"Jengi tsemppaa kuin talvisodassa. Koska Suomen mies kesti pakkasessa talvisodan, ei Suomen nuorison tarvitse jonottaa pakkasessa leipää.
Hän jonottaa ravintolaan."
Saku Tuomisen ja Anu Igonin vuoden 1990 analyysi vaihtoehdottomasta huviyöstä oli karu.
Aikuiset ja lapset, uskokaa: ennen ei ollut paremmin.
Silti yhä voi, ja pitää, esittää ikiaikaisia ja uusia kysymyksiä.
Miksi 18-vuotias ei saa ostaa viinakaupasta väkeviä, mutta voi mennä naimisiin ja tulla valituksi kansanedustajaksi, kysyi Kuuma Lista 80-luvulla. Naulankantaan yhä.
Miksi alkoholijuomien markkinoinnista on tehty lähes mahdotonta? Miksi ravintola ei saa enää kertoa juomatarjouksistaan? Miksei saa viestiä, että alkoholin käyttö voi olla kivaa, kun se voi olla kivaa (aika usein!). Miksi kansalaisia pidetään tyhminä (aina vaan)? Katsovatko ne peiliin meitä kaitsiessaan? Ehkä se on selitys.
Toimittajamme Antti Pikkanen, 19, syntyi silloin, kun City-lehti nimesi suurten ikäluokkien lapsista kertovan juttunsa Beat(en) Generation, maa putosi lamaan ja nachot vyötärölle. Antti haastattelee tässä numerossa suihkuseurapiirien mustanaamiota, kaikkien kaupunkitieteiden tohtoria Walter de Campia, jonka ensimmäinen veto Cityssä ilmestyi suunnilleen 25 vuotta sitten.
Lähettäkää nyt jumalauta Walterille kutsu kaikkiin mahdollisiin kissanristiäisiin – jutusta saa käsityksen, että kaupungissa olisi joskus lanseerattu joku tilataideteos ilman häntä (rohkenemme epäillä).
Tuorein Walterin tutkimus löytyy tietysti tästä numerosta se on hämmentävä henkilökuva popikoni Lauri Ylösestä, joka elää poikkeuksellista kevättä.
Nöyräksi (joskin pirun iloiseksi!) vetää tuki, jonka olemme saaneet sadoiltatuhansilta lukijoiltamme, sadoilta avustajiltamme sekä tuhansilta kumppaneilta, jotka ovat käyneet kanssamme vuoropuhelua uteliaan ja eläväisen kaupunkilaisjengin kanssa. Hyvä Te! Hyvä Te Kaikki!
Tästä kelpaa painaa etukenossa eteenpäin ständeissä (vuodesta 1986), tapahtumissa (1991->), netissä (1994->), mobiilissa (1999->) ja lukulaitteissa (2011->).
Juhlakirja kuulostaa pahalta, mutta näyttää hyvältä. iPadiin ladattava City Tablet Book on yli 300 sivun haltuunotto kaupunkikulttuurin puheenaiheista kuvin, kirjoituksin ja kommentein siten kuin ne City-lehden sivuille ovat 25 ensimmäisen vuoden aikana tallentuneet. Mukana perusteelliset ja peruuttamattomat henkilökuvat Jere Karalahdesta Mika Häkkiseen, Jukka Keiteleestä Risto Siilasmaahan, Maria Guzeninasta Linus Torvaldsiin sekä lukuisista muista kuumista ja kummista tyypeistä.
14 vuotta sitten avasin toimituksen oven Pitskussa. Sisällä haisi bensa. Ikkunan läpi oli paiskattu palopommi, joka oli jäänyt suutariksi. Lasi narisi jalkojen alla, muovimatto oli kytenyt sieltä täältä. Myöhemmin kävi ilmi, että asialla oli ollut helluntalainen kundi, jonka mielestä City-lehti tuhoaa Suomen nuorison. Sama kaveri, joka leikki tulitikuilla Michael Jacksonin lavapuitteissa Stadikalla.
Sitä jotenkin tiesi olevansa oikealla asialla.
P.S. App Storessa on tarjolla Cityn uusi kultti-innovaatio: Deitti.net Tutka, sijainnin jakamiseen perustuva deittisovellus. Helsingin keskustan alueen Tutka-kartta maalataan sydämillä vappuna. Ja saa sen tehdä muissakin kaupungeissa. Häh? Lataa niin tiedät. For free.