Hah-hah-hah!

Kuinka stand up syntyi? Kuka sen toi Suomeen? Missä sitä näkee tänään? Ja mikä onkaan koomikon kuolema? City kirjoittaa stand upin anatomian, tarinan puheteatterista, jossa mikään ei ole pyhää.

Iso Roobertinkadun rockbaari We Got Beef on ääriään myöten täynnä. On sunnuntai-ilta ja Comedy Kitchen: ”Kun sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, syntyy eläkepommi. Yksi keino purkaa pommi on, että laillistetaan mummonmetsästys.”

Jyväskyläläisen stand up -koomikko Teemu Vesterisen ääni raikuu We Got Beef -baarissa.

”Mummostusluvan voi hankkia metsästyskokeessa, jossa tunnistetaan eri mummolajeja ja ammutaan liikkuvaan mummoon. Mummoja houkutellaan metsässä esiin huutelemalla bingonumeroita. Tai keskelle suota voidaan viedä hedelmäpelejä houkuttimeksi. Kun se osuu tähtäimen kohdalle, niin ei kun laukaus ylämummoon, ja ämpäri heilahtaa. Mummo paloitellaan pakkaseen. Metallisten kanssa täytyy olla tarkkana, ei tylsällä fileerausveitsellä mitään tee.”

Paikalla on rokkareita, poppareita, taiteilijasieluja ja klubijengiä. Useimmat ulvovat naurusta, mutta monen kasvoilla käväisee pieni hämmennys. ”Siis vittu mitä läppää”, kommentoi eräskin.

Juttu mummojen tappamisesta metsästyshuvina on tietenkin tahditon, mutta juuri siinä kiteytyy stand up -komedian idea. Korkeakulttuurin ja populaarin rajan murtaneessa puheteatterissa kyse on uskalluksesta kyseenalaistaa huumorin avulla yleisesti vakiintuneet käyttäytymisnormit, ravistella pinttyneitä ajatusmalleja ja suorastaan pilkata tekopyhyttä ja kaksinaismoralismia.

Kun stand up -koomikko seisoo lavalla yksin vain mikrofoni seuranaan, tuntuu esitys jättimäisiin viihdespektaakkeleihin verrattuna raikkaalta ja kumman keventävältä.

Yhdysvalloissa elämän ja arjen ironiaa kuvaavat koomikot on otettu vastaan uuden ajan rocktähtinä, jotka niin ikään ovat omaksuneet rocktähtien kliseet, elämäntavan ja joita joukko bändäreitä seuraa pitkillä kiertueilla halki mantereen.

Stand up saapuu Suomeen

Ensimmäisen kerran stand up -komediaa nähtiin suomenruotsalaisen stand up -pioneerin Stan Saanilan vetämällä Åbo Nationin stand up -klubilla 1992. Vaikka Ruotsissa oli stand upilla jo tuolloin vankka perinne, Suomessa esityksiä oli nähty vain kaapelikanavilta. Turussa alkanut klubi saavutti kuitenkin pian suosiota, ja myös helsinkiläinen teatteri Viirus tarjosi tilojaan esiintyjien käyttöön.

Suomessa stand upin nousua vauhdittivat Teatterikorkeakoulun järjestämät esiintyjäkurssit, joiden kautta koomikot löysivät tiensä Tampereen, Hämeenlinnan ja Helsingin klubeille.

Tamperella, Liukas gägi -klubilla, järjestettiin open mike -iltoja, joissa kuka tahansa työpaikan hauskuuttaja saattoi käydä kokeilemassa koomikonlahjojaan yleisön edessä. Hämeenlinnassa Club Act!one aloitti music hall -tyylisenä viihderevittelynä, jossa alkuun nähtiin stand upin lisäksi niin mutapainia kuin tulennielemistäkin.

Lopulta vain stand up jäi. Viime toukokuussa Hämeenlinnassa pidettiin Suomen ensimmäinen stand up -festivaali Tomaatteja! Tomaatteja!

Nyt Act!one on versonut jo Studio Pasilaan, ja Mikonkadun On the Rocksilla ja Ratakadun Mocambolla on omat iltansa. Suomessa on jo nippu ammattilaisia, jotka elättävät itsensä pelkästään stand upin avulla. Kirkkaimmat tähdet, kuten Krisse Salminen ja André Wikström, ovat saaneet jo omat tv-show’nsa. Ei epäilystäkään: stand up on vihdoin tullut jäädäkseen.

Suomessa stand upin parissa jo vuosia työskennelleen Act!one-klubia pyörittävän Riku Suokkaan mukaan hitaasta siirtymästä on ollut hyötyä. ”Kun suosio on kasvanut vähitellen, koomikot ovat saaneet harjoitella ja hioa ohjelmistojaan kaikessa rauhassa. Nyt olemme suosiolle valmiita.”

Tie tähtiin

Stand upin juuret versovat eurooppalaisesta esitystaiteesta ja amerikkalaisesta varietee-perinteestä. Amerikassa valtaosa stand up -koomikoista oli alkuun juutalaisia, joiden vulgaari huumori upposi hyvin stand up -klubien värikkääseen yleisöön. Tunnetuimpia juutalaisista koomikoista olivat Woody Allen ja Lenny Bruce, joka käytti puheessaan jiddishinkielistä slangia.

Amerikkalaiseen huumoriperinteeseen on vaikuttanut paljon myös englantilaisten siirtolaisten mukanaan tuoma satiiri, jonka rasistinen ja seksistinen huumori nähtiin purkautumiskeinona kurjissa oloissa elävien ihmisten tunteille. Yhteiskunnallisesti stand upia voidaankin pitää protestoinnin muotona, jota ironian ja satiirin keinot palvelivat.

Yhdysvalloissa stand upin kultakausi alkoi 80-luvulla, jolloin maassa arvioitiin työskentelevän noin 10 000 stand up -koomikkoa. Samoihin aikoihin New Yorkin boheemialueen Greenwich Villagen hämärillä klubeilla aloittelivat uraansa myös Robin Williams, Whoopi Goldberg, Eddie Murphy, Jerry Seinfeld, Jim Carrey ja Jay Leno. Tiukkoihin nahkapukuihin sonnustautunut Eddie Murphy nähtiin rocktähtiin verrattavana seksisymbolina. Vietnamin sodan kaltaiset tapahtumat olivat jo 60- ja 70-luvuilla muokanneet stand upia suorasukaisemmaksi esiintyjän ottaessa kantaa niin etnisiin, poliittisiin kuin uskonnollisiinkin kysymyksiin.

Seksistä ja viinasta

Vaikka stand up -esitystä katsellessaan nauraa katketakseen, paperilta luettuna harvat jutut ovat hauskoja. Ne saavat voimansa kerronnasta, sen tavasta, eleistä tai yllättävästä hetkestä tai kontekstista, johon esiintyjä sanansa pudottaa. Yllättävyys on stand upin elinehto. Ennalta-arvattava ei naurata ketään.

Esityksissään monet koomikoista ammentavat omista vajavaisuuksistaan, peloistaan ja heikkouksistaan sekä puhuvat ajankohtaisista tapahtumista ja todellisista, arkielämässä tapahtuneista jutuista, joihin jokaisella on tarttumapintaa.

Ulkoisesti hyvinkin erilaiseen yleisöön uppoavat usein varsin samanlaiset jutut.

Suokkaan mukaan takuuvarmoja aiheita ovat naisten ja miesten eroavaisuudet, seksuaalisuus, alkoholin käyttö, kissat ja koirat, kansallisuuksiin liittyvät stereotypiat sekä ajankohtaiset skandaalit politiikassa tai viihde-elämässä. Näitä ikuisuusaiheita käsitellessään koomikon haasteena on löytää juttuihin uusia näkökulmia, joiden kautta asiat avautuvat uudella tavalla.

”On myytti, että vain suomalaiset nauraisivat viinalle ja seksille. Niille nauretaan samalla tavoin missä tahansa”, Suokas kiteyttää.

Boikotteja ja vakoilua

Teatteritaiteessa stand upin edeltäjinä on pidetty mistrel-, vaudeville- ja burleski-esityksiä. Siinä missä mistrel-esityksissä esiintyjä tekeytyi mustaksi ja esitti roolissaan erilaisia hupailuja, vaudeville-esityksiin kuului hurja joukko erilaisia ohjelmanumeroita, kuten sirkustemppuja, laulua, tanssia ja pienimuotoisia komedianumeroita. Stand up -koomikkonimitystä esityksien yhteydessä käytettiin ensimmäistä kertaa 1800-luvun lopulla koomikoiden esittäessä monologeja suurkaupunkien elämästä. 1900-luvun taitteessa vaudevillen syrjäyttivät stripteasea ja rivoa huumoria tarjoavat burleski-esitykset.

Burleski-teatterissa uransa aloitti myös Lenny Bruce, eräs Amerikan kuuluisimmista stand up -koomikoista, joka 60-luvulla, paljon aikaansa edellä olevana, joutui usein vangituksi ja boikottiin liian rivojen juttujensa takia. Myöhemmin samankaltaisella tyylillä menestyi mm. Eddie Murphy, jonka esityksissä vilisevät sanat pussy ja assfucking, ja valtaosa substantiiveista on korvattu shit-sanalla. 80-luvulla verbaali-irrottelun seuraamuksiksi tosin riitti enää pelkkä esitysten kieltäminen alle 18-vuotiailta.

Vuosien varrella yhteiskunnan hampaisiin joutuivat Jenkkilässä myös monet muut koomikot. Usein pidätettyinä, boikotissa ja jopa vakoilun kohteena olivat mm. Bill Hicks ja Dick Gregory, jotka toistuvasti innostuivat kritisoimaan jutuissaan amerikkalaista yhteiskuntaa. Hicksin ja Brucen tapaan kapinallisuuden ja vauhdikkaiden esiintymisten lisäksi meininkiä riitti myös monien koomikoiden yksityiselämässä, johon bileet ja päihteet kuuluivat ajan rocktähtien tyyliin turmiollisen erottamattomina.

Kuolema lavalla

Stand up -tilanne näyttää täysin improvisoidulta, mutta todellista improvisaatiota esityksessä ovat usein vain yleisön mukaantulosta seuraavat tilanteet. Muuten esitys seuraa käsikirjoitusta, jota toiset koomikoista seuraavat hyvin tarkasti, ja toiset taas hyödyntävät poimimalla siitä kuhunkin hetkeen parhaiten sopivia elementtejä.

Stand up -koomikolla on aina kaksi vaihtoehtoa edessään: joko saada yleisö nauramaan tai kuolla lavalla kylmän hiljaisuuden vallitsessa.

”Koomikon kuoleminen lavalle on kamalaa niin koomikolle kuin yleisöllekin, ja sitä tapahtuu kaikista suurimmillekin tähdille”, Suokas sanoo.

Tuntemattoman yleisön naurattaminen 20 minuutin ajan illasta toiseen ei ole helppoa, eikä tilannetta auta, jos ihmiset ovat humalassa. Sillon he eivät tavallisesti jaksa kuunnella pätkääkään.

”Etenkin mieskoomikolle pahin mahdollinen katsoja on humalainen keski-ikäinen nainen. Miehen hiljentäminen verbaalisesti on vielä aika helppoa”, Suokas toteaa.

New Yorkissa uransa aloittanut, nyt Suomeen kotiutunut stand up -koomikko Rich Lyons tiivistää monen koomikon tunnot: ”17 euro for a ticket is lot of pressure. Some guy in the audience: ‘I paid for my ticket so make us laugh motherfucker!’”

Ei tabuaiheita

Suomalainen ja amerikkalainen stand up ei eroa aiheiden valinnassa vaan niiden käsittelyssä. Se kertoo paljon kansakuntien luonteenlaadun eroavaisuuksista. Vaikka varsinaisia kiellettyjä tabuaiheita ei olekaan, on koomikon varauduttava siihen, etteivät kaikki aiheet naurata yleisöä.

”Suomessa ihmiset ovat selvästi amerikkalaisia herkempiä, ja siten on kiinnitettävä huomiota siihen, kuinka asioita käsittelee”, Lyons sanoo. Hänen mukaansa arkoja aiheita ovat rodulliset kysymykset ja terrorismi, jonka hän itse tosin esityksessään yhdistää toiseen varsinaiseen kipupisteeseen, hammaslääkärissä käyntiin, hamas-hammas-sanaleikin avulla.

Myös Suokas puhuu amerikkalaisten erilaisesta luonteenlaadusta.

”Kun kävin klubilla LA:ssa vain viikon 11. syyskuuta tapahtumien jälkeen, lähes jokainen koomikoista purki lavalla tragedian tapahtumia. Suomessa taas vastaavista tragedioista, kuten Estonian uppoamisesta tai Myyrmannin pommi-iskusta, puhuminen aiheuttaa aina kylmän ja pitkän hiljaisuuden. Meillä yleisö ei ole tottunut käsittelemään asioita samalla tapaa huumorin avulla.”

Tästä syystä suomalainen stand up -komiikka on tähän asti ollut melko pitkälti harmittomiin ja yleismaailmallisiin aiheisiin kietoutuvaa feelgood-komiikkaa vailla yhteiskunnallista latausta. Suokas uskoo kuitenkin myös yhteiskunnallisen materiaalin lisääntyvän. Ehkä pian Suomenkin stand up -klubeilla anarkian henki alkaa elää koomikoiden johtamassa kapinassa.

Lähteenä Markku Toikan ja Maritta Venhon teos Ala naurattaa! Stand Up -komedian käsikirja.

Hampaissa juuri nyt

Laatuaika
Sauvakävely
Tony Halme
Mikko Alatalo
Mainokset ja media
Runkkaaminen
Riitta Väisänen
Spede
Mika Häkkinen
Pertti Salovaara
Seksimessut
Extreme-matkat

Stand up

Kaupungissa

Bundolo Stand Up Club Mocambossa perjantaisin. Vierailevia stand up tähtiä. DJ:nä Anna ja Kasio. Liput 6 eur.

Club Act!one Studio Pasilassa lauantaisin klo 22. Ammattilaisten esiintymispaikka. Liput 18 eur.

André Wickströmin isännöimä Comedy Kitchen We Got Beefissä joka kuun ensimmäinen sunnuntai. Koomikot testaamassa uutta materiaaliaan. Klo 22. Liput 2 eur.

Stand-Up Club On the Rocksissa keskiviikkoisin klo 21. Esillä nousevia stand up -tulokkaita. Liput 6 eur.

Huulen viemää show Copacabanassa torstaisin. Suomen Stand Up Clubin järjestämä sketsi- ja musiikkishow alkaa klo 21.30. Esiintymässä mm. Pekka Jalava, Ullariitta Koskela ja drag-artisti Pola Ivanka. Liput 10 eur.

Televisiossa

Krisse. Nelosella torstaisin klo 20.30. Bimbon blondin roolissa esiintyvän Kristiina Salmisen talk show, jossa vieraina kotimaisia julkkiksia.

W-Tyyli. André Wickströmin ja Jaakko Saariluoman komediaa talk show’n tekemisestä perjantaisin MTV3:lla klo 22.30.

Late Night with Conan O´Brien. Amerikkalainen jokailtainen talk show, jossa irlantilainen julkkisjuontaja jututtaa julkkisvieraita lähinnä ajankohtaisen asian vierestä. Sub TV:llä maanantaista perjantaihin klo 23.

Seinfeld. Ohjelman päähenkilön Jerry Seinfeldin stand up -koomikon uran ympärille rakennettu, supersuosittu komediasarja. Maanantaisin Nelosen myöhäisillassa.