Kallio Face-lift

Kallio on aina ollut Helsingin jännittävin kaupunginosa. Onko siitä tulossa myös bar hoppingin ja uuden svengaavan keskiluokan kehto? Vai miksi ihmeessä Uudenmaankadun ravintolailmiön tekijät ovat suunnanneet katseena pitkälle Pitkänsillan tuolle puolen?

Tuhruiselle Helsinginkadulle avautuvat akvaarioikkunat kiiltävät. Tim Uskali, ravintola Kolan omistaja, pähkäilee puhelimeensa mistä saisi vakituisen ikkunanpesijän.

Kolassa unohtaa äkkiä olevansa Kallion häiriökäytöksen ytimessä Helsinginkadulla: pikemminkin paikka muistuttaa Uskalin edellistä hittiravintolaa Sodaa. Listalta löytyy toasteja ja erikoiskahveja, tiskiltä flaijereita. Muutenkin Helsinginkatu on baareja väärällään. Olisiko tässä uusi Uudenmaankatu?

“Ei voi olla”, Uskali nauraa. “Tässä kulkee raitiovaunu.” Mikä saa keskustassa menestyneen yrittäjän perustamaan nuorekkaan baarin perinteiselle kaljakuppila-alueelle, jossa ravintoloita on jo valmiiksi tuhkatiheään?

“Kalliossa on kysyntää. Vaikka baareja on paljon, silti moni jää ilman sitä omaa.”

Sen kyllä huomaa: jo ensimmäisenä aukioloviikonloppunaan reilu kuukausi sitten Kola oli täpötäynnä.

Uskali perusti kahvilatyylisen ravintola Kuulan Vaasankadulle kolme vuotta sitten. Siinä ajassa muutkin yrittäjät ovat havainneet Kallion keskiluokan nautiskelupotentiaalin: Kolan naapurissa on internet-kahvila. Hieman kauempana Kurvista ravintola Kuikan listalta löytyy yli sata eri olutmerkkiä.

“Verrattuna keskustaan täällä on helppo olla”, Uskali toteaa. “Oli mullakin ennakkoluuloja, mutta Kalliohan rauhoittunut ihan helkkaristi. Malmilla on paljon pelottavampaa!”

Uskali vierastaa sanaa trendikäs, vaikka sitä Kola kiistatta on. Perjantai-iltana viittäkymmentä asiakaspaikkaa miehittävät porukka mainostoimistosta ja pari pop-muusikkoa, vaan ei yhtäkään häirikköä. Ikkunaverhot ovat 1970-luvun Artekia, lamput on pelastettu legendaarisen Pikku-Pietarin jäämistöistä. Vessojen seiniä peittävät kulttuurihistoriallisesti jo arvokkaat flaijerit edelliseltä vuosikymmeneltä.

Kuluvan vuoden aikana on alkanut tuntua siltä, että Kalliossa on kaikki: Happoradion hittibiisi, kiinnostavimmat liikkeet ja uudet baarit. Alue elää kirjavuutensa vuoksi jatkuvassa käymistilassa. Nyt muutos on silminnähtävä: hiljalleen siivottu työväenkulttuurin kehto on pessyt kasvonsa ja nousee Punavuoren rinnalle keskustan vakavana barhopping-kilpailijana. Juuri Uskalin kaltaiset edelläkävijät ovat havainneet sen. Mutta mitä Kalliosta tulee?

“Mielenkiintoinen haaste olla muuttamassa paikan profiilia”, Uskali tuumailee. “Neljään asti auki oleva yökerho täällä olisi kova juttu.”

Mahtaako onnistua? Tuotevalvontakeskus ei juuri toivoa lupaa. Kallioon ei ole myönnetty yhtäkään jatkoaikalupaa vuoden 1997 jälkeen. Tiettävästi aukiolojen rajoittaminen alkoi hurjamaineisen ravintola Syntipukin sulkemisesta. Paikka oli nimensä veroinen: tuoppiin tipahteli tyrmäystippoja, ja kerrotaanpa jonkun Syntipukissa puukkoonkin kuolleen.

Aikansa moni yrittäjä valitti jatkoaikalupien tyrmäämisestä tai suoranaisesta pois ottamisesta korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksia niin kauan, ettei niitä enää tullut. Käytäntöä on yritetty muuttaa muun muassa valtuustoaloitteella, mutta laihoin tuloksin.

Kalliosta ei kuppiloita puutu. Vuonna 1990 ravintoloita oli Kalliossa 24. Vuonna 1998 luku oli jo 44. Samana vuonna tuhatta 15 vuotta täyttänyttä kalliolaista kohden asiakaspaikkoja oli noin 359, eli yhtä ravintolan tuolia oli jakamassa noin kolme kalliolaista. Vertailun vuoksi itäisen suurpiirin alueella yhtä tuolia jakoi noin viisi asiakasta. Nykyään anniskelupaikkojen lukumäärä on vähintään tuplakokoa laskutavasta riippuen. Joidenkin arvoiden mukaan kuppiloita olisi nykyään jo yli sata.

Bärtsiä on verrattu vuoroin Chicagoon, Sohoon ja Greenwich Villageen. Mitä Kalliolle oikein on tapahtunut?

Pasi Mäenpään tutkimuksen mukaan alue keskiluokkaistui 1980-luvulla. Uuden keskiluokan edustaja on alle 40-vuotias, kuten noin puolet Kallion asukkaista. Hän on korkeakoulutettu. Hän asuu yksin tai kaksin kuten 86 prosenttia Mäenpään haastattelemista kalliolaisista. Kallion uuden keskiluokan edustajista noin 40 prosenttia on viettänyt lapsuutensa maaseudulla.

1980-luvun puolivälissä Kallion alueelle muuttaneista lähes 60 prosenttia oli 20-29 -vuotiaita. Samassa ikäluokassa pois muuttaneita oli 43 prosenttia, eli kahta lähtijää kohden saapujia oli kolme. Keskiluokkaistuessaan Kalliosta tuli myös lähes lapseton: lähtijöistä lapsia oli kahdeksalla prosentilla, saapujista vain kolmella.

Syitä profiilin nousulle on useita: työpaikkarakenne on muuttunut keskustakeskeiseksi toimistotyöksi. Kallio on lähellä keskustaa, eikä valkokaulustyöläisen matka konttorialueille ole pitkä. Urbanisoituminen on myös hajottanut perinteisen perhemuodon, jolloin lasten lukumäärä ei edellytä suurta asuntoa.

Lisäksi Kallio on ollut helppo ja melko edullinen ratkaisu muualta maasta muuttavalle, joka ei ole sisäistänyt asuinalueiden välistä statuserottelua. Romantisoitu menneisyys suo mahdollisuuden sosiaaliseen monimuotoisuuteen, joka tuntuu viehättävän uutta keskiluokkaa.

Kallion keskiluokkaisimpina pidetyt alueet ovat Siltasaari Hakaniemen kupeessa sekä Torkkelinmäki, jota vanhempi väestö nimittää osuvasti Kallion Kaivopuistoksi. Sörnäisiin vuonna 2000 kohonnut Lintulahti vetää puoleensa uutta keskiluokkaa, jopa lapsiperheitä. Täällä asuvat Henry Saaren lisäksi Kallion snobit: he ovat siekailemattoman ylpeitä uusista, vaaleista asunnoistaan. Voipa lintulahtelaiskämpästä löytyä poreallaskin. Verrattuna Torkkelinmäen paikoittaiseen ahtauteen nämä tuoreet tornitalot ovat moderneja ja mukavia.

Totuus hyveellisestä menestyjien alueesta voi olla toinen. Esimerkiksi Jussi Ahteen surullisenkuuluisa kokaiinivideo kuvattiin juuri Lintulahdessa, josta huumejutun päävälittäjä muutti pois – telkien taakse.

Ruumishuone-rok ja vibraattori

Matkalla kohti toista nuoren Kallion mekkaa, Stella Star baria, Helsinginkadulta löytyy laukku. Se sisältää levytolkulla Invalidiliiton perhos- ja enkelipinssejä. Luultavasti laukku on kertaalleen varastettu, arvotavarat viety ja tarpeeton omaisuus jätetty kadunvarteen.

Stella Star barin olemus on dekadentti. Uv-maalilla koristellut alakerran seinät hehkuvat, tilanpuutteessa väki istuu lattialla, ja joku soittaa Led Zeppelinin tahtiin ilmakitaraa. Naapuripöydässä poltetaan avoimesti jointtia.

Aleksin ja Petterin, 18, mielestä Kallio on Helsingistä “eniten rok”. Ja nimenomaan rok. He ovat tulleet Stella Stariin Tuusulasta asti. Keskustaan ei tee mieli, sillä siellä on “vääränlaisia ihmisiä”. Puheenaiheet vaihtelevat psyykenlääkkeistä esiintymiseen ja takaisin pääasiaan eli viinanjuontiin.

Lyhyesti: Kallion rok on olut muovituopissa, liekkikuvioinnit, avainketjut ja leveät lahkeet.

Suuntauksen nimeen on vannonut moni suurempikin paikallinen artisti, kuten The Flaming Sideburns ja Thee Ultra Bimboos.

Hämeentien alkupäässä aikuisempi väki viihdyttää itseään Komediateatteri Areenassa, johon Laila Kinnusesta kertova näytelmä veti alkuvuodesta jonoja. Ryhmäteatterin näyttelijöitä, kuten Kristo Salmisen, saattaa bongata Ryhmiksen liepeiltä Pengerkadulta. Taidegallerioitakin on kolme, noin yksi neliökilometriä kohden.

Puhumattakaan kahdesta taidepainotteisesta lukiosta, jotka molemmat sijaitsevat Torkkelinmäellä. Kallion ilmaisutaidon lukiossa on perustettu muunmuassa Ultra Bra-yhtye, ja nuoret taideopiskelijat näkyvät myös alueen katukuvassa.

Harjun nuorisotalo Aleksis Kiven kadulla on entinen ruumishuone, 1920-luvulla rakennettu ylpeä pytinki. Oven yläpuolella lukee latinaksi ikuista ihmiselle on vain kuolema. Kalseissa puitteissa ovat pitäneet bänditreenejä esimerkiksi Don Huonot, Zen Cafe ja Kauko Röyhkä.

Aleksis Kiven katu herättää edelleen mielikuvan siitä kulttuurista, jota ilmentävät lukemattomat thai-hieromalaitokset. Perinteisiä seksitarvikeliikkeitä alueella on yhteensä noin parikymmentä.

Aikuisten lelukaupan ikkunassa Viidenellä linjalla lukee Kaikista seksuaalisista poikkeavuuksista kummallisin on siveys. Sisällä soi radio. Happoradio laulaa haluavansa pois Kalliosta, kun “pornokauppiaan poikakin myy kultaa Euroopassa”.

Kari Valo ei biisiin reagoi. Kai kymmenen vuoden pornokauppiasuralla on kuullut kummempiakin. Sen sijaan kollegoiden liikkeissä esiintyvät yksityistanssijat herättävät miehessä selvästi reaktioita.

“Jossain paikoissa on näitä ulkomaalaisia ulpukoita. Kaupallisia prinsessoja siis. Multakin kysellään joskus että mistä saa lisäpalveluita. Mutta en neuvo. Sanon että mene katteleen.”

Valon mielestä Kallio on seksikauppojen ja hieromalaitosten aluetta, koska vuokrat ovat kohtuullisia. Lisäksi Kalliossa on jatkuvasti vapaita liikehuoneistoja. Taloyhtiön on kannattavampaa ottaa vuokralainen kuin pitää tilaa tyhjänä.

Ongelmia saattaa silti tulla: tiettävästi hieromalaitokset tulevat ja menevät kiihkeässä tahdissa. Asiaan perehtyneet väittävätkin, että thai-hieronta olisi lähinnä rahanpesua.

“Kolmisen vuotta sitten EVR rikkoi täällä alan liikkeiden ikkunoita. Sellaisella vasaralla mitä busseissa on. Pieniä, nättejä reikiä. Ja punaisella spraylla että EVR.” Miksi ihmeessä?

“No, onhan meillä täällä näitä nahkatuotteita”, Valo naureskelee ja esittelee sadistisen näköistä kaulapantaa. Muuten Aikuisten lelukauppa on saanut olla rauhassa.

Eikä Valolla valittamista ole Kalliossakaan, kaikki arkeen tarvittava kun löytyy läheltä. Hetken pohdittuaan hän on sitä mieltä, että jos muuttaisi kantakaupungin alueelle, paikka olisi varmasti Kallio.

Valo lahjoittaa toimittajalle delfiininmuotoisen vibraattorin. Kuvaaja saa ruotsalaisen tyttövideon. Punastelemme, ja Valolla on hauskaa.

Kenkämummo ja Tenoxit

Kallio on sykkivä ja moderni. Mutta ei ongelmaton. Sen tietää Harjutorilla asuva opiskelija Niina, 24, joka ei tahdo vuokraemäntänsä tietävän haastattelusta.

“Tulin iltapäivällä töistä, ja kotioveni vieressä istui kaksi nistiä valmistautumassa piikille lusikat ja sytkärit käsissään.” Niina muutti Harjutorille viime syksynä, vain muutama kuukausi alueen vintit kesäkuussa käräyttäneen tuhopolttajan tekosten jälkeen.

“Kellari jouduttiin sulkemaan ylimääräisellä lukolla, kun joku piikkihuumeiden käyttäjä muutti sinne talveksi asumaan. Verisiä ruiskuja löytyikin sitten pitkin kellarin lattiaa. Likaiset patjat vintin lattialla kielivät siitä, että sielläkin on asuttu.”

Harjutori sijaitsee Helsinginkadun alussa. Vierekkäin kivijalassa nököttävät kiltisti hieromalaitos, seksikauppa ja Siiloan seurakunta.

Hurja meno johtuu lähellä sijaitsevasta Vaasanaukiosta, jolla ennen sijaitsi surullisenkuuluisa ravintola Syntipukki. Lähiravintolassa istuskellessa saattaa saada tarjouksen: “Osta mun Tenoxit, kakskyt-milligrammaisia, koko laatta kakskyt euroa.” Tenox on ahdistukseen määrättävä psyykenlääke.

Tänä vuonna Kalliosta on uutisoitu kuitenkin vain kaksi ammuskelutapausta. Ampumatapauksista hurjemmassa lomilta palaamatta jäänyt vanki hikeentyi Vilhon pubin henkilökunnalle, joka oli määrännyt herralle porttikiellon ja yritti ampua baarimestaria päähän. Onnekas baarimestari selvisi hötäkästä naarmulla.

Poliisin mukaan Kallio on rikostilastoissa kelpo kakkonen heti ydinkeskustan jälkeen. Ainoa, jossa Kallion peruspiiri sekä Sörnäinen ja Harjun alue johtavat kirkkaasti, ovat huumausainerikokset. Niitä Kallio on tänä vuonna tuottanut tilastoihin 14 prosenttia koko Helsingistä. Keskustan Kluuvi pääsee vain vajaaseen kahteentoista prosenttiin. Öinen kävely ulkona on turvallista: kaupungin ryöstöistä vain noin joka kymmenes tapahtuu Kalliossa. Kluuvi yltää lähes viidennekseen koko kaupungista.

Oma lukunsa ovat Kallion epäonniset desperadot. Paikallisten ravintoloitsijoiden mukaan legendaarisin on “kenkämummona” tunnettu vanhempi naishenkilö, jolla on tapana kävellä ravintolapöydän viereen ja lupaa kysymättä nauttia pöydän antimet. Lempinimi on peräisin tavasta toimia tilanteessa, jossa asiaan puututaan: hän nappaa kengän jalastaan ja lyö. Yllättyä ei pidä myöskään satunnaisista näkymättömille piruille räyhäävistä amfetamiinikäyttäjistä.

Hengissä Kalliosta ei silti välttämättä selviä. Tuoreimpana lähteneenä tunnetaan Kallion rajoille kuollut Impaled Nazarene-yhtyyen kitarisi Teemu Raimoranta, jonka tie päättyi alas Pitkältäsillalta viime maaliskuussa. Muistitiedon mukaan kuuluisan taiteilija Ilja Repinin pojan päivät päättyivät alas Pelastusarmeijan katolta. Sitkeistä huhuista huolimatta Kingston Wallin Pete Walli ei kuitenkaan päättänyt päiviään hyppäämällä alas Kallion, vaan Töölön kirkosta.

Suurin osa Kallion asukeista selviää elävänä pois, keskimäärin 3,5 vuoden asumisen jälkeen. Useimmiten aika muistetaan rikkaana ja värikkäänä. Takaisinkin Kallioon saatetaan palata – ainakin baariin.

Pinssilaukun omistaja, otathan yhteyttä toimitukseen.

Lähteet: Terveyden edistämiskeskuksen Kallio kuplii-projektin taustamateriaali (2000), URBS -kirja Helsingin kaupunkikulttuurista: toim. Stadipiiri (Edita 2000), Pasi Mäenpää: Kallion keskiluokkaistuminen 1980-luvulla (Helsingin Yliopisto, 1991), www.pitkasilta.hai.fi.

Kallio Shopping Guide

1. Tattoo Nation, Vaasankatu 4
Ikkunassa pieni kyltti kertoo: “Support your local Bandidos”. Pahiksen tavaratalo: lävistykset, tatuoinnit, korut, paidat ja kannabiksen käyttötarpeet yhdestä paikasta. Kauppa tarjoaa myös Rosvo-tekstitettyjä lippiksiä, ainoana Helsingissä.

2. Matkatoimisto Zerkalo, Vaasankatu 10
Akvaarioikkunoilla varustettu piskuinen matkatoimisto myy ryhmämatkoja mm. Pietariin. Talvella päsee edulliseen hintaan Slovakiaan laskettelemaan. Neuvostonostalgiaa yhdistettynä moderniin kokeilunhaluun.

3. Goofin’ records, Hämeentie 46
Rokkarin mekka: valtavan fifties-rock -valikoiman lisäksi liike myy James Dean ja Marilyn Monroe -julisteita, ne rockeimmat kauluspaidat sekä hiusrasvaa.

4. Street Beat, Porthaninkatu 9
One Wayn vakava kilpailija lähellä ostajia. Trendikkäitä ja erikoisia vaatteita, huimaava t-paitojen valikoima Itä-Saksa-aiheisista Britney Spearsiin. Painattaa Eestissä erikoisimmat itse.

5. Hytösen puoti, Helsinginkatu 9
Samalla paikalla vuodesta 1926. Ja tavara on sen mukaista: naisten sukkanauhaliivejä, hakaneuloja, lahjehousuja. Perinteikäs kalliolainen naistenvaateliike, johon kanta-asiakkaat tulevat kauempaakin – jopa taksilla.

6. Antiikkikahvila, Viides linja 21
Kotoisa antiikkipuoti kolmessa eri kerroksessa. Täältä ostetaan pakolliset aterimet ja lautanen mukaan Pelastusarmeijan yömajaan mentäessä. Myös kotitekoista juustokakkua.

7. Next century fashion, Hämeentie 5 A
Hämeentien alkupäähän ryhmittyneiden etnisten liikkeiden kruunu: koko Helsingin mustan väestön oma vaateliike. Kaupan takaosassa on kampaamo – myös valkoisille hiuksille.

8. Antikvariaatti Ervasti, Torkkelinkatu 4
Kirjoja, kirjoja, kirjoja: jos täältä ei etsimäänsä löydä, sitä tuskin on julkaistukaan. Omistaja neuvoo auliisti, ja suosittelee vielä lisääkin. Myös hinnat ovat neuvoteltavissa.

9. Piippu.com, Kustaankatu 4
Kannabisaiheisia tuotteita myyvän postimyynnin noutopiste. Jointtipapereita, koottavia piippuja, grammantarkkoja vaakoja ja t-paitoja. Takuuvarmasti poliisin erityistarkkailussa.

10. Indian market, Hämeentie 1 C
Kaikki se Intiasta, mitä et Indian Bazaarista löydä: saippuat, ruoka, taloustavarat, hiusvärit ja Bollywood-leffavuokraamo. Jos olet kyllästynyt amerikkalaisiin action-elokuviin, kokeile tätä.

Kantakaupungin halvin olut

• Kallion Kaivotorppa 2,50 € (0,5l), Helsinginkatu 1
• Soittoruokala Roskapankki 2,50 € (0,5l), Helsinginkatu 20
• Iltakoulu 3,00 €, Vaasankatu 5
• Stella Star bar 2,00 € su-to klo 21-00 (0,4l), Helsinginkatu 21

Kallion alueella on yli 100 anniskeluravintolaa. Oluen pohjahinta on 50 senttiä desilitralta.
Virtuaalinen turistiretki Kallion baareihin osoitteessa Yössä.fi.