjassa, Telemarkin maakunnassa. Laji unohtui pitkäksi aikaa, ja se heräsi henkiin vasta 1970-luvulla Yhdysvalloissa. 1990-luvulla telemarkin suosio räjähti, ja nyt eletään sen uutta nousukautta.
Olennainen ero telemarkin ja tavallisen laskettelun välillä on se, että kantapäitä ei sidota kiinni suksiin. Eli telemarkkaajat voivat retkihiihtää, hyppiä, kivuta korkeimmalle tunturille ilman hissejä ja laskea rinteiden takamaastoja luonnon keskellä. Telemarkiin liittyvät myös extreme-lajit, sillä sen kyljessä voi harrastaa jääkiipeilyä ja laskea off-rinteitä.
Telemarkissa on oma laskutekniikka, josta saa visuaalisen hajun miettiessään mäkihyppääjien erijalkaista alastuloasentoa. Tätä asentoa vaihdellen saavutaan kauniisti rinnettä alas. Kantapäiden vapautusrintama tuntuu aluksi huterana tasapainona, mutta kerran oikean tekniikan opittuaan sitä ei unohda.
Varusteet ovat nykyään lähes samanlaiset kuin laskettelussa, vain monot ovat erilaiset. Alun perin telemarkia laskettiin nahkamonoilla, mutta nykyään on saatavilla myös muovisia versioita. Ennen telemark-puritanistit halveksivat neonväreihin pukeutunutta tavallista hiihtokansaa ja vastustivat massamuotia lasketteluasunaan villapaita ja sarkahousut. Tätä muotia noudatetaan yhä, mutta Goretex-nuorisolle ei enää vittuilla.
Telemarkissa lasketaan maailmancupia, mutta se ei vieläkään ole olympialaji. Tellu kärsii muutenkin vakavasta arvostuksen puutteesta, eikä sen ympärillä pyöri muista alppihiihtolajeista tuttua televisio-, sponsori- ja tuotesirkusta.
Mäkihyppääjä Janne Ahonen esittelee valmista palkintotonttitaloaan naistenlehtien sivuilla, mutta turha kuvitella, että telemark-laskun maailmanmestari olisi kenenkään mielestä tontin arvoinen.
“Aktiivinen isä repi laskurahat jostain, ja loput maksoin opintolainalla. Oli minulla tukijoina välinevalmistajia ja hiihtokeskuksia, mutta en saanut koskaan penniäkään palkkaa. En edes kun voitin telemark-laskun maailmanmestaruuden vuonna 2001”, kertoo lajin suomalainen huippu Antti-Pekka Auvinen.
“Olin sinä vuonna se kaikkein tunnetuin suomalainen”, naurahtaa Auvinen.
“Harrastin alppihiihtoa maajoukkuetasolla, mutta motivaatio loppui ja vaihdoin telemarkiin. Kiersin junnuna kisoja Palanderin Kallen kanssa, mutta en kadehdi häntä. En haluaisi olla täyspäiväinen julkkis. Enkä omistaa niin paljoa rahaa, että olisi pakko asua Monacossa.”
Työpaikan laji sentään toi, sillä Auvinen valmentaa nykyään nuoria ja toimii lasketteluvälineiden myynti-edustajana.
“Ja paljon ystäviä, voin lähteä kylään mihinpäin maailmaa tahansa. Telemark tuo haastetta, jos on kyllästynyt alppihiihtoon. Tellussa on aina se vaaramomentti, kun kantapäiden ollessa irti suksista ainoa vaihtoehto on kaatua naamalleen.”
Telemarkliiton nettisivut osoitteessa www.telemark.fi.
Telemark-kiertue
Lajin demokiertue, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin, lajia voi testata ja varusteisiin tutustua, kiertää hiihtokeskuksissa seuraavasti:
- Länsi-Himos 6.12.
- Sappee 6.1.
- Vihti 5.2.
- Tahko 19.2.
- Pyhä 5.3.
- Messilä 1.4.
Päivämäärät ovat alustavia, tarkista osoitteesta www.telemark.fi.
Telemark-laskupaikat TOP 5
- Sappee
“Suomen eteläisin rinne. Maahantuojan liike lähellä, joten voi vuokrata kunnon välineet.” - Ounasvaara
“Täällä laskee Suomen aktiivisin telluseura Rovaniemen Telemark-hiihtäjät.” - Ylläs
“Oikeastaan Suomessa ei muita hiihtokeskuksia olekaan.” - Big Mountain, Montana, USA
“Amerikan suurin telemark-keskus, aina laskijoita.” - Zermatt, Sveitsi
“Euroopan paras. Jäätiköllä, eli voi hiihtää ympäri vuoden.”
Lähde: telemarkin maailmanmestari Antti-Pekka Auvinen.