Ei järjestysfasismille!

Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa ihmisistä tuntee syyllisyyttä epäjärjestelmällisyydestään. 70 prosenttia arvostaa siistejä henkilöitä ja peräti 79 prosenttia arvioi, että he olisivat tyytyväisempiä elämäänsä, jos saisivat siihen enemmän järjestystä. Columbia Business Schoolin liikkeenjohdon professori Eric Abrahamson ja teknologiaan erikoistunut toimittaja David H. Freedman väittävät, että ihmisiä huijataan ylihuolellisuuteen. Vanhemmat, opettajat ja työnantajat uskottelevat meille, ettei epäsiisti pärjää elämässä ja että järjestelmällisyys takaa tehokkuuden. Entä jos sotkun optimoiminen johtaa luovuuteen ja säästää kustannuksia?

Johtajien työpöydät ovat usein steriilin näköisiä (paitsi yliopistossa). Siistit alaiset ylennetään helpommin kuin sotkuiset. USA:ssa ja Australiassa on epäsiistejä työntekijöitä jopa sanottu irti. Miksi siisteyttä arvostetaan? Ihmisellä on synnynnäinen taipumus luokitella ja järjestellä maailma mieleisekseen. Siisti ihminen vaikuttaa tehokkaalta ja luotettavalta. USA:ssa järjestelybisnes on iso toimiala. Pelkkää komerokauppaa tehdään vuosittain yli kahden miljardin dollarin arvosta. Googlettamalla ”home organization products” löytyy 157 miljoonaa osumaa. Sottapyttyjen siivellä elää tuhansia järjestyskonsultteja (napo.net), vaikka suurin syy sotkulle on motivaation puute, ei kyvyttömyys selvitä siivouksesta.

“Näyttäkää todisteet himosiisteyden eduista”, vaativat Freedman ja Abrahamson.

Useat konsultit väittävät, että jokainen ihminen käyttää keskimäärin tunnin päivässä tavaroiden etsimiseen, vaikka kukaan ei tiedä, mistä luku on peräisin.” Epäjärjestelmällisyydestä on hyötyä. Rento ote parantaa systeemin joustavuutta, muutoksiin sopeutuu helpommin. Luovuus ja kekseliäisyys lisääntyvät sallivassa ilmapiirissä. Sotkuiset järjestelmät ovat kattavampia suvaitessaan erilaisia toimintatapoja, siistit järjestelmät pystyttävät raja-aitoja. Epäjärjestyksen sietäminen johtaa parempaan suorituskykyyn, kun tehtäviä voidaan siirtää laajemmalle joukolle. Tutkijat Abigail Sellen ja Richard Harper väittävät, että sotkuiset työpöydät tarjoavat tehokkaan työympäristön: tärkeät ja kiireelliset työt sijoittuvat pinojen päällimmäisiksi ja vähäpätöisemmät hautautuvat pohjalle. Arkistointi vie aikaa varsinaisilta työtehtäviltä.

Abrahamson ja Freedman jakavat ihmiset sotkija- ja järjestelijätyyppeihin. Sotkuterroristi vaatii muita sopeutumaan sotkuun saavuttaakseen etuja. Esimerkiksi työntekijä sählää hommansa, jottei hänelle annettaisi tehtävää toistamiseen. Järjestysterroristi pakottaa muut sopeutumaan toimintaa haittaavaan järjestykseen, kuten vakuutusvirkailija, joka hylkää korvausvaateet, jos vahinkolomakkeesta puuttuu jokin mitätön yksityiskohta. Sotkuun linnoittautuja luo epäjärjestystä säilyttääkseen valtansa; johdon assistentti kehittää niin monimutkaisen arkistointijärjestelmän, ettei kukaan muu löydä mitään. Valheellinen järjestyksenpitäjä pimittää sotkun: vieraiden takia makuuhuoneet on tungettu täyteen tavaraa, jotta asunto vaikuttaisi siistiltä. Valheellinen sotkunkyhääjä kehittää näennäisen sotkun, vaikka on oikeasti järjestelmällinen, teini sekoittaa tukan ja rikkoo farkut näyttääkseen uskottavalta. Sotkupervertikko nauttii sotkusta, lattialla lojuvat likaiset vaatteet tuntuvat kodikkaalta. Järjestyspervertikolle järjestys on itseisarvo. Järjestelmällinen lykkääjä välttää varsinaiset työnsä tekemällä toisarvoisia asioita. Luovasti sotkuinen löytää asioita sekoittamalla uusia hienoja ratkaisuja. Järjestyshurskastelija rakastaa päihittää muut pätevyydellään. Järjestyksen sankari väittää, että sattumanvarainen onnistuminen johtuu järjestelmällisyydestä. Sotkunsyyttelijä löytää sortuneen järjestyksen syntipukit ympäriltään. Järjestyskiihkoilija uskoo, että hänen järjestyksensä on paras. Sotkusta vapahtaja yrittää myydä salaisia keinoja järjestysutopian saavuttamiseksi.

Psykiatriassa pakonomainen siisteys nähdään yrityksenä saada sisäinen kaaos kuriin. Tyypillisiä pakkoja ovat likaisuuteen tai haitallisiin aineisiin liittyvät pelot. Pakko-oireet liittyvät usein masennukseen ja niillä on vahva perinnöllinen alttius.

“Siivoaminen on pakonomaista, jos siihen käytetty aika on kohtuuton ja henkilö elää järjestyksen kautta, eikä hän pysty muuttumaan, vaikka tilanne häiritsee”, sanoo psykologi Pasi Häll. Sotku on suhteellista. Ulkopuolisen silmin pöytä voi olla kaaoksessa, vaikka sotkija pärjää mainiosti.

Tutkimusten mukaan miesten ja naisten sotkunsiedossa on eroa. Naiset ovat keskimäärin tarkempia siisteydestä. Amerikkalaisen kyselyn mukaan jopa 80 prosenttia ihmisistä uskoo, että erilaiset siisteyskäsitykset luovat parisuhteeseen jännitteitä, kahdeksan prosenttia arvelee sotkustressin olevan syynä avioeroon.

Eric Abrahamson & David H. Freedman: Täydellinen sekasotku. Basam Books 2008.

Häiritseekö sotku?

1. Nouse ylös sängystä, petaa se, peseydy ja syö.
2. Muuta tapojasi yksi kerrallaan. Sisäistä 30 sekunnin sääntö. Jos jonkin asian tekeminen vie alle puoli minuuttia, tee se heti. Takki naulakkoon, sakset paikoilleen.
3. Mieti mitkä tavarat kuuluvat minnekin. Noudata kolmen laatikon metodia: “anna pois”, “heitä pois” ja “varastoi muualle”.
4. Hanki apua. Siivousapua, henkistä tukea, oppaita.
5. Laita munakello soimaan kymmenen minuutin päähän ja komenna kämppiksesi/puolisosi siivoamaan täysillä.

Lukijoilta

“Työskentelen kokkina henkilöstöravintolassa avokeittiössä, joten siistiä on oltava tai asiakkaat kaikkoaa. Mulla on aina purkit ja pakit ojennuksessa, sekä pöydät puhtaana. Jos on kiire ja sotkua kertyy, siivoan paikat ensitilassa.”

Nainen, 31

“Kotini siisteys kuvastaa täysin henkistä tilannettani. Jos voin hyvin ja asiat rullaavat, myös koti on siisti. Jos taas olen stressaantunut, ahdistunut tai masentunut, on koti aivan hirveän näköinen.”

Nainen, 23

“Huoneeni on aina ollut sotkuinen - muiden mielestä. Itse tiedän kyllä missä mikin on. Nyt aikuistuttua kun tietää itse sotkeneensa kaiken, eikä ole kukaan enää valittamassa, että petaa petisi, raivaa pöytäsi ja järjestele huoneesi, on siivoaminen paljon mielekkäämpää. Asunnon on oltava omistajansa näköinen: voihan se olla tyylikäs ja kuin kuvastosta, mutta vasta muutama sukka lattialla tekee siitä asutun näköisen. Eivät kaikki esineet, jotka näyttävät hyviltä ja joita tykkää käyttää, voi sopia yhteen.”

Nainen, 24

“Uskon organisoituun kaaokseen. Jos siivoan, en löydä enää mitään. Jos pöytäni on sekaisin on olemassa pieni tsäänssi että muistan mihin pinoon heitin sen yhden paperin...”

Nainen, 26

“Olishan se kivan näköistä, jos paikat olis siistit. Ihailen ihmisiä, joilla on kyky pitää tavarat järjestyksessä. Mutta niin se vaan on, etten sitäkään vähää saisi aikaiseksi mitä nyt saan, jos tavarat olisivat kauniisti näkymättömissä. Kotini koostuu siis kasoista, jotka muistuttavat minua tehtävistä töistä ja joista tarvittava asia löytyy helposti, käden ulottuvilta.”

Nainen, 33