Kalliolle kukkulalle

Kallio on Helsingin Tukholma, kansallisuuksien, yhteiskuntaluokkien ja persoonallisuuksien sulatusuuni. Mutta kuinka siitä sellainen tuli?

Tuopin kyljessä lukee valkoisin kirjaimin "Soda". Vaaleille seinille on maalattu tyylikkäitä ympyräkuvioita, ja pino muotilehtiä lojuu baaritiskin kylkeen pystytetyssä lehtitelineessä. Maltillisella volyymilla soitettu soul-musiikki sekoittuu puheensorinaan. Kaikki asiakkaat näyttävät alle kolmikymppisiltä, valtaosa on naisia. Kello on yli yhdeksän, mutta kukaan ei ole päihtynyt; kahvia tilataan enemmän kuin olutta.

Ei uskoisi, että ollaan Kalliossa. Vaasankadulla sijaitseva, elokuussa 1999 perustettu Kuula on yksi Kallion uusista trendibaareista. Viimeisen parin vuoden aikana akvaarioikkunat ja lattenlitkijät ovat saapuneet myös työläiskaupunginosan mainetta kantavaan Kallioon. Kuulan omistajanelikko pyörittää myös keskustan pintapaikkoja Kermaa ja Sodaa.

Nurkkapöydässä nuoripari katselee toisiaan rakastuneen näköisinä. Pöydällä nököttää vesilasi ja Monika Fagerholmin romaani "Diiva". Kalle, 19, ja Ruusu, 18, kertovat saapuneensa Kallioon nimeon omaan Kuulan vuoksi. Lähistön halvat keskiolutkuppilat eivät innosta.

"Käyn vain noin kerran viikossa ulkona, siksi menen mieluummin hiukan tasokkaampaan paikkaan", ylioppilasjuhliaan odotteleva Ruusu perustelee.

Esikaupungeissa asuva nuori pariskunta kävi Kuulassa ensimmäisen kerran vasta viikko sitten, mutta siitä on jo muodostumassa kantapaikka. "Olin täällä viimeksi eilen", oikeustieteellisessä ensimmäistä vuotta opiskeleva Kalle naurahtaa. "Tämä on sopivan kokoinen ja tyylillä sisustettu baari. Ja täällä voi kuunnella muutakin musaa kuin Eppu Normaalia jukeboksista."

Eppu Normaalia jukeboksista? Kyllä. Stereotypiat Kalliosta iskevät silmille, kun astuu ulos Kuulasta ja lähtee kiertelemään Kallion pimeneviä katuja. Keskiolutbaareista kantautuu kovaäänistä hälinää, jukeboksit soittavat Eppuja, Lynyrd Skynyrdia ja Tuomari Nurmiota. Kuppiloiden happy hour -mainokset on levitetty jalkakäytävälle, ja lähes joka korttelissa on pornokauppa tai thai-hieromalaitos sekä pizzeria.

Siltasaarenkadulla, ravintola Om´pussa istuvat Antti, 23, ja Mikko, 27, tunnustautuvat heti Kallio-faneiksi.

"Kalliossa on varmaan Euroopan suurin baarifrekvenssi ja Länsi-Euroopan halvin tuoppi!" Mikko hehkuttaa. "Täällä ajautuu juttusille monenlaisten ja -ikäisten ihmisten kanssa. Nuori kaveri joutuu usein mielipiteineen koville Kallion strabojen kaa, mutta niin stobea vedettäessä täytyykin tapahtua. Se on hyvää elämänkoulua. Jos on Kalliossa aikaansa viettänyt, tietää mistä on kyse kun puhutaan Kallio-hengestä."

Alkoholia Kalliossa on juotu aina, mutta alueelle nykyisin leimansa antavat halvat keskiolutkuppilat yleistyivät vasta 90-luvun laman aikana. Liikeidea oli usein pelkistetty: mies ja hana. Suurta osaa uusista baareista ryhtyivät pyörittämään maahanmuuttajat.

Uusi nousukausi ei sammuttanut kansan janoa, keskiolutkuppilat näyttävät tulleen jäädäkseen. Kalliossa riittää railakkaan paikan maineessa olevia baareja, usein pelkkä nimi nostaa piipahtamiskynnystä: Kalossi-pub, Tenkka, Roskapankki, Janomies... Paikoista pahamaineisin, Kurvin Syntipukki, suljettiin jokunen vuosi sitten, kun portsareiden työ kävi liian vaaralliseksi puukkotappeluiden vuoksi.

Kallion baareja tullaan pällistelemään kauempaakin: "Kallio-kierros" on opiskelijaympyröissä oma maltaantuoksuinen käsitteensä. "Kavereita on vaikea saada lähtemään Kallioon, mutta kun ne tulee, niin sitten hiihdetään hirveellä asenteella kaikki pahamaineiset mestat läpi", teatteritiedettä yliopistolla opiskeleva Antti naureskelee.

Om’pu ei kuitenkaan lukeudu räkälöihin. Ulkoapäin se muistuttaa Uudenmaankadun baareja, sisustuksessa tyylikkäät pöydät ja tuolit yhdistyvät kitsch-peileihin ja pizzeria-henkiseen ristikkokattoon. Ravintola on arki-iltanakin melko täynnä, mutta kukaan ei tule selostamaan ventovieraalle elämäntarinaansa. Om’pu on Kuulan tavoin yksi ilmentymä Kallion trendiytymisestä. Mikkokin juo punaviiniä.

"Tänään ei ollut roots-fiilis, että olis halunnut mennä oikeeseen kalliolaismestaan. Täällä on hiukan valoisampaa ja täällä käy nuorempaa jengiä", Mikko selittää.

Antin ja Mikon mielestä Helsinki ei ole helsinkiläisimmillään kaupungin keskustassa. "Kun menee paikkaan, jonka omistaa joensuulainen, ravintolapäällikkönä on turkkilainen ja asiakaskunta on Riihimäeltä, niin kyllä sitä on ihan hukassa ja tuntee itsensä turistiksi omassa kaupungissaan", Antti valittaa.

"Jos jossain vielä on vielä jotain omaa identiteettiä, niin Kalliossa. Se ei ehkä miellytä hienohelmoja, mutta täällä ollaan mitä ollaan", Mikko sanoo.

Kun Kalliosta tuli Suomen Soho

Kallion syrjäytyneet, Kallion leipäjonot, Kallion prostituoidut, Kallion pultsarit! Kalliolla on huono maine, se elää median ja poliitikkojen silmissä yhä lama-aikaa muun Suomen porskuttaessa it-vetoista ylämäkeään.

"Päättäjien silmissä Kallio on pahamaineinen Helsingin Harlem, mikä ei enää pidä paikkaansa. Pikemminkin tämä on Helsingin Tukholma; kansojen ja yhteiskuntaluokkien sulatusuuni, täällä on yhä työläiskaupunginosan fiilis aistittavissa, mutta se ei ole enää hallitseva", filosofiaa opiskeleva Mikko analysoi.

Kallio on keskiluokkaistunut 80-luvulta lähtien, jolloin se sai maineensa opiskelijoiden ja muusikoiden kansoittamana boheemikaupunginosana. Ryhdyttiin puhumaan Suomen Sohosta. Etenkin opiskelijat ottivat Kallion omakseen, mikä näkyy tilastoistakin: yli 15-vuotiaista 69 prosenttia on suorittanut perusasteen jälkeisen tutkinnon, mikä on enemmän kuin kaupungin keskiarvo. Korkeakouluopiskeljoiden osuus on poikkeuksellisen korkea.

Kallion asukkaiden keskitulot ovat hieman alle Helsingin keskiarvon, mutta toisaalta toimeentulotukea nostetaan vähemmän kuin kaupungissa keskimäärin. Kivitalojen katutasossa toimii juottoloiden ja pornokauppojen vieressä asianajotoimistoja, taidegallerioita ja valokuvausliikkeitä. Kalliolaiset ovat kuttuuripalvelujen suurkuluttajia. He katsovat enemmän elokuvia ja teatteriesityksiä ja lukevat enemmän kirjoja kuin helsinkiläiset keskimäärin. Kallio on keskiluokkaistunut, ehkä jopa porvarillistunut.

"Ehkä Kalliolle tapahtuu niin kuin Rööperille. Kohta täällä on enää yksi alkoholistimiesten asuntola muistuttamassa siitä, että Kallio on ollut joskus köyhien aluetta", Antti ennustaa.

Kallio on perinteistä vasemmistolaisaluetta, vaikka vihreät ovatkin nousseet alueen suosituimmaksi puolueeksi ohi demareiden. Vielä nykyäänkin havaitsee eron porvarilliseen Kruununhakaan heti kun ylittää Pitkänsillan. Kyltit Siltasaarenkadun talojen kyljissä toivottavat tervetulleeksi ay-Suomeen: Rakennusliitto, Palvelualojen ammattiliitto, Elintarviketyöläisten liitto... Toisella puolella katua jököttää SAK:n rumanharmaa kolossi. Presidentti Tarja Halonenkin asui Kalliossa ennen Mäntyniemeen muuttoa. Uutispäivä Demaria luetaan Kallion kirjastossa useammin kuin Nykypäivää.

Vanha työläismenneisyys elää sulassa sovussa uusien virtauksien kanssa. Kallio on vastakohtien kaupunginosa: etnisen ravintolan vieressä on ovi perisuomalaiseen junttibaariin, pornokaupan naapurista löytyy uskovaisten kerhohuone. Alkoholistit kuorsaavat yömajassaan monikansallisen hampurilaisravintolan yläpuolella.

Ympyrätalon kupeessa sijaitsevassa Rytmissä baarimikko valmistaa lumumbaa ja muita hienoilta kuulostavia drinkkejä. Ikkunan ääressä istuvat Rosa, 19, ja Reetta, 18, sanovat Rytmin olevan hienoisesta trendikkyydestään huolimatta maanläheinen paikka. "Keskustan ravintoloissa on sellaista näyttäytymismeininkiä, täällä ei tarvitse miettiä miten pukeutuu", Reetta sanoo.

Tytöt muuttivat Helsinkiin kolme vuotta sitten, kun he aloittivat opiskelun Kallion ilmaisutaidon lukiossa. Rytmin ohella heidän kantapaikkojaan ovat Primo ja Taikalamppu. Myös Fleminginkadun William K. vetää puoleensa. "Meidän koulun opettajat istuvat myös siellä. Niiden kanssa on kiva jutella kännissä", Rosa nauraa.

Rosa ja Reetta saavat valkolakkinsa tänä keväänä ja kaavailevat asuvansa Kalliossa vielä ainakin parin vuoden ajan. "Nämä kulmat ovat kivoja. Täällä ei ole niin kiire kuin muualla, ihmiset ovat ihmisiä toisilleen", Rosa luonnehtii.

Tyttöjä ei häiritse edes Kallion levoton maine. "Joskus joku huutelee et saaks sult pilluu, mutta se lähinnä naurattaa. Ei Hesarilla yöaikaan sen vaarallisempaa ole kuin jossain Kontulassa", Reetta sanoo. Surullisenkuuluisa autoralli Aleksis Kiven kadulla ja Vaasankadulla loppui sen jälkeen kun kaupungin järjestyssääntö kielsi katuprostituution. "Aluksi prostituutio loppui kokonaan, mutta nyt se on taas nostanut hiukan päätään", ylikonstaapeli Jari Pohjonen kertoo.

Rytmissä välähtää valomerkki tasan kahdelta. Niin muuallakin Kalliossa: ainostaan hotellin yökerhoksi luokiteltu Josa saa olla auki pidempään, muille tuotevalvontakeskus ei ole myöntänyt jatkoaikalupia. "Etenkin viikonloppuisin kahden kieppeillä tulee paljon ajoja Manalaan tai Lost & Foundiin", kertoo taksikuski.

Kallion asukkaat suhtautuvat öiseen kieltolakiin kaksijakoisesti: joidenkin mielestä se on törkeää syrjintää kokonaista kaupunginosaa kohtaan, toiset taas ovat tyytyväisiä kun kadut rauhoittuvat ja saa nukkua. Jälkimmäisiä kutsutaan naapureiksi.

Aamu alkaa Alkon edestä

Aamulla Helsinginkadun Alkon eteen on muodostunut pieni jono, kun ihmiset odottavat ovien aukeamista. Pitkään palttooseen ja siniseen pipoon sonnustautunut Jonni yrittää pummata Leijona-pullon hinnasta uupuvaa vitosta.

"Vittu, jeesaa ny vähän! Tai anna ees rööki."

Kahta yli kymmenen myyjä armahtaa aamun janoiset. Ostokset tehdään nopeasti, useimmat korkkaavat pullonsa heti kadulla. Jonni lähtee talsimaan kohti Kurvia. "Siellä mulla on frendejä, tällaisena päivänä on hyvä tsitata ulkona", hän selittää iloisesti ja ottaa pitkän huikan.

Kalliossa näkee paljon Jonnin kaltaisia. Moni päätyy Kallion kaduilta Kalliolan alkoholistiparantolaan.

Ennen Karhupuisto oli alan miesten (ja naisten) kohtaamispaikka, Sorbus Plaza aikana ennen Sonera Plazaa, mutta nyt se ammottaa tyhjyyttään. Syy on yksinkertainen: hyvän näkösuojan ja nukkumapaikan tarjonneet pensaat on parturoitu pois. Juopporemmit ovat siirtyneet Tokoinrantaan.

Alkoholisteja pyörii myös Helsinginkadulla ja Kurvissa. Poliisi ei yleensä kiinnitä heihin suurempaa huomiota, katujuomisen kieltävä kaupungin järjestyssääntö tuntuu Kalliossa lähinnä vitsiltä. "Se on aina tapauskohtaista. Jos he eivät aiheuta suurta häiriötä, niin emme vie talteen", vahvistaa ylikonstaapeli Jari Pohjonen. Päihtyneiden rauhoittelu ja talteenotto on kuitenkin Kalliossa poliisin tehtävistä yleisin. Seuraavana listassa tulevat kotihälytykset, autovarkaudet ja pahoinpitelyt.

"Kallio työllistää poliisia enemmän kun jokin muu alue", Pohjonen luonnehtii. "Katuväkivaltaa on kuitenkin melko vähän, samoin ryöstöt ovat harvinaisia."

Kalliossa asuu enää noin 25 000 ihmistä, kun vielä vuonna 1970 asukasluku hipoi 40 000:ta. Kallio on rakennettu tiukkaan ja ahtaasti, kivitalojen väliin jäi niukasti viheralueita - Kallio ei ole lapsiperheen tai koiranomistajan paratiisi. Miltei puolet Kallion asukkaista on 19-39-vuotiaita. Ja vaihtuvuus on suurta.

"Kyllä täällä eniten muuttokuormia liikkuu kaupungin alueista", myyntijohtaja Juhani Jäkkö Huoneistokeskuksesta hymähtää. Jäkön mukaan Kalliosta etsii asuntoja tyypillisesti kolme ryhmää: ensiasuntoa ostavat opiskelijat, Helsinkiin muuttavat työssäkäyvät sinkut ja sijoittajat.

Kallioon ihmisiä houkuttelee maine halpana asuinalueena, mutta Jäkön mukaan hintataso ei poikkea paljoakaan esimerkiksi Punavuoresta. "Toisaalta täältä voi löytää asunnon hyvinkin halvalla. Monissa Kallion asunnoissa on puutteelliset pesutilat. Ne voivat olla käytävällä tai esimerkiksi vaatekomeroon jälkikäteen rakennetut."

Valtaosa Kallion taloista on rakennettu viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla työläisten asunnoiksi. Asuntojen keskipinta-ala on kaupungin pienimpiä, 43 neliömetriä. Yli 90 prosenttia Kallion asunnoista on yhden tai kahden hengen asuttamia.

Laila Kinnusta puoliltapäivin

Kallion ilmiöistä tunnetuimpia on päiväkaljoittelu. Kolmannen linjan Kalossi-pub on puoliltapäivin jo puolitäynnä. Vahvassa maistissa oleva mies laulaa möreällä bassollaan tangoa. Esityksen loputtua ihmiset hiljentyvät. "Se oli muuten Laila Kinnusta", joku tokaisee.

Fleminginkadun Kurjenlennossa nuori miesporukka pelaa Trivial Pursuitia. Useimmilla on tuoppi edessään, krapulaisimman oloinen litkii kokista.

Kaarlenkadun Prankkarissa keski-ikäiset "Sepe" ja "Ana" hörppivät keskiolutta. Prankkari on saanut nimensä vastapäisestä paloasemasta, jonka luukuista singahtelee tasaisin välein paloautoja sammutustehtäviin ympäri kaupunkia. Baarin seiniä koristavat palomies- ja tulipaloaiheiset mustavalkokuvat. Kuin tilauksesta televisiossa alkaa pyöriä Lontoo liekeissä -sarja.

Ana muutti kymmenen vuotta sitten Kalliosta Roihuvuoreen, mutta käy vanhoilla kotikulmillaan pari kolme kertaa viikossa. "Tänne pääsee kätevästi metrolla, tämä on mukavaa aluetta ja näkee paljon tuttuja. Helsinkiin ei tartte mennä ollenkaan, kun täältä löytyy kaikki palvelut."

"Onhan täällä tietysti paljon työttömiä ja laitapuolenkulkijoita. Esimerkiksi Hesarilla näkee paljon fyrkan ja huikan pummaajia, nykyisin myös narkkareita", Sepe sanoo. "Ja melkein päivittäin on jotain rähinää, mutta sitten kun poliisit tulee joku lähtee ehkä pois ja otetaan taas kuppia."

Ana ja Repe ihmettelevät aikojen muuttumista: "Ennen oli enemmän rahaa. Kun asuin Flemarilla, kävimme muijan kanssa aina Cellassa syömässä, ei me koskaan kotona syöty", Ana kertoo. Nyt 16 markan tuoppi tuntuu kalliilta. Anan mielestä sisäkioskien yleistyminen on ollut myös muutos huonompaan. "Niistä kun saa kaljaa aikaisin aamulla, niin porukkaa pakkautuu siihen ympärille."

Pitkän linjan kalliolaisia kaupunginosan muuttuminen ei kuitenkaan pahemmin huoleta. Edes opiskelijavaltaistuminen ja trendibaarien maihinnousu ei vaikuta yleisilmeeseen. "Vähän nuorempaa porukkaa on tullut kulmille, mutta ei se sitä Kallion vakiohenkeä muuta", Ana toteaa. Hänen mielestään parasta Kalliossa on vilkas elämänmeno kaduilla.

"Jos asuisi vastapäätä Hesarin Alkoa, ei tarvitsisi telkkaria lainkaan. Kyllä siinä niin paljon ohjelmaa näkisi ikkunasta."

Kallion helmet

1. Kahvila Taikalamppu

Kaupungin originellein kahvila. Sisustus suoraan leikkimökistä tai lastentarhasta, kahvien koot vaihtelevat minikupposesta puolen litran tuoppiin. Taidelukiolaisten hengailupaikka. Silloin tällöin livemusaa.

Torkkelinkatu 21. Ma-pe 10-19, la-su 12-19.

2. Tupakkakauppa Pajazzo

Valikoimassa muun muassa ulkolaisia piipputuotteita sekä yli kymmenen kuubalaista sikarilaatua. Harvinaisia merkkejä tilataan ympäri Suomea. Kolmen vuosikymmenen aikana seiniin pinttynyt tupakanhaju on osa tunnelmaa, lattialla on pari tuolia joilla kanta-asiakkaat voivat istua tupruttelemassa ja turinoimassa. Myös Suomen ainoa sytkärikorjaamo.

Fleminginkatu 8. Ma-pe 9.15-17.

3. Thai Fast Food Dudii

Kalliossa on kymmenittäin thai-hierontaa tarjoavia paikkoja, mutta Dudii on koko kaupungin ainoa thaimaalaista pikaruokaa tarjoava paikka. Myytävänä myös thaimehuja, sekä väsymykseen tepsiviä b-vitamiineja. Myös pitopalvelu.

Viides linja 7. Ma, pe 11-19, ti 11-21, la-su 12-21.

4. Levykauppa Black & White

30 000 levyn kokoelmasta löytänee oman suosikkinsa. Cd:nä tai lp:nä, uutena tai käytettynä. Käyttämättömät levyt painottuvat vanhaan rokkiin, käytetyissä laajempi valikoima.

Toinen linja 1. Ma-pe 10-18, la 9-14.

5. Harjutorin sauna

Katoavaa kansanperinnettä. Monien mielestä Harjutorilla saa Stadin parhaat löylyt. Lauteilla on nähty hikoilemassa muun muassa Kallio-romanttisista lauluistaan tunnettu Sir Elwoodin Juha Lehti.

Harjutorinkatu 1. Ti-pe 14-20, la 13-19.

6. Toripuoti

Kuin italialainen kulmakauppa. Värikäs valikoima erikoisuuksia: kirnuvoita, villisian maksapateeta, täyslihamakkaraa, marmeladimakeisia. Kaikki vihannekset ovat luomua. Tiiviis kanta-asiakaskunta, paikan erikoisuutta ternimaitoa haetaan kauempaakin. Toimittaa myös halkoja kotiin.

Fleminginkatu 5. Ma-pe 10-18, la 10-14.

7. Antikvariaatti K. Ervasti

Perinteikäs, halpa ja hemmetin hyvä kirjadivari.

Torkkelinkatu 4. Ma-pe 10-18, la 9-15.

8. Pore

Viime vuonna avattu heteroystävällinen homopaikka - Kallion Lostari. Tanssipaikkana kärsii kahdellta voimaan tulevasta kieltolaista.

Helsinginkatu 15. Joka päivä 18-02.

9. Ravintola Silvoplee

Satu Silvon omistama terveellisen ruuan keidas. Tarjolla elävää ravintoa sekä kolme neljä lämmintä kasvisruokaa. Oma annos kootaan seisovasta pöydästä, hinta annoksen painon mukaan. Keskimääräinen annoshinta 40-55 markkaa. Luonasaikaan ja lauantaisin pöytävaraus suositeltava.

Toinen linja 3. Ma,ti, to,pe 11-18, ke 11-20, la 12-20.

10. Onegin Books

Venäjänkielisten kirjojen erikoismyymälä. Palvelee Suomessa asuvaa venäläisväestöä, venäläisiä turisteja sekä suomalaisia Venäjä-harrastajia. Valikoimissa klassikkoja, nykyproosaa, dekkareita, tietokirjallisuutta, lastenkirjoja, sanakirjoja ja cd-levyjä. Suurempi valikoima venäjänkielisiä kirjoja kuin Akateemisessa.

Agricolankatu 13. Ma-pe 12-17.30, la 10-14.

11. Cella

Kallion perinteisimpiä ravintoloita, kulttuuriväen suosikki. Hyvä ruokalista ja livemusaa. Kallion skaalassa kallis.

Fleminginkatu 15. Joka päivä 12-02.

12. Filmifriikki

Nimi kertoo asiakaskunnasta: Filmifriikki on alan harrastajien ykköspaikkoja koko Suomessa. Laaja valikoima DVD-leffoja, harvinaisuuksia tilataan pyynnöstä. Lisäksi paljon oheissälää julisteista kahvikuppeihin.

Hämeentie 48. Ma-pe 10-18, la-su 10-15.

13. Sirdie

Joidenkin mielestä Kosmokseen tai Eliteen verrattava kulttuurikapakka. Toisten mukaan Kallion pahin räkälä. Pysähtynyt tunnelma ja halpa olut vetoavat ainakin kantakävijöihin. Tarjolla myös purtavaa, listalla muun muassa "improvisaatio".

Kolmas linja 21.