Verisiä ihmisuhreja
Antiikin Roomassa vietettiin aina joulukuun puolivälissä viikon mittaista juhlaa, Saturnaliaa. Kaupat olivat tuon ajan kiinni. Ihmiset mässäilivät, ryyppäsivät, harrastivat irtosuhteita ja pukeutuivat oudosti. Myös veriset ihmis-uhrit kuuluivat asiaan. Yhteiseksi syntipukiksi valittua ihmistä palveltiin ja ruokittiin päiväkausia, sitten hänet tapettiin.
Joululauluja alasti
Monet vanhoista tavoista jäivät osaksi kristillistä joulunviettoa, kun Vapahtajan syntymäpäivä korvasi pakanajuhlan vähitellen 300-luvulta eteenpäin. Esimerkiksi joululauluja laulettiin kaduilla jo antiikin Roomassa. Tämä tapahtui alasti ja kännissä. Myös pipariukkojen ja -akkojen edeltäjät löytyvät tuolta ajalta. Ihmistä muistuttavia leivonnaisia syötiin nimittäin uhritoimitusten yhteydessä.
Antisemitistinen sanoma
Antisemitismissä on aitoa joulun sanomaa. Esimerkiksi vuoden 1466 jouluna paavi ajatutti silminnäkijän mukaan joukon alastomia juutalaisia pitkin Rooman katuja ihan vain kansan huviksi. Perinne jatkui 1800-luvulla, jolloin rabbeja kuljetettiin pitkin katuja kivitettävinä. Varsovassa vuonna 1881 juhlaväki tappoi tusinan juutalaisia ja satoja pahoinpideltiin. Ja uskomatonta kyllä, vuonna 1999 kaksi teinityttöä ampui värikuulilla juutalaisperheen taloa Massachusettsin osavaltiossa. Jälkeensä tytöt jättivät lapun, jossa luki: “Näin käy niille, jotka eivät koristele jouluksi.”
Pukki onkin rietas!
Joulupukki oli alun perin känninen underground-hahmo. 1600-luvun Britanniassa puritaanit yrittivät kitkeä pois joulun juhlintaa. Joulupukki eli “Father Christmas” nousi tuona aikana esiin riehakkaan joulun esitaistelijana. Kansan parissa pukki nähtiin värikkäästi pukeutuneena äijänä, joka juhli rankasti ja oli erityisen perso viinaksille. Vastaava partasuinen ukko oli edustanut briteille kosteaa keskitalven juhlaa jo pakanallisina aikoina. Nykyäänkin pukki kuvataan usein pientä punaa nenänpäässä.
Joululahjaksi kuolema
Lahjojen antaminen on kuulunut aina jouluun. Matteuksen mukaan kolme zarathustralaista pappia toi Jeesus-lapselle kultaa ja hajusteita. Antiikin Roomassa lahjat olivat yleensä maltillisempia, mutta myös arvoesineitä jaeltiin. Vuoden 800 jouluna frankkien kuningas Kaarle Suuri sai paavi Leolta historian kohtuuttomimman lahjan. Paavi päätti yllättää Kaarlen kruunaamalla hänet Euroopan keisariksi. Erityisen tylyn, mutta toivotun, joululahjan sai Englannin kuningas Henri vuonna 1170. Neljä innokasta ritaria tappoi tällöin arkkipiispa Thomas Becketin, jonka joulusaarna oli tympinyt kuningasta. Ja voi lahja olla älytön elävänäkin. Vuonna 1392 Lontoon asukkaat toimittivat kuningas Rikhardille dromedaarin ja pelikaanin.
Sukupuolitautien kulta-aikaa
Ei ole ihme, että joulun kaupallisuudesta on osattu valittaa sanomalehdissä jo 1800-luvulla. Juhlahumu saa yhä nykyään monet liian helposti unohtamaan, että erään perinteikkään lahjan voi saada ja antaa aivan ilmaiseksi. Sukupuolitaudit ovat nimittäin aina levinneet joulun aikaan erityisen vilkkaasti.
5 kommenttia
hihihii
14.12.2007 17:06
Hulvattomin ja hauskin juttu pitkään aikaan.Tulin hyvälle tuulelle!Kiitos!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
archlight
21.12.2007 09:53
Vanhan toistoa, mutta nauruahan siitä irtoo ja sehän on tärkeintä näin jouluna, jos ei alkeellisen ja karkean kristinuskon ilo niingu riitä maybe. Kaikille jotain, se on myös joulun sanoma se...
Mutta asiaan, sananvapauden ja yleisuskonnollisen huumorin nimissä toivon ja odotan että kirjoittaja jysäyttää yhtä hauskan pläjäyksen myös islamista joku päivä. Siitäkin löytyy kaikkea vastaavaa kivaa ja sitäpaitsi elämämme monikultturismin aikaa. Näin Citykin tukisi orastavaa monikultturismia ja taistelisi omalla tavallaan uskonnollista fundamentalismia vastaan.
Odotan hauskalta joulupakinoitsijalta asiallista vastausta, kenties jo joululahjaksi! OK?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Ari ""KÄDE" Kähärä
21.12.2007 21:18
Joulu tulla jollottaa, valitettavasti. Joulun odotus on ilo tai kadotus. Joka tapauksessa jouluun liittyy monia epärealistisia elementtejä, joita ei ainakaan jo näin monta tuskallisen kauheaa joulua nähneenä toivoisi enää näkevän. Joulu pitäisi, tai en tiedä pitäisikö, vai ajatellaanko vain näin, olla iloinen ja rauhanomainen tapahtuma. Kun nyt kuitenkin katsoo näin henkilökohtaiseen kiireettömyyteen orientoituneena tuota hillitöntä ryntäilyä, niin voisi jälleen kerran kuvitella että on ihmiskunnan viimeinen joulu. Mutta ei se ole, valitettavasti.
Lupasin että tämä kirjoitus olisi sellainen kevyempi versio verbaalista tykitystä jolla kevennetään menneen vuoden raskaampaa sanomaa, ja jolla kompensoitaisiin tuota aikaisempaa kansakuntaamme ruoskivaa kirjoitusta jota tapanani on harrastaa.
Ei siksi, että olisin jotenkin sadisti tai yli-ihminen tai että olisin ollut välttämättä edes oikeassa kaikissa kirjoituksissani, mitä sinänsä pitkälti kyllä olen. Mutta koska on tulossa joulu, ihmiskunnan anteeksiannon ja herkistymisen juhla, juhla jota kaikki odottavat, paitsi ehkä kaltaiseni kyllästyneet, jotka vihaavat tuota keinotekoista hartautta ja kyynisyyteen verrattavaa lähimmäisen rakkautta, jota muovikorttia vinguttamalla fyysisoidaan.
Miten tuo herkistyminen sitten ilmenee? Tilastojen mukaan tuo herkistyminen aiheuttaa selkeän nousevan piikin kotihälytysten muodossa kun perheissä jouluaattona ja joulun aikaan yleensä herkistytään, ja lähimmäisen rakkaus pääsee oikein kunnolla jylläämään. Äidit herkistyvät kun viikonpäivät pipareita paistaen ja lukuisia ruokalajeja laittaen saavat itsensä liikuttuneeseen tilaan, ei niinkään tuosta autuudesta, vaan silkasta väsymyksestä ja siitä tiedosta että viikon tai kahden ylimääräinen aherrus palkitaan kahden päivän krapulalla ja aattoillan vittuilulla. Isät taas herkistyvät kun muoviraha vinkuu niin että korviin sattuu, ja mikä hirveintä, tuon vinkumisen jälkiaalto näkyy vasta kuukauden päästä, jolloin on muutoinkin nuottiviivoilla vähän tilaa. Lapset herkistyvät kun odotukset on niin suuria, ettei aivotoiminta pysty niitä välttämättä edes käsittelemään, ja silti kuitenkin noita odotuksia suolletaan sellaiseen tahtiin että siinä ei kestäväkehitys ole muuta kuin fiktiivinen nyanssi kulutuksen sinfoniassa.
Joulu, joulu, tuo kultainen joulu! Silloin uskovaiset miettivät, on joulu jeesuksen juhla, vapahtajamme syntymäjuhla. Vapahtajamme? Kauppias ajattelee että oispa joulu ainainen, tuo kultainen joulu, joulu joka saa kuluttajan sekoamaan ja antamaan kaikkensa jotta kassat kilisevät ja kauppa käy. No, en ala syyttelemään kauppiasta joka näin ajattelee, sillä tuo kilinä kuitenkin antaa kohtuullisen joulun monelle perheelle ja ilman tuota hysteriaakin. Jokainen näkee oman joulunsa ja rakentaa sitä sen mukaan. Toivoisi kuitenkin että edes jouluna meillä olisi malttia hiljentää tuota vauhtia johoon olemme vuoden mittaan tottuneet, ja sitä monesti kironneet.
Meillä on mahdollisuus pysähtyä ja hiljentyä miettimään asioita toki muulloinkin kuin jouluna, mutta miksi emme edes jouluna tee sitä, vaikka joulu on hiljentymisen aikaa. Joulunaika on myös aikaa jolloin pimeys alistuu valon tieltä, eli voisi kuvitella että hyvä voittaa pahan ja valo voittaa pimeyden. Onko kuitenkin niin että valoisa pimeys elää meissä taas vuoden ja antaa sitten pilkahduksen valosta taas ensi jouluna, emmekö hallitse valoa ilman pimeyttä, tarvitaanko aina paha jotta osaisimme löytää hyvän, saati että osaisimme elää sen mukaan? Hyvää Joulua!
Ari “KÄDE” Kähärä
Vastaa kommenttiinHelsinki
Vastaa kommenttiin
Lala*
22.12.2007 00:51
Iänikuinen materialistisen joulun kritisointi ei ole kauhean freesi ajatus. Perinne vouhotuksen ja stressaamisen tuomitsemisesta on kai lähtöisin Muumilaakson joulu-kirjasta. Tove Jansson kuvitti joulun hirviöksi jolle pitää valmistaa uhri ja teilasi jouluvalmistelut tarpeettomina. Hän oli osittain ehkä oikeassakin MUTTA silti ihmiset (myös ne jotka tuomitsevat pinnallisen joulun!) ryntäävät jouluostoksille metsästämään viimeisimpiä hila-vitkuttimia, jottei pikku-petterin tarvitsisi itkeä krokotiilin kyyneleitä aattona.
Ihmiset itse rakentavat joulun vietosta materialistis-painotteisen. Ostammeko itse asiassa läheisemme luottamuksen ja rakkauden takaisin toivelahjoilla?
Joillekin jouluvalmistelut taasen ovat osa "suoritusta", jonka jälkeen aattona voi voipuneen onnellisena lysähtää sohvalle kuuntelemaan joululauluja.
Jokainen viettäköön joulua juuri sillä tavalla, kuin parhaaksi näkee. Huonon omantunnon tunteminen asiasta kuin asiasta kuuluu suomalaiseen alemmuuskompleksi-identiteettiin, mutta onko joulukin pilattava sillä ettei osaa viettää sitä "oikealla tavalla" ja jaksa lähteä kirkkoon "rauhottumaan" (tungeksivan ihmisjoukon keskelle).
Toivon kaikille oikein hyvää joulua -juuri sillä tavalla kuin jokainen sen itse parhaimmaksi mieltää.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
tirppana turusta
30.12.2007 23:30
Minä en näin vanhemmiten ole juurikaan odottanut joulua, kuten en muitakaan juhlia!
Minä en vietä joulua kuin alle viisi-vuotiaiden kummikakaroitteni vuoksi.
Ensi vuonna eli vuonna 2008 taidan kuitenkin lähteä ulkomaille, mutta siihen on ihan toiset syyt! :/
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin