Joulun tylympi puoli

hihihii

14.12.2007 17:06

Hulvattomin ja hauskin juttu pitkään aikaan.Tulin hyvälle tuulelle!Kiitos!

archlight

21.12.2007 09:53

Vanhan toistoa, mutta nauruahan siitä irtoo ja sehän on tärkeintä näin jouluna, jos ei alkeellisen ja karkean kristinuskon ilo niingu riitä maybe. Kaikille jotain, se on myös joulun sanoma se...

Mutta asiaan, sananvapauden ja yleisuskonnollisen huumorin nimissä toivon ja odotan että kirjoittaja jysäyttää yhtä hauskan pläjäyksen myös islamista joku päivä. Siitäkin löytyy kaikkea vastaavaa kivaa ja sitäpaitsi elämämme monikultturismin aikaa. Näin Citykin tukisi orastavaa monikultturismia ja taistelisi omalla tavallaan uskonnollista fundamentalismia vastaan.

Odotan hauskalta joulupakinoitsijalta asiallista vastausta, kenties jo joululahjaksi! OK?

Ari ""KÄDE" Kähärä

21.12.2007 21:18

Joulu tulla jollottaa, valitettavasti. Joulun odotus on ilo tai kadotus. Joka tapauksessa jouluun liittyy monia epärealistisia elementtejä, joita ei ainakaan jo näin monta tuskallisen kauheaa joulua nähneenä toivoisi enää näkevän. Joulu pitäisi, tai en tiedä pitäisikö, vai ajatellaanko vain näin, olla iloinen ja rauhanomainen tapahtuma. Kun nyt kuitenkin katsoo näin henkilökohtaiseen kiireettömyyteen orientoituneena tuota hillitöntä ryntäilyä, niin voisi jälleen kerran kuvitella että on ihmiskunnan viimeinen joulu. Mutta ei se ole, valitettavasti.

Lupasin että tämä kirjoitus olisi sellainen kevyempi versio verbaalista tykitystä jolla kevennetään menneen vuoden raskaampaa sanomaa, ja jolla kompensoitaisiin tuota aikaisempaa kansakuntaamme ruoskivaa kirjoitusta jota tapanani on harrastaa.

Ei siksi, että olisin jotenkin sadisti tai yli-ihminen tai että olisin ollut välttämättä edes oikeassa kaikissa kirjoituksissani, mitä sinänsä pitkälti kyllä olen. Mutta koska on tulossa joulu, ihmiskunnan anteeksiannon ja herkistymisen juhla, juhla jota kaikki odottavat, paitsi ehkä kaltaiseni kyllästyneet, jotka vihaavat tuota keinotekoista hartautta ja kyynisyyteen verrattavaa lähimmäisen rakkautta, jota muovikorttia vinguttamalla fyysisoidaan.

Miten tuo herkistyminen sitten ilmenee? Tilastojen mukaan tuo herkistyminen aiheuttaa selkeän nousevan piikin kotihälytysten muodossa kun perheissä jouluaattona ja joulun aikaan yleensä herkistytään, ja lähimmäisen rakkaus pääsee oikein kunnolla jylläämään. Äidit herkistyvät kun viikonpäivät pipareita paistaen ja lukuisia ruokalajeja laittaen saavat itsensä liikuttuneeseen tilaan, ei niinkään tuosta autuudesta, vaan silkasta väsymyksestä ja siitä tiedosta että viikon tai kahden ylimääräinen aherrus palkitaan kahden päivän krapulalla ja aattoillan vittuilulla. Isät taas herkistyvät kun muoviraha vinkuu niin että korviin sattuu, ja mikä hirveintä, tuon vinkumisen jälkiaalto näkyy vasta kuukauden päästä, jolloin on muutoinkin nuottiviivoilla vähän tilaa. Lapset herkistyvät kun odotukset on niin suuria, ettei aivotoiminta pysty niitä välttämättä edes käsittelemään, ja silti kuitenkin noita odotuksia suolletaan sellaiseen tahtiin että siinä ei kestäväkehitys ole muuta kuin fiktiivinen nyanssi kulutuksen sinfoniassa.

Joulu, joulu, tuo kultainen joulu! Silloin uskovaiset miettivät, on joulu jeesuksen juhla, vapahtajamme syntymäjuhla. Vapahtajamme? Kauppias ajattelee että oispa joulu ainainen, tuo kultainen joulu, joulu joka saa kuluttajan sekoamaan ja antamaan kaikkensa jotta kassat kilisevät ja kauppa käy. No, en ala syyttelemään kauppiasta joka näin ajattelee, sillä tuo kilinä kuitenkin antaa kohtuullisen joulun monelle perheelle ja ilman tuota hysteriaakin. Jokainen näkee oman joulunsa ja rakentaa sitä sen mukaan. Toivoisi kuitenkin että edes jouluna meillä olisi malttia hiljentää tuota vauhtia johoon olemme vuoden mittaan tottuneet, ja sitä monesti kironneet.

Meillä on mahdollisuus pysähtyä ja hiljentyä miettimään asioita toki muulloinkin kuin jouluna, mutta miksi emme edes jouluna tee sitä, vaikka joulu on hiljentymisen aikaa. Joulunaika on myös aikaa jolloin pimeys alistuu valon tieltä, eli voisi kuvitella että hyvä voittaa pahan ja valo voittaa pimeyden. Onko kuitenkin niin että valoisa pimeys elää meissä taas vuoden ja antaa sitten pilkahduksen valosta taas ensi jouluna, emmekö hallitse valoa ilman pimeyttä, tarvitaanko aina paha jotta osaisimme löytää hyvän, saati että osaisimme elää sen mukaan? Hyvää Joulua!

Ari “KÄDE” Kähärä
Helsinki

Lala*

22.12.2007 00:51

Iänikuinen materialistisen joulun kritisointi ei ole kauhean freesi ajatus. Perinne vouhotuksen ja stressaamisen tuomitsemisesta on kai lähtöisin Muumilaakson joulu-kirjasta. Tove Jansson kuvitti joulun hirviöksi jolle pitää valmistaa uhri ja teilasi jouluvalmistelut tarpeettomina. Hän oli osittain ehkä oikeassakin MUTTA silti ihmiset (myös ne jotka tuomitsevat pinnallisen joulun!) ryntäävät jouluostoksille metsästämään viimeisimpiä hila-vitkuttimia, jottei pikku-petterin tarvitsisi itkeä krokotiilin kyyneleitä aattona.
Ihmiset itse rakentavat joulun vietosta materialistis-painotteisen. Ostammeko itse asiassa läheisemme luottamuksen ja rakkauden takaisin toivelahjoilla?
Joillekin jouluvalmistelut taasen ovat osa "suoritusta", jonka jälkeen aattona voi voipuneen onnellisena lysähtää sohvalle kuuntelemaan joululauluja.
Jokainen viettäköön joulua juuri sillä tavalla, kuin parhaaksi näkee. Huonon omantunnon tunteminen asiasta kuin asiasta kuuluu suomalaiseen alemmuuskompleksi-identiteettiin, mutta onko joulukin pilattava sillä ettei osaa viettää sitä "oikealla tavalla" ja jaksa lähteä kirkkoon "rauhottumaan" (tungeksivan ihmisjoukon keskelle).

Toivon kaikille oikein hyvää joulua -juuri sillä tavalla kuin jokainen sen itse parhaimmaksi mieltää.

tirppana turusta

30.12.2007 23:30

Minä en näin vanhemmiten ole juurikaan odottanut joulua, kuten en muitakaan juhlia!
Minä en vietä joulua kuin alle viisi-vuotiaiden kummikakaroitteni vuoksi.

Ensi vuonna eli vuonna 2008 taidan kuitenkin lähteä ulkomaille, mutta siihen on ihan toiset syyt! :/