Darude

“Neo Records lisensoi Daruden Briteissä. Tarvitsemme enää nimet paperiin”, Jaakko Salovaara kertoo Virtaselle.

Vaikka piskuinen Neo Records ei olekaan tanssimusiikin levittäjä numero yksi, sillä on hyvät yhteydet klubihittien portinvartijoihin. Virtasen mahassa alkaa kouria.

Bussi kaartaa Euran autiolle linja-autoasemalle, ja Virtanen hyppää ulos, kun ohi ajaa parhaat päivänsä nähnyt Toyota Corolla. Vaikka auton ikkunat ovat kiinni, sisältä kuuluu hypnoottinen nakutus. Ta-da-da-daa-da-da-da-da-da-da-daa.

Sandstorm on julkaistu Suomessa kaksi kuukautta aiemmin, eikä Eurankaan autoileva nuoriso ole voinut vastustaa sen kutsua.

Pian Villen äidin Nissan kaartaa paikalle. Samaan aikaan kun Virtasten sauna lämpenee omakotitalossa Hinnerjoella, lumipallo alkaa pyöriä jossakin Lontoossa.

Noin kolme miljoonaa myytyä äänitettä myöhemmin Ville Virtanen istuu mustalla, upottavalla nahkasohvalla Jaakko Salovaaran komentokeskuksessa Kampissa. Virtanen pyörittelee näpeissään viinipullonavaajaa ja vaikuttaa ensin hieman varautuneelta.

“Mikä tämä juttu nyt siis on”, hän kysyy.

Salovaaran yhtiön, 16-Inch Recordsin, studio sijaitsee vanhan kerrostalon varastorakennuksessa noin 25 neliön tiloissa, ja voin vakuuttaa, että jokainen neliömetri on tarpeen. 20 kaljatölkistä koottu keko odottaa kaatumistaan ovensuussa, pienen takan uumenissa on satoja tupakannatsoja, lattialla kaksi sähkökitaraa telineissään ja seinällä Bomfunk MC’sin Saksasta ansaitsemia jalometallilevyjä. Marimekon verhot tekevät huoneesta kyllin hämyisän, jotta konemusiikin tuottaminen tietokoneen ruudulla onnistuu.

Virtasen punaiset hiukset – joista muuten käydään parhaillaan kiihkeää kansainvälistä keskustelua Darude.com -sivustolla – ovat tutulla keskitöyhdöllä, ja Burberryn paitaan pukeutunut Salovaara keikkuu pyöränsatulaistuimella. Hieman taaempana tilannetta tarkkailee raumalainen Heikki Liimatainen, Salovaaran uusi yhteistyökumppani Dallas Superstars -projektissa. Olemme länsirannikon popmafian pyhimmässä keskellä Helsinkiä, vaikka Salovaara rientääkin nopeasti korjaamaan, että hän on asunut jo pitkän tovin Kampissa.

Se ei pelasta häntä siltä tosiasialta, että jostakin syystä Suomen länsirannikon popparit ovat aina tehneet parasta tai ainakin kaupallisinta suomalaista tanssimusiikkia: Bogart Co., Sound of R.E.L.S., JS16, Gismo, Darude… Kuka muistaa, että ikivanha Bogart-kipale All The Best Girls ylsi aikoinaan Saksan tanssilistalle?

Bogartin stemmoista on kuitenkin valovuosi erääseen Ville Virtaseen, joka vuonna 1996 korjailee Pentium 2:lla Sashin maailmanhittiä, mutta jättää puuhastelunsa sikseen.

Kolme vuotta myöhemmin, paremman tekemisen puutteessa, Virtanen läpikäy vanhat tiedostonsa, löytää tekeleensä, jalostaa aihion kappaleeksi, jolle antaa nimeksi Sandstorm, ja kuten monesti aiemminkin, asettaa kappaleensa kuultavaksi mp3.com-sivustolle.

Ja sitten, eräänä iltana turkulaisessa Berlin-ravintolassa Virtanen kainosti pyytää Jaakko Salovaaraa kuuntelemaan hengentuotteensa.

“Olisi hienoa, jos sanoisit mielipiteesi.”

Virtanen ei voi aavistaa, että hänellä on kaikki se, mitä Salovaara on etsimässä. Salovaaran oma JS16 -projekti on kypsä siirrettäväksi telakalle; on aika tuottaa muita, löytää artisti, löytää erinomainen biisi. Salovaara ihastuu Sandstormin teemaan, vaikka draaman kaarta onkin kehitettävä sopivammaksi tanssiklubeille. Esimerkiksi se täydellinen hiljaisuus kappaleessa ennen uutta nousua kertosäkeeseen on juuri Salovaaran oivallus.

Kuluu vain viikko Salovaaran ja Virtasen ensitapaamisesta, kun Sandstorm on valmis julkaistavaksi.

Vaikka Virtanen ei haluakaan puhua asiasta, hän alkaa olla rikas mies. Varovaisestikin arvioiden viimeiset vuodet ovat tuoneet Virtaselle kaksi miljoonaa euroa. Tulovirtoja hallinnoimaan hän on perustanut osakeyhtiön, jonka kirjanpitäjänä toimii oma äiti. Vaikka osingot ovat menossa verolle, Virtanen ei ole tyhjentämässä pajatsoa kuten monet pörssiyhtiöt.

“Joskus joudun nipistelemään itseäni. Minulla ei ole huolta huomisesta. Olen etuoikeutettu tekemään sitä, mistä pidän.”

Mutta lopetetaan tämä rahasta jauhaminen, sillä kateus on kavala tauti.

“Me tehdään vain sitä mistä tykätään”, vakuuttaa kultasormi Salovaarakin fillarituoliltaan haluten ilmiselvästi kääntää keskustelun musiikkiin.

Okei. Koulussa Virtanen oli kohtalainen laulaja, jonka todistuksissa seisoi useimmiten yhdeksän tai kahdeksan, mutta älkää pelätkö, hän on jo ehtinyt luvata, ettei laula seuraavallakaan levyllä.

Konemusiikki on toden totta oma taiteenlajinsa. Virtanen epäröi kutsua itseään muusikoksi. “Kai minä olen konemuusikko. Musiikkia ainakin teen, vaikka ainoa soitin, jota osaan suuni lisäksi soittaa, on keyboard”, hän sanoo.

Nyt Virtasen, siis Daruden, toinen albumi Rush on valmis. Ensimmäinen singlelohko Music kulki kuin Tomahawk Suomen myydyimmäksi singleksi ja Scandinavian Dance Chartin kärkisijoille, mutta se ei vielä takaa mitään. Vielä huhtikuun aikana Virtanen kiertää Australian, toukokuussa Suomen ja kesällä todennäköisesti Euroopan.

“Albumilla voi olla uusi Sandstorm. Ja vaikka ei olisikaan, se ei olisi kauhuskenaario. Musiikin tekeminen jatkuu joka tapauksessa, se on tärkeintä”, Salovaara sanoo.

Virtasta pidetään poikkeuksellisen omistautuneena työlleen. Hänen kerrotaan sanovan mielipiteensä kaikesta, mikä liittyy tuotteeseen nimeltä Darude, mar-

ginaalisista mobiilimarkkinointikokeiluista levyn kappalejärjestykseen ja levykansien fonttien valintaan. Kun sovimme haastattelusta, Virtanen haluaa varmistaa, kuvataanko samalla. Ettei tukka olisi huonosti, että paita on varmasti passeli. Moinen kontrollointi on vain virkistävää sählääjien kansoittamassa popbisneksessä. Virtanen jos kuka on huippumerkonomi poptähden vaatteissa.

Vaan on yksi asia, jossa Virtanen antaa löysää.

“Jaakko on pomoni. Kappaleiden lopullisesta muodosta vihoviimeisen sanan sanoo Jaakko. Hänellä on niin huikea kokemus.”

Kun silmäilee Virtasta, Salovaaraa ja Liimataistakin, huomaa, että näiden puhtoisten konemiesten olemuksesta puuttuu tyystin se vaara ja rappio, jolla monet rocktähdet imagoaan kuorruttavat. Nörttejä? Ei. Kunnollisia? Ehdottomasti.

Helsingissä ollessaan Virtanen nukkuu Salovaaran Albertinkadun tilavassa huoneistossa, jonka yksi huone on varattu vieraalle.

“Tekisi miltei mieli sanoa, että olemme pientä perhettä. Olen hyvin kiitollinen Jaakolle siitä, että hän on näin ystävällinen minua kohtaan.”

Virtasen oma perhe, eli ravintola-alalla työskentelevä avovaimo Annika Vuolle, odottaa vastahankitussa sadan neliön kerrostalohuoneistossa Turussa, kun Darude viimeistelee Helsingissä levyään.

“Joskus”, Virtanen sanoo, kun Salovaara ei ole kuulemassa, “joskus haluan tuottaa itse muiden musiikkia.”

Eikä tuo päivä epäilemättä kovin kaukana ole. Virtasen huoneiston alakertaan, kerrostalon kivijalkaan, on juuri valmistunut kotistudio.

Huhtikuussa 2000, kun Sandstorm on soinut euralaisissa pilluralliautoissa jo viisi kuukautta, Englannin muodikkaimpien klubien tiskijukat kuten Judge Jules ja Pete Tong innostuvat saamistaan näytelevyistä, joilla soittaa joku suomalainen. Muuta ei tarvita. Kesäkuussa Sandstorm nousee Englannin kolmanneksi myydyimmäksi singleksi, ja Ville Virtasesta tulee kansainvälinen poptähti.

Neo Records julkaisee nopeasti jatkoa. Feel The Beat on köyhän miehen Sandstorm.

Kun Darude vierailee BBC:n ohjelmassa, juontaja kysyy: “Miksi julkaisit Sandstormin uudestaan nimellä Feel The Beat?” Mutta karavaani kulkee, ja kappale tekee selvää jälkeä klubeissa puhkoen tiensä Englannin TOP 5:een. Huikeaa menestystä täydentää vielä single Out of Control, joka yltää Britannian myyntilistalla sijalle 13.

Tuon ihmeellisen kesän 2000 Ville Virtanen on Euroopan soitetuin, halutuin ja kopioiduin trance-artisti. Ibizalla, San Antonian legendaarisen bailukylän liepeillä, 12 000 juhlaeläintä tervehtii kädet ojossa, kun jännityksestä sairas pohjantähti nousee jättimäiselle ulkoilmalavalle, jolta ovat juuri poistuneet sellaiset legendat kuin Armand van Helden ja Underworld. Australiassa surffarit kääntyvät kannoillaan, kun Virtanen astelee Bondi Beachilla. “Hey, Darude!” he mylvivät.

Yhdysvalloissa Sandstorm julkaistaan vasta vuonna 2001. Single tekee suomalaisen popviennin historiaa ja ehtii nousta sijalle 83. Billboardin myyntilistalla, kun levy-yhtiö vetää sen pois markkinoilta. Idea on yksinkertainen: joka haluaa Sandstormin levyhyllyynsä joutuu ostamaan albumillisen Darudea.

Darude tekee vuoden 2001 ja 2002 aikana kahdeksan iskua Yhdysvaltoihin ja kiertää yli 70 klubia. Pitkillä kiertueilla konemuusikissa on puolensa. Kun suuret rockbändit tarvitsevat rekkakolonnia kiertueillaan, Daruden neljän hengen iskuryhmä selviää noin sadan kilon varusteilla. Levy-yhtiön jär keily osuu lopulta oikeaan. Before The Storm ostetaan 300 000:een amerikkalaiskotiin.

Vaikka uuden mantereen takahuoneissa käryää kannabis ja pöllyää kokkeli, Virtanen tyytyy Red Bulliin ja vodkaan. Kun katsoo sitä reippautta, jolla Virtanen punaraidotetuissa Adidaksissaan ja tutussa Porn Star jumpperissaan kiitää kanssani Radisson SAS Hotelin kahvilaan Kampin studiolta, hän näyttää toden totta naapurinpojalta. Ja istuessaan hyväntuulisena kahvilassa vaikutelma vahvistuu.

Kun Virtasen pyytämää munkkia tai viineriä ei ole tarjolla kaakaon seuraksi, kelpaa lopulta fiinimpi vadelmasorbettikin.

Jep, on jotenkin helppo uskoa, ettei tämä kirvesmiehen ja kirjanpitäjän selväjärkinen poika, joka on koko nuoruutensa paiskinut kesätöitä laudanlajittelijana ja metallifirman sorvaajana, ole paljon suuren maailman huumekotkotuksista piitannut, eikä juuri muustakaan epäoleellisesta.

Hän on omillaan, missä ikinä kulkeekaan. Tuo onnellinen, onnekas Virtanen.

Daruden albumi Rush julkaistaan 25.4. ja Daruden Suomen kiertue starttaa toukokuussa.

File: Darude

Pituus: 180 cm
Ikä: 27
Kello: Nokia 6310 I
Intohimo: jääkiekko
Parisuhde: avoliitto
Paino: 80 kg
Auto: Volkswagen Transporter
Kengät: Osiris
Juoma: Gin Tonic
Koti: 101 m2:ä Turussa