Iiro Seppänen

Vielä pari vuotta sitten Iiro Seppänen oli koko Suomen kultapoika. Se mukava, lahjakas taikuri, johon törmäsi Kaivohuoneella ja televisio-ohjelmissa. Sitten Iiro sai tarpeekseen. Katosi. Hän alkoi hyppiä henkensä kaupalla basea. Nyt hän on taikurien kapinallinen, joka asuu New Yorkissa, naureskelee David Copperfieldille ja suunnitteleekiipeämistä jokaisen maanosan korkeimmalle huipulle.

Ravintola Teatterissa istuu onnellinen seikkailija.

Iiro, miksi extreme?

"Mua on aina kiinnostanut kaikki kävelyä nopeampi!"

Puhelimessa sä mainitsit jotain kainalokepeistä?

"Jalasta meni neljä nivelsidettä ja siinä oli murtuma. Mut leikattiin. Kuukausi vahvoilla särkylääkkeillä ja kolme kuukautta kepeillä. Nyt arvostaa jopa sitä, että voi juosta portaat ylös eikä tarvitse käyttää hissiä."

Juodaan sille. Sä olet rutinoitunut vammainen?

"Viimeisen kolmen vuoden aikana olen keikkunut pari kuukautta sauvoilla per vuosi. Mä kiidän samaa vauhtia kepeillä tai ilman. Nyt ottaa päähän se, etten ole pystynyt käymään salilla ja treenaamaan. Olisi pakko saada lihaa luiden ympärille. (Tarjoilija pysähtyy pöydän viereen.) Voisinko mä saada listan ulkopuolelta vaikka broilerinrintaa ja salaattia ilman kastiketta?"

No, nyt kun sulla ei ole enää puujalkoja, mikä on seuraava projekti?

"Mä olen innostunut kiipeilemään. Olisi mahtavaa kiivetä Seven Summits projekti, seitsemän maanosan korkeimmille vuorille. Everest olisi 2002 ja silloin pitäisi olla nykyistä huomattavasti paremmassa kunnossa. Vähän lihaa pehmentämään tärskyjä."

Niin, sä olet käynyt jo ainakin Kilimandjaron huipulla.

"Se oli ihan pikkujuttu. Kun mä luin jostain lehdestä että Mikko Alatalokin on käynyt siellä sitä pitää enemmänkin häpeänä."

Onks sulla mitään yhteyttä lapsuutesi Pitskuun, Pitäjänmäelle?

"Silloin kun mä olen Suomessa, mä käyn siellä kerran pari viikossa. Mun vanhemmat asuvat siellä. Siellä on kaikki ennallaan, kiskalla on samat ihmiset myymässä."

Kaipaatsä koskaan turvallisuutta?

"Loukkaantumisen aikana ajattelin, että olisi kiva tuntea joku paikka kodiksi. Mutta kun paranin nopeasti, ei ole enää mitään väliä mihin kallistan pääni. Elämykset, matkat ja seikkailut ovat taikuuden ohessa kiehtoneet mua pienestä pitäen. Taikurin tavoitteet eivät toteutuneet siinä mitassa kuin piti. Haaveena oli jäädä kolmevitosena eläkkeelle, mutta kolme vuotta sitten mä olin tähtitaikureita seuraavalla tasolla, esiinnyin ulkomailla ja muuta. Menestyksestä huolimatta mä olin riviact, jota ei mikään juttu erottanut muista. Nyt mä aion yhdistää taikurin ja seikkailijan jutut. Kolmevitosena luut hajoavat helpommin ja kankkuset ovat kovempia, silloin on ehkä aika levätä."

Sä otat tän seikkailujutun moraalisena haasteena?

"Joo. Kun David Copperfield tekee pakkopaidasta vapautumistempun sillä on olkatoppaukset pakkopaidan sisällä. Kaikki tietävät, ettei sillä ole pienintäkään riskiä loukkaantua. Extreme-maailmassa mulla on mahdollisuus yhdistää seikkailuun oikeasti vaarallisia, ennennäkemättömiä taikatemppuja!"

Kuinka paljon taikurin urassa sua houkutti sen glamour?

"Ei yhtään, vaikka mulla onkin ollut mahdollisuus nauttia korkeatasoisesta elämästä ja ihmisistä. Nyt kun touhuan extreme-maailmassa, voin elää teltassa ja nukkua kivien päällä kaatosateessa. Sen jälkeen osaa taas arvostaa limusiinin ikkunasta vilkuttamista kun siihen tarjoutuu tilaisuus."

Sulle ei riitä se, että sä olet paras Suomessa?

"Ei, mä haluan olla maailman paras."

Ootsä miettinyt mikä susta on tehnyt noin kunnianhimoisen?

"Keksin jo pienenä onnellisen elämän salaisuuden. Se on juuri tämä - tehdä mitä huvittaa. Tehdä mitä tahtoo, ja olla paras siinä. Oli varmaan rohkeaa lopettaa koulu ja alkaa tehdä jotain niin hullua kuin taikatemppuja, mutta mä tiesin että se tekisi mut onnelliseksi. Jos hauskan tekemisestä tulee rahaa, se on hyvä bonus, mutta mikään raha ei saisi mua hyppäämään rakennuksen katolta kangaspalanen selässäni jos en itse sitä haluaisi!"

Minkälaisia arvoja sulle pakattiin laskuvarjokassiin kotona?

"Ettei mitään saa ilmaiseksi. Että kaiken eteen pitää tehdä kovasti työtä. Sen mukaan mä olen yrittänyt elää. Muutin jo 16-vuotiaana pois kotoa. Ensin sirkukseen."

Ja sieltä Seaside hotelliin?

"Se oli seitsemisen vuotta sitten. Jengiin kuuluivat mun lisäksi Markus Selin, Komulaisen Jari ja Samuli Edelmann. Mä olin poika siinä porukassa. Kun on nuori ja menestyy, pyörä lähtee helposti kulkemaan ylikierroksilla: on näytettävä, että kulkee kovaa, on käytävä yössä ja bailattava. On hyvä, että se tapahtui täällä eikä ulkomailla."

Jos sä olisit elänyt kusipäävaiheen Vegasissa tai Losissa, kapakat eivät olisi loppuneet sun elinikänä.

"Joo. Nyt mä olen ollut tosi vähän yössä. Mä saan paljon suuremman tyydytyksen, kun kiipeän savupiipun nokkaan ja hyppään sieltä alas. Siitä saa suuremman euforian kuin mistään kännistä. "

Millä rahoilla sä teet extremea?

"999 Ulkomaansuunta oli vuoden 1999 sponsori. Se mahdollisti kahdeksan seikkailua maailmalla. Siinä sivussa tein jatkuvasti laittomia base-hyppyjä New Yorkin, Vegasin, Losin ja Toronton pilvenpiirtäjistä. Niistä ei voi ottaa kuvia, ja osa tapahtuu keskellä yötä, jotta kiinnijäämisen riski olisi pienempi. Ennen viime vuotta hyppäsin jo laskuvarjolla, juoksin härkien kanssa ja testailin muuten rajojani."

Extreme on elämäntapa?

"Joo. Suoritus kestää nopeimmillaan muutaman sekunnin, kaikki muu, matkustaminen, paikkojen näkeminen ja valloittaminen muodostavat elämäntavan ytimen."

Sä treenaat extremea huippujen kanssa?

"Ihmiset muistaa mut. Kun tiedetään, että mä olen leikkinyt isojen poikien kanssa, mut on helppo pyytää mukaan reissulle. Sosiaalinen kanssakäyminen parhaiden kanssa on auttanut mua extremessakin monta astetta eteenpäin."

Extreme on tavallaan undergroundia?

"Sitä ei tehdä julkisuuden tai rahan takia. Seikkailu on sitä mitä ennenvanhaankin, kutsumusta. Mä olen tehnyt sata hyppyä ja vaan kaksi niistä on ollut julkisuudessa."

Onko Suomessa paikkoja base-hypyille?

"On. Hyppy kiinteältä alustalta, 80 metrin minimikorkeudesta rakennuksista, antenneista, silloilta tai vuorilta, on kielloista huolimatta Suomessakin mahdollinen. Tosin ilmailuhallitus on täällä niin takapajuinen, että mistään ei saisi hypätä. Täytyy hypätä salaa."

80-luvulla joka neljäskymmenes hyppy päätyi kuolemaan. Ovatko laitteet kehittyneet?

"Valtavasti. Nykyään base on paljon turvallisempaa. Ihmiset puhuvat, että se on laitonta. Väärin. Mutta muutamista kohteista ei saa hypätä."

Millaiset laitteet sulla on?

"Pääasia on iso erityisvarjo, vain yksi, koska varavarjon käyttöön ei ole aikaa."

Muistatko vielä ekan hyppysi?

"Se oli radiomasto Floridassa. Aistit kävivät niin suurilla kierroksilla, ettei mulla ole hypyn jälkeisestä minuutista minkäänlaista mielikuvaa. Tapahtui liikaa, että sitä pystyisi muistamaan."

Se oli siis kuin poikuuden menetys. Mistä siinä Twilight Zonella on kysymys, pelon voittamisesta?

"Tietää tekevänsä jotain todella tyhmää ja silti tekee sen. Ja haluaa aina isompia pelkoja voitettavakseen. Multa on paljon kavereita kuollut lajin parissa."

Suomalaisia?

"En tunne suomalaisia seikkailijoita, koska asun Nykissä."

Siellä on hyviä spotteja hullunrohkeille?

"Erittäin. Kun extremejengi ottaa huoneen Palace-hotellin 52:sta kerroksesta vaikeinta on se, että ikkunaa saa raotettua vaan viisikymmentäsenttiä. Siitä täytyy sitten tunkea reppu selässä kapealle ikkunalaudalle kökkimään ja odottaa siinä, että kadulla valot vaihtuvat punaisiksi. Kun sitten lopulta hyppää autojen keskelle, odottaa vaan pääsevänsä pakoautoon ja pois paikalta."

Mitä ajatuksia siinä ennen hyppyä kelaat? Kuolemaa?

"Ei se paljon ota päähän, jos siinä kuolee. Kuolee onnellisena. Ei se ole kova hinta, kun on elänyt reunalla. En tietenkään halua kuolla, mutta jos se tapahtuu c´est la vie."

Entä vaaratilanteissa?

"Kun maa syöksyy vastaan ja varjo ei aukea, miettii, että miksi ei uskonut niitä, jotka varoittivat, että tähän se loppuu, tähän se loppuun. Vegasissa olin sekunnin päässä maahan murskautumisesta – onneksi varjo aukeni. Kun ryömin pakoautoon yltä päältä veressä, en tuntenut adrenaliinilta tuskaa. Man, you gotta go to hospital, kaveri sanoi. No, priorities first, vastasin. Joimme oluet onnistuneelle hypylle ja vasta sen jälkeen kävelin sairaalaan. Ja kuukausi kepeillä. Heti kun varjo aukeaa, kauhu väistyy."

Sä et paljon paikoillasi viihdy?

"En ole kolmeen vuoteen asunut kahta viikkoa pidempää missään. Kun ei ole perhettä ei ole pakkoa pysähtyä. Nyt mulla on tyttöystävä New Yorkissa, ja lentojen välillä tulee vietettyä aikaa hänen kanssaan."

Onko kimma myös seikkailualalla?

"Ei, ei. Sanonnan mukaan naiset kiihottuvat miehistä, jotka tekevät kuolemanvaarallisia juttuja. Mutta sen jälkeen, kun he seurustelevat heidän kanssaan, he käyttävät kaiken aikansa puhuakseen kundeja pois lajin parista."

Voisivatko rakastuminen ja kimmakaveri tulla niin tärkeiksi, että sä lopettaisit extremen?

"Jos niin tapahtuu, ammu mut! "

Kuinka huippuesine kartta on sulle?

"Tosi tärkeä. Sen avulla mä teen suunnitelmia. Kun entisaikojen seikkailijat lähtivät Amazonille matka kesti kolme vuotta. Silloin elämän aikana ehti toteuttaa ainoastaan pari unelmaa. Tässä teknologisessa maailmassa kerkiää yhden elämän aikana tehdä ja nähdä kaiken."

Mutta miksi?

"Mä vaan haluan kaiken. Osatekijänä on kasvaa ihmisenä. Jokaisen seikkailun pitäisi tehdä musta nöyrempi. Jokaisen reissun pitäisi näkyä musta, ettei tarvitsisi selittää mitä on tehnyt. "

Mikä on extremejengissä tärkeintä?

"Tietty veljeys. Että voi uskoa kaveruuteen, että jos käy pahasti, kaverit hoitavat mut sairaalaan vaikka jalat poikkinaisina autiomaasta."

Sun tunnuslauseesi taikurina oli " Mulle ei saa missään hommassa tulla hiki. " Se taitaa olla nyt historiaa?

"Joo, nyt tulee hiki ja pitää tullakin. Kunnon takia on pakko hikoilla salilla pari kolme tuntia päivässä. Lisäksi erittyy verta ja kyyneleitä."

Katsotko nykyään leffojen stuntteja eri silmin?

"Leffan lopussa mä katson stuntlistaa, ja aina siinä on pari frendiä per leffa. Itse en tosin haluaisi stuntmieheksi, vaan tekijäksi, Jackie Chanin tyyliin. Vaarallinen tehtävä kakkosessa on yksi base-juttu, joka mun kavereiden piti tehdä, mutta lopulta se tehtiin tietokonegrafiikalla."

Miten sä aiot tulevaisuudessa yhdistää taiturin ja seikkailijan roolit?

"Syksyllä me äänitetään kymmenen osaa ExtremeSport-sarjaa, joka tulee Neloselta vuoden päästä. Siinä on temppu, jossa mä hyppään kahlehdittuna koneesta, ja mun pitää vapautua ennen laskeutumista."

Sä pyörit aika vinhasti Amerikan jet-setissä. Kuka julkkis on aiheuttanut negatiivisen viban?

"David Copperfield. Ja Michael Jackson. Kun olin Geenan kanssa Disneylandissa Michaelin lehdistöedustaja tuli itse ehdottamaan tapaamista. Jackson oli vieraineen sattumalta meistä seuraavassa vuoristoratavaunussa. Sillä oli ympärillään hirveä armeija lapsia ja sihteereitä. Sillä oli Obi Van Kenobi-kaapu, eikä se halunnut kätellä meitä, nosti vaan kämmenensä outoon hihhuli-tervehdykseen ja piipitti: "I could remove my cap but maybe you wouldn´t like what you´d see. "

"Ja tämä on hirveä stara Yhdysvalloissa. Jenkeissä raha motivoi ihmisiä enemmän kuin mikään muu."

"Tunnen Amerikan toisenkin puolen. Ne kaverit, joihin mä tutustuin Pamplonan härkäjuoksussa, ovat ihan redneckejä, asuvat Saint Joe Missourissa trailerissa, omistavat kaupungin ainoan asekaupan. Kun heitä menee tapaamaan, pihalle rakennetaan pöytä, mihin katetaan 30 pistoolia ja Budweiseria, ja loppuilta ammutaan puunrunkoja. Siellä asuu mun paras kaveri Leroy, eikä todellakaan teeskentele! "