Kaupungin paras 2004

Pappi? Leipuri? Suutari? Väärä numero? Keitto? Kulkukauppias? Hengaaja? Yleisöpuhelin? Sijoittaja? Virkamies? Suklaakauppa? Seurakoira? Konkurssi? Julkkis? Alkon myyjä? Malli? Oikeustaistelija? Kenelle kuuluvat kaupunkikulttuurin Oscarit? Lue Cityn suuri selvitys kaupungin parhaista asioista!

Seurakoira

Jutun tekeminen puuterikreivitär Carlasta on seurapiiritoimittajanurani ehdoton huippu, sillä Carlan sukutaulu on hienompi kuin yhdelläkään tapaamallani julkkiksella. Carla on rodultaan bichon havanais. Hän on Suomen, Ruotsin ja Eestin muotovalio ja työskentelee seurapiirikoirana Play it again, Samin muotiliikkeessä. Carlan tapaa usein istuskelemassa pariisilaisten kanssasisartensa tyyliin kaupan ulkopuolella tai lepäämässä päiväunilla omalla pehmustetulla jakkarallaan.

Carla on tehnyt uraa mallina ja elokuvatähtenä. Hän esittää hienostokoiraa lokakuun alussa ensi-iltansa saavassa elokuvassa Parinvaihto. Tokihan Carlalla on ollut menestystä myös miesrintamalla. Hänen lastensa isä on Suomen kaikkien aikojen voitokkain bichon havanais multichampion Bellezzas Almondeye Amory.

Seurapiirielämä vaatii Carlaa vierailemaan usein kampaajalla, hierojalla ja kauneushoitolassa. Painoaan hän tarkkailee Hau Maun painonvartijoissa. Shoppailua, veneilyä ja urheiluautoja Carla suorastaan rakastaa. Sadeasujen lisäksi Carlalla on saaristohaalarit, koska hänen on suojauduttava kävyiltä ja takiaisilta.

“Hankin Carlan seurakseni hormonaalisessa neljänkympin kriisissä, kun sopivaa miesehdokasta ei viime hetken lapsen tekoon ilmennyt”, avautuu Arja Könönen.

“Ei! Carla ei ole minulle asuste, tunnustaisin sen kyllä, jos niin olisi”, hän sanoo. Carla on paljon enemmän.

Arjan ja Carlan elämänkumppanuus on mennyt niin pitkälle, että Arja suostuu käymään vain sellaisissa paikoissa, joihin hän voi ottaa Carlan mukaan. Kämpissä Carla tosin odottaa emäntäänsä illallisen ajan respassa. Erääseen Carlan ihastuttavaan pakkomielteeseen ravintoloiden henkilökunnan on ollut vaikea sopeutua: Carla juo vettä vain suoraan hanasta.

Verkkokauppa

Lahjaideoita? Radio-ohjattava sukellusvene. Yskivä tuhkakuppi. Veivattava kännykkälaturi.

Syyskuussa 2002 aloittaneen verkkokauppa Pulju.netin valikoimissa on yli 200 käsittämättömän kummallista tavaraa.

“Idea tuli Briteistä, jossa erikoisia elektronisia vempaimia on kaupattu menestyksekkäästi pitkään”, kertoo Roope Peltola, toinen Pulju.netin perustajista.

Kysyntä on ollut kovaa. Ympäri maailmaa tavaroita haaliva Pulju on nelikertaistanut liiketoimintansa vajaassa vuodessa. Kotisivuilla käy jo parituhatta kävijää päivässä. Menestystuotteena on Twister-pelistä tehdyt pussilakanat.

Hinnat ovat kohdallaan ja perustavaroiden toimitus kestää 1-3 päivää, erikoisimpien vekottimien viikosta kuukauteen. Muuten, vuodenajan uutuus on sulamaton Instant Snow -leffalumi, harmaan joulun varalle.

www.pulju.net

Koulutettu

1970-luvulla Vaasan kauppakorkeakoulun opiskelija Aulis Töyli teki ekonomiksi valmistumisen Suomen ennätyksen: vuosi ja kahdeksan kuukautta. Kolmekymmentäkaksi vuotta myöhemmin hänen poikansa Juuso pisti paremmaksi: hänestä tuli 28-vuotiaana Suomen nuorin tuplatohtori.

Tekniikan ja kauppatieteen tohtori Juuso Töylillä on nyt vapaa-aikaa. Neljä vuotta hän teki samanaikaisesti kahta väitöskirjaa lähes ympärivuorokautisesti.

“Kun toinen tökki, siirryin toiseen.”

Siirtyminen kävi näppärästi, koska väitöskirjan aiheet eivät edes sivunneet toisiaan.

“Yksi yhteinen lähde taisi olla”, vaatimattoman tuntuinen Töyli hymyilee.

Molemmat väitöskirjat olivat korkeatasoisia: kauppatieteen kirjasta tuli eximia, tekniikan väitöskirjoista ei Helsingissä anneta arvosanoja.

Toimelias Töyli on jo keksinyt vapaa-ajalleen muutakin tekemistä kuin vuorikiipeilyä ja Aku Ankan lukua.

“Minulla on kolme työpaikkaa. Teknillisen korkeakoulun laskennallisen tekniikan laboratoriossa olen osa-aikaisena tutkijana, Turun kauppakorkeakoulussa olen tutkijatohtorina, lisäksi pyöritän omaa yritystä.”

Keitto

Hänen fanikerhoonsa kuuluvat mm. Rasmuksen Lauri ja SMG:n Terhi Kokkonen. Viisivuotias Bar tapastan tomaatti-mozzarellakeitto ei syyttä ole tapas-baarin suosituin annos.

Resepti on kuulemma salaisuus, mutta raaka-aineet City selvitti: tomaatit ovat murskaa, tuoreitakin silloin kun sattuu saamaan, sekaan heitetään kermaa ja mozzarellaa, jota sekoitetaan jatkuvasti niin ettei se juoksuta tai pala pohjaan. Päälle leikataan kirveliä. Maistuis varmaan sullekin.

Bar Tapastan tomaatti-mozzarellakeitto 3,50 e

Nettipalvelu

Tentti tulossa ja kurssilainaamon kirjat lainattuja tai palauttamatta. Jokaiseen kirjaan on kilometrin pituinen varauslista ja voisit saada kirjan käsiisi keväällä 2006.

Tässä vaiheessa kannattaa naputella itsensä pääkaupunkiseudun mainiolle kirjastosivustolle www.helmet.fi. Neljän kaupungin kirjastojen kirjat ovat käytettävissäsi. Voit hakea, varata ja uusia lainojasi, ja jopa chattailla kirjastotädin/-sedän kanssa. Tiedon varatun kirjan saapumisesta kirjastoon saat sähköpostilla. Cityn koekaniinin kokemusten perusteella etenkin tietokirjoja saa hyvin. Varaus maksaa 50 senttiä, ja kirjan voi noutaa haluamastaan kirjastosta. Tarvitset vain kirjastokortin ja pin-koodin.

Kirjastotoimen johtaja Maija Berndtson kertoo, että viime vuonna avattu yhteinen nettikirjastopalvelu on ollut erittäin suosittu.

“Kokoelman käyttö on tehostunut. Kirjat, joita ei aikaisemmin ole paljoa lainattu, ovat päässeet kiertoon”, sanoo Berndtson.

Asiakkaat ovat kiitelleet palvelun helppokäyttöisyyttä. Palaute on ollut jopa haltioitunutta: “HelMet on aivan ihana systeemi! Kiihkeä rakkaussuhteeni kirjastoon on muuttunut entistä intohimoisemmaksi.”

www.helmet.fi

Kirpputori

Valtterissa kuhisee. 300 kirpputoripöytää notkuu mitä kummallisimpia tavaroita. Pöydille, rekeille ja laatikoihin esille pistettyjä tavaroita nostellaan, tarkastellaan, hyväksytään tai hyljätään. Erään pöydän ääressä hurjan näköinen mies tarkastelee puukkoa, vieressä pilottitakkinen nuorimies ostaa kaksi pornolehteä. Seuraavassa taas myyään bilehileitä ja vauvanvaatteita.

Valtteri on toiminut jo kaksi vuotta VR:ltä vuokratussa, 100-vuotiaassa makasiinihallissa. Kirpparikeisari Mikko Kumpulainen hoitaa toimintaa. Kummallisin myytäväksi tuotu tavara on Kumpulaisen muistin mukaan jalkajousipyssy, josta myyjä pyysi 1000 euroa.

“Ei lähtenyt varmaan helposti”, kommentoi Kumpulainen.

Helpoimmin käyvät kaupaksi lastenvaatteet.

Valtterissa käy paljon ei-ammattimaisia kirpparimyyjiä. Tämän takia siellä voi tehdä viimeisen tunnin löytöjä. Cityn dyykkaaja on ostanut kerran käytetyt kengät kahdella eurolla ja hyväkuntoisia paitoja 20 sentillä. Varttia vaille kolme on maaginen hetki.

“Silloin tavarasta halutaan eroon.”

Osa menee roskiin, koska sitä ei jakseta kantaa takaisin kotiin. Valtterin roskiksella käykin “hyvät jälkimarkkinat.”

Valtteri – Vallilan makasiinit, Aleksis Kiven katu 17. La-su 9-15, ke 10-16. Myyntipöydät 21 e/päivä. Muina päivinä itsepalvelukirppis.

Yleisöpuhelin

Tamminiementien kahvilan eteisessä, kuivattujen kukkakimppujen kätkössä kököttää vanha, erillisellä kuuloluurilla ja pyöritettävällä numerolaatalla varustettu puukoppainen seinäpuhelin, tarkka kopio vuoden 1912 Kirk-puhelinmallista. Kyseessä ei ole koriste, vaan yleisöpuhelin, joka on ollut asiakkaiden käytössä jo 20 vuotta. 90-luvun alkupuolelle saakka soittajia oli ruuhkaksi asti. Soittaminen maksoi markan.

“Sekin oli monen mielestä liian kallista”, muistelee kahvilan omistaja Grazyna Kokkonen, joka maksoi puhelimesta 1 800 markkaa parikymmentä vuotta sitten.

Puhelinta käytetään vieläkin muutamia kertoja kuukaudessa. Nykyään soittamisesta pitää pulittaa kassalle euron verran. Halpa hinta siitä ylellisyydestä, että pääsee veivaamaan numerot.

Tamminiementien kahvila, Tamminiementie 8. Avoinna marraskuun loppuun asti.

Malli

Varmimmin näet hänet kotonaan Helsingin Punavuoressa elokuussa. Silloin New Yorkissa tai Pariisissa ei ole töitä, koska koko fashion world lomailee.

Muut ajat Micki Olin matkustaa mihin mallitoimisto kulloinkin määrää, Senegaliin, Nevadaan. Olinin tukikohta on New York, jossa hän vuokraa keskustayksiöitä Upper West Sidella, vain muutama kortteli Central Park Westistä. Myös Pariisissa hänellä on vuokralla asunto.

Kovat tulot vaativat kovat menot.

“Haluan elää tavallista elämää, tulla kotiin, jonka keittiössä voin muun muassa valmistaa ruokaa.”

Vaikka hän onkin niin kapea, että on vaikea uskoa, että hän edes syö. Ehkä se on vain pituuden luoma mielikuva tai sitten hänellä on vain hyvät geenit. Joka tapauksessa 85-60-90-mittojensa ylläpitämiseen hänen ei tarvitse kuulemma paljoa nähdä vaivaa, eikä ainakaan nähdä nälkää.

Olin on elänyt matkalaukkujensa kanssa jo viisi vuotta, 18-vuotiaasta. Ensi keväänä edessä ovat ylioppilaskirjoitukset, jotka jäivät kun Armani kutsui. Niin, Olinin ensimmäinen ulkomainen mallikeikka ei ollut enempää tai vähempää kuin Armanin näytös Milanossa.

Hän on niitä harvoja suomalaisia malleja, jotka elävät työllään – itse asiassa on elänyt jo 17-vuotiaasta. Lumene-sopimus, Venäjän Voguen kansi, Yhdysvaltain, Ranskan ja Italian Marie Claire, Italian Vogue, Italian, Yhdysvaltain ja Ranskan Elle, näytökset Armanilla, Krizialla, Kenzolla ja Ungarolla ovat taanneet, että töitä riittää ja Olin voi jo valita työnantajansa.

“Luulin 20-vuotiaana, että kysyntäni olisi jo loppu 23-vuotiaana, mutta urani tuntuu olevan vaan jatkuvassa nousussa”, 180-senttinen Micki pohtii. Syynkin hän on miettinyt.

“Minulla on aika persoonalliset, mutta silti klassiset kasvot. Niitä on voinut helposti muuttaa vaikka hiuksilla riippuen siitä, mikä on ollut muodissa, esimerkiksi androgyyni vai kaunis.”

Mickin toimisto on Suomessa Model Boom, Yhdysvalloissa Ford

Kauppa-matkustaja

Krista Hellman kertoo sinulle kaiken mitä olet ikinä halunnut tietää erotiikkavälineistä – kotonasi. Konsepti on kuin Tupperware-myyjillä, mutta pöydälle nousee dildoja, geisha-kuulia, liukuvoiteita, kiristimiä ja kiihottimia. Moni esittelyn tilannut porukka on aluksi hämillään, mutta asiallinen tieto vapauttaa.

“Hyvä kun saan tavarat takaisin kassiin. Usein käy niin, että tyttöporukasta soitellaan kotiin ja vastaus kuuluu, että osta kulta mitä vaan, mä maksan! Jälkeenpäin kiitetään kädestä pitäen.”

Hellman, tuote-esittelyiden suomalainen pioneeri, teki ensimmäiset kotikeikkansa 1997. Välineiden maahantuoja halusi päästä suoraan ihmisten luo.

“Tahdoin kertoa, mistä tässä on oikeasti kyse. Jossainhan mättää, jos mies ostaa kaupasta edullisen kovamuovisen keinovaginan ja miettii, miksei väline tunnu miellyttävältä. Tai jos ensimmäiset geisha-kuulansa hankkiva nainen ostaa neuvoa saamatta pienet ja painavat kuulat. Mitä enemmän itsestään ja välineistä tietää, sitä enemmän nauttii.”

Nyt kotiesittelybisnes on räjähtänyt käsiin, ja alalle on jopa tunkua. Myös Hellmanilla on toistakymmentä alaista ja kovat laatuvaatimukset, sillä kaikki tilaajaryhmät eivät ole vasta-alkajia.

“Esittelijäni saavat vähintään puolentoista kuukauden koulutuksen. Itse keskityn jo uuden tabun purkamiseen. Vien välineitä akuuttivammautuneille.”

For Wo&Men, Castréninkatu 8. www.forwo-men.fi. Kotiesittely 20 e, ei ostopakkoa.

Sukeltaja

Voiko asiaa selvemmin ilmaista: ilman tätä miestä Helsinki hukkuisi paskaan. Helsingin veden vanhempi putkiasentaja, viemärisukeltaja Tauno Remander pitää huolen siitä, että kaupungin 130 km:n viemäri- ja vesijohtotunnelit pysyvät kunnossa. Hän laskeutuu viikoittain 40 metriä maan alle ja tarkistaa mahdolliset tukokset ja sortumat.

“Kuljen viisi kilometriä per keikka, joko mönkijällä tai kävellen. Parhaimmillaan kahlaan vyötäröä myöten. Hajuun tottuu, mutta varusteet pitää aina desinfioida. Aistit palaavat saunomalla.”

Remanderin mukana mönkii aina Timo Kurppa, jota uniikki viemärisukeltaja kouluttaa seuraajakseen. Varusteisiin kuuluvat mm. happilaitteet, valoja ja kaasumittari.

“Viemäreissä on jopa räjähtäviä kaasuja. Hapeton tila vastaa humalaa, eli pahimmillaan tulee vaarallisen hyvä olo. Turvallisuussyistä sekä alasmeno- että ylöstuloaukoilla on miehitys.”

Kun Helsingin viemäriverkosto‘1990-luvun alussa laajeni ja jätevedet keskitettiin Viikinmäkeen, Remander oli yksi hankkeen pääsuunnittelijoista. Hän tuntee maanalaisen pääkaupungin kuin omat taskunsa.

“Täällä on maailman paras peruskallio. Vastaavia kalliotunneleita löytyy korkeintaan Kanadasta. Kaikki on suunniteltu itse.”

Hard core -muistot sijoittuvat 1990-luvun lopulle, kun Viikissä havaittua tukosta etsittiin maan alla pari kuukautta. Jopa merivesitunneleita pumpattiin tyhjäksi. Sortuma löytyi eräänä syysiltana Paavalinkirkolta, 50 metrin syvyydestä järjettömistä lietteistä. Ilman Remanderia Helsingissä olisi ollut kusiset oltavat.

Parveke

Kokoa ainakin on: 500 neliötä parveketta, melkein koko korttelin mitalta. Ja näköäkin on: Helsinkiä yli 20 metrin korkeudelta. Mukana maisemassa mm. Tuomiokirkko ja Stockmann.

Bulevardin Rake-talon seitsemännessä kerroksessa sijaitsevalta parvekkeelta on maisemia ihastellut viime vuonna mm. Martti Ahtisaari, 1910-1920-luvulla kahvilaväki, joka näkin valkoisten saapuvan Helsinkiin.

Parveketta vuokrataan selektiivisesti arvokkaisiin tapahtumiin, mm. häihin ja edustustilaisuuksiin. Hintakin kuulemma määräytyy sen mukaan kuinka miellyttävinä vuokraajat, eli kerroksessa sijaitseva toimistohotelli Casa Real, tilaisuutta pitävät. Viime kesänä parvekkeella on juhlittu mm. häitä ja kustannusyhtiö Teosin kirjailijoita. Pääasiallisesti parveke on toimistohotellin asiakkaiden virkistyskäytössä. Luulisi siellä tuulettuvan!

Bulevardi 2–4 Casa Real Office House

Kastike

Annankadun MaiThai-ravintolan satay-kastike on kerännyt runsaasti vakiosyöjiä. Harva heistä kuitenkaan tietää, että kastike on tehnyt pitkän matkan 1920-luvun bangkokilaisesta katukeittiöstä 2000-luvun helsinkiläiseen ravintoaan. MaiThain omistajan Malee Lapveteläisen isoäiti piti viime vuosisadan alussa Pohjois-Bangkokissa katukeittiötä, jossa hän valmisti tyypillistä eteläthaimaalaista satayta. Isoäiti siirsi tietotaitonsa tyttärelleen, joka taas pisti viestin eteenpäin omalle tyttärelleen Maleelle. Ja kas tässä kaksi ravintola MaiThain herkullisen satay-kastikkeen salaisuutta:

Käytä isoa pähkinärouhetta

Ei purkkikookosmaitoa, tee maito itse kuivatusta kookoksesta.

MaiThai, Annankatu

Suutari

Vie aamulla tai ruokatunnilla kengät suutarille korjattavaksi ja nouda ne heti työpäivän jälkeen.

“Pienet hommat, kuten liimaukset tai korkolaput teemme odottaessa”, kertoo Hakaniemen Hallin Pikasuutarin Jussi Laurila.

25 vuotta samassa paikassa toimineella suutarilla käy noin 50 asiakasta päivässä. Nopeasta toiminnasta huolimatta jälki on erinomaista, eivätkä hinnat päätä huimaa. Kympillä saa uudet korkolaput, nahkatakkiin vetoketjun kolmella kympillä. Lisäksi työhön tyytymätön saa korjauksen veloituksetta.

Hakaniemen Hallin Pikasuutari korjaa muuten mitä vain. Viime viikolla työlistalle päätyi koiranhihna, valjaat sekä antiikkikiikarit.

“Jos emme jotain osaa, niin opettelemme”, lupaa toinen suutari Jussi Heiskanen.

Paikka on muuten myös Helsingin kaupungin työntekijöiden vakiosuutari.

Hakaniemen Hallin Pikasuutari. Avoinna ma-pe klo 9-17, la klo 9-14.

Hengaaja

“Välillä puhelin välkkyy kuin joulukuusi, kun tutut kutsuvat ilmaisen viinan kemuihin”, kertoo Hybrid Childrenin laulaja Jasse Salonen, 35. Kymmenen vuotta Helsingin rockpiireissä hengailleen pitkätukkaisen Jassen voi bongata niin ravintoloiden synttäreillä, yksityiskeikoilla, näyttelynavajaisissa kuin kirjajulkkareissakin. Missä tahansa, jossa on tarjolla ilmaista juomaa ja ruokaa. Jasse on aito hengaaja. Hänellä ei ole vip-kortteja, mutta kutsuja satelee siihen tahtiin, että ulos joutuu lähtemään jopa neljä kertaa viikossa.

“Olen aina pennitön, mutta mieltynyt väkijuomiin ja kauniisiin naisiin. Rokkiurasta on ollut hyötyä ainakin pummielämäntapani luomisessa”, Jasse naurahtaa.

Jassen vinkki hengailijaksi aikoville:

“Käyttäydy aina nöyrästi ja kohteliaasti sekä yritä tutustua The 69 Eyesin Jussiin!”

Jasse hengailee seuraavaksi Cityn Kaupungin Paras -juhlissa.

Alkon myyjä

Rotevasta, kaljupäisestä miehestä ei tule ensimmäisenä mieleen asiakaspalvelun ammattilaista saati viiniasiantuntijaa, mutta Erottajan Alkossa viime vapusta alkaen työskennellyt Jarno Malmberg, 30, on poikkeus. Haagan ammattikorkeakoulun restonomilinjalta valmistunut Malmberg onkin jo lyhyessä ajassa kerännyt liudan vakiokävijöitä. Ja syy on selvä. Hän ottaa pirteästi vastaan jokaisen kävijän, auttaa avuliaasti valitsemaan viinejä oikeisiin tilanteisiin, eikä pitkästytä asiakasta turhalla knoppitietoudella.

“Kerron mielummin tarinoita tietyn viinin taustalta. Ne jäävät paremmin mieleen kuin esimerkiksi vuoden 2003 sademäärät. Tosiharrastajat ovat asia erikseen.”

Kymmenen vuotta viinejä vakavasti harrastanut Malmberg tietää myös, mistä puhuu. Hän nimittäin vastaa Erottajan viini-Alkon valikoimasta, seuraa tarkasti viinialan suuntauksia ja on sanojensa takeeksi maistanut lähes jokaista myymälässä olevaa 500 tuotemerkkiä.

Alko, Erottajankatu 13.

Leipä

Vehnää ja ruista, sopivassa, ei liian tylyssä suhteessa. Kiinteätä, hyvin säilyvää, ennen muuta: taivaallisen, hemmetin hyvää! Rezén Campaillou on leipoman maalaisleivän ohella firman top tuote. Muita suosikkeja ovat muun muassa Barettileipä, Provencale tomaattileipä ja Ciabatta. Espoolaisessa leipomossaan aamuvarhaisesta hääräävä Didier Rezé levittää onnistuneesti ranskalaisen leivän ilosanomaa ympäri kaupunkia. Anna meille edelleen jokapäiväinen leipämme, Didier!

Rezén Campaillou -leipää saa mm. Stockalta, Hongiston leipämyymälästä Kauppahallista, Sestosta Annankadulta.

Hedelmäkauppa

Hedelmien (sekä vihannesten) ystävän paratiisi sijaitsee Vihannespörssin tiskillä kauppahallissa. Rapsakat omenat, makeat nektariinit, persikat, kiinteälihaiset viinirypäleet ja marjat ovat aivan omaa luokkaansa. Lähituottajien tilat ja oma maahantuonti takaavat laadun. Eksoottisimmat makuelämykset saadaan laadukkaimmilta tavarantoimittajilta Hollannista, Belgiasta ja Espanjasta. Ihana mango on nimensä veroinen! Tältä tiskiltä löytyy myös harvinaisia off season -tuotteita ja erikoisuuksia, kuten mansikka-vadelmat. Rucola on kaupungin eliittiä! Ei ihme että Pörssi on saanut laatu- ja ympäristösertifikaatin.

Kauppahallin Vihannespörssi

Body

Kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Mallintöitä Suomessa ja ulkomailla tekevä kampaaja Harri Timonen pukeutuu lihaksiinsa. Arnoldsin donitseilla elävän Daavidin patsaan ulkonäkö on geeneissä. Omalla faijalla on kuulemma yhä samat farkut kuin nuorena.

Asiakkaat rakastavat ystävällistä ja sympaattista Harria, joka pukeutuu niin että body puhuu. Kampaamo Pointin ikkunan taakse pysähtyy ohikulkijoita ihailemaan Harrin vartaloa, ja Madridissa väitetään ihmisten pysähtyneen kadulla ja pyytäneen ilmestystä poseeraamaankameralle; Una foto, una foto!

Harri treenaa Aleksilla melkein joka ilta ja matkustaa mielellään. Pariisi, New York ja Barcelona kutsuvat.

Harri Timosta voi ihailla kampaamo Pointissa.

Julkihomo

“Kiitos tästä! Nyt olen kaupungin virallinen homojulkkis”, nauraa 4Pop-ohjelman Mikko Silvennoinen.

29-vuotias Silvennoinen ei ole koskaan peitellyt homouttaan. Silti asia nousi tapetille vuodenvaihteen jälkeen, kun hän alkoi kirjoittaa kolumneja Setan julkaisemaan Z-lehteen.

“Kohu oli yllätys. Hyppäsin mielestäni kaapista ulos yli kymmenen vuotta sitten.”

Silvennoista ärsyttää toimittajien ahdasmielisyys. Hänestä on tehty useita henkilöjuttuja, mutta harvemmin niihin on päätynyt asiaa hänen parisuhteestaan.

“Juorulehdet kirjoittavat paskaa kaikesta, mutta mikseivät ne kaiva esiin koskaan julkkishomojen poikaystäviä? Mitä enemmän homoudesta puhutaan, sen vähemmän se enää ketään kiinnostaa.”

Joka tapauksessa, Seiska-lehti ainakin on siteerannut lähes jokaista Silvennoisen kirjoittamaa kolumnia, esimerkiksi syyskuun numerossaan puhekuplalla: “Homous auttaa uraani!”

“No, ei pelkällä homoudella olisi kymmentä vuotta tällä alalla pärjännyt. Mutta olen sitä sukupolvea, joka voi jo ajatella, että homoudesta voisi olla hyötyä työelämässä.”

Helsingin yössä Silvennoisen voi muuten nähdä pääsääntöisesti DTM:ssä.

“Ainoa paikka, jossa viihdyn. Hercules on suttuinen ja Lostarissa on typeriä heteroita.”

Valmisruoka

“Tein pari vuotta sitten tomaatti-vuohenjuustokeittoa ravintola Viassa lounaalle. Keittoa rakastettiin”, kertoo ravintoloitsija Jyrki Sukula valmisruoaksi muuttuneen keittonsa alkuhetkistä.

Purkkiruokaa sopasta tuli, kun eräs ihastunut espoolaisrouva tilasi sitä 50-vuotisjuhlilleen….100 hengelle.

“Mieleeni tuli, että keittoa voisi valmistaa teollisestikin ja kiehautin 1000 litraa”, kertoo Sukula. Vuosi oli 2002.

Täyteläinen tomaatti-vuohenjuustokeitto on Via-valmisruokien suosituin tuote. Kuussa käy kaupaksi 480 litraa keittoa. Eikä suosio rajoitu pelkästään Helsinkiin.

“Olemme lähettäneet ihmisille keittoa jopa Hollantiin ja Tanskaan.”

Yksi vakioasiakas noutaa keittonsa säännöllisesti Riihimäen postista.

Pappi

“Asettaessaan yhteisöön kuulumisen pelastumisen ehdoksi kristinusko ei ota todesta ajatusta Jumalan armosta. Todellinen armo on täydellisen ilmaista. Kukaan ei voi hankkia tai ansaita armoa.”

“On mahdotonta ajatella Jumalan luoneen mitään sellaista, mitä hän ei olisi hyväksynyt. Koska Jumala on luonut kaiken, olemassa oleminen on Jumalan hyväksymänä olemista.”

“Kestävää moraalia ei voi rakentaa pelkän rangaistuksen pelon varaan.”

Vihdoin pappi, jonka sanoma vastaa nykyaikaisen ihmisen käsitystä kristillisestä rakkaudesta! Myös hard core -uskovaisten piirissä Pakilan seurakunnan papin Antti Kylliäisen ajatukset on otettu kiihkeästi vastaan: Kyrkpressenin päätoimittajan Stig Kankkosen mielestä piispojen pitäisi kysyä Kylliäiseltä, pitäisikö hänen harkita jäsenyyttään kirkossa. Sana-lehden toimittaja Hannu Nyman taas kyseli, onko niin, että luterilaisen kirkon virkaan vihitty pappi saa esittää julkisesti minkälaisia tulkintoja tahansa.

Ihmisen keksimä oppi on joidenkin mielestä tärkeämpi kuin sanoma.

Kylliäisen ensimmäinen kirja Kaikki pääsevät taivaaseen poiki tuomiokapituliin kanteluja. Varmaa on, että kolmaskin kirja Maan päällä niin kuin taivaissa saa piispan kanslian faksit laulamaan. Niin kovaa palaute on ollut. Uskovatpa jotkut sähköpostia lähetelleet Kylliäisen olevan susi lampaiden vaatteissa tai itse antikristus.

“Heikkoina hetkinä tuntee olonsa vähän yksinäiseksi, kun saa lukea rankkoja asioita itsestään”, Kylliäinen myöntää, mutta tietää onneksi että kirkossa on myös paljon samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Etenkin vanhempia pappeja.

“Tutkimustenkin mukaan armon merkitys kasvaa papin ajattelussa vanhemmiten. Ihminen pehmentyy.”

Toivotaan. Uskotaankin.

Antti Kylliäinen: Maan päällä kuin taivaissakin, Jumalan ja ihmisen armo 19,90 e (Otava)

Antipasto

Härkäcarpaccio on klassinen italialainen alkuruoka, mutta ah, miten vaikea tehdä “oikein”. Gastonessa onnistutaan. Carpaccio alla Parmigiano on stadin ehdoton huippu: sekä herkullisimman makuinen että näköinen. Gastonen carpacciossa juhlivat kaupungin tuoreimmat raaka-aineet. Härän mureus, oliiviöljyn laatu, parmesaanin kypsyys ja rucolan pirteys vakuuttavat.

Lautasellinen syvänpunaista raakaa lihaa, jonka kimppuun tekee mieli käydä välittömästi. Onko muuten mitään seksikkäämpää kuin raakaan lihaan intohimoisen nälkäisenä poskihampaansa iskevä feminiini alkuasukas? Ehkä se toinen nainen, joka nielaisee palanpainimeksi syvän kulauksen talon häränverenpunaista Solanaa.

Ristorante Gastone Korkeavuorenkatu 45

Sinkkukauppa

Kallion ytimessä, Hämeentiellä, sijaitseva 99 neliön Pikkolo on kuin luotu sinkkuja varten. Kauppa on auki vuoden jokaisena päivänä ja aina puoleen yöhön asti. Valikoimassa on yli parituhatta tuotetta valmiskastikkeista kukkamultaan. Mutta mikä tärkeintä, pakkauskoot ovat riittävän pieniä yksineläjän käyttöön. Jopa maitoa ja mustikkakeittoa voi ostaa kahden desin trippipakkauksissa.

Pikaiseen nälkään on tarjolla valmisruokaosaston mainio valikoima pikkupurtavaa: viittä eri wrapia ja kolmioleipää, täytettyjä patonkeja, panineja, lämpimiä pizzasliceja ja salaatteja. Ja jos tiskillä ei esimerkiksi ole mieleistä salaattia, henkilökuntaa voi pyytää tekemään sellaisen.

“Take away -tiskin tuotteet tehdään käsin paikan päällä, joten tunnin varoitusajalla voimme myös valmistaa asiakkaalle erikoissalaatin”, kertoo myymäläpäällikkö Markku Vasama.

Pikkolo, Hämeentie 16.

Terassimaisema

Sirpalesaaressa sijaitseva kesäravintola Saaren terassi on pakopaikka. Sen terassilta ei näy palaakaan stadin kesäkaturemonteista. Sen sijaan sillä voi ihailla stadin aliarvostetuinta maisemaa: jättimäisiä konttilaivoja ja tankkereita matkalla Helsingin satamiin, sekä perinteisempää kesämaisemaa, Harmajaa ja Suomenlahdella lilluvia purjeita. Kirkkaimmalla säällä voi ainakin kuvitella katsovansa Tallinnaa. Pursiseurasaaren valkoiseksi maalatut talot tuovat kuumalla ilmalla mieleen Kreikan saariston kalkkipinnat.

Mitään urbaania tässä köyhän miehen merimökkimaisemassa ei ole. Silti se on Helsingin keskustassa. Kolmen euron ylitysmaksu karsii satunnaiset häiriötekijät. Ravintola Saaren tiloissa oli aiemmin Captain’s Table. Ne siirtyivät Saslikia ja Saagaa pitävälle Anne ja Sakari Tainiolle viitisen vuotta sitten.

Ravintola Saari on auki Vapusta syyskuun loppuun. Ylitys Ravintola Caruselin takaa kestää pari minuuttia.

Sirpalesaari. Yhteysvene kesäisin Merisataman rannasta.

Konkurssi

Useimmiten konkurssi jättää jälkeensä katkeria yrittäjiä, ahdistuneita työntekijöitä, suivaantuneita sijoittajia. Sanalla sanoen surullisen tarinan, jonka kaikki asianomaiset haluavat unohtaa mahdollisimman nopeasti. Mobiilipeliyhtiö Riot Entertainmentin konkurssi vuonna 2002 kahden vuoden juhlimisen ja rankan duuninkin jälkeen poiki jälkeensä jotakin arvokasta. Legendan innovatiivisesta, maanisesta, sekoilevasta suomalaisesta IT-talentista. Nyt tuo erikoinen tarina leviää yhden osallisen, content expertinä toimineen Kim Finnin kokomana dokumenttielokuvana ja lehtijuttuina. On selvää, että 21 miljoonan dollarin polttaminen kahdessa vuodessa on edellyttänyt aikamoista porsastelua. Yhtä selvää on, että sen kokoaminen Nokialta ja Rupert Murdochilta on vaatinut poikkeuksellista luovuuta ja itseluottamusta.

Valomerkki Riot E:lle vapautti lopulta luovat ihmiset yrityksen pyörittämisestä tekemään sitä, mitä he parhaiten osaavat: kertomaan tarinoita. Riotin toimitusjohtaja valmistelee parhaillaan dokumenttia sarjamurhaajasta, Kim Finn ja ex-myyntijohtaja Johnny Hakalax jatkavat niinikään leffatuotantojen parissa, luova johtaja Jani Halme hankkii elokuvia.

Entä muut 90 työntekijää? Ei voi kuin ihmetellä, millä huumorilla ja ylpeydellä he dokumenttielokuvan kohun ja väitteen ovat kohdanneet. Missä oikaisupyynnöt? Missä oikeudenkäynnit? Nämä tytöt ja pojat eivät turhista tuhise. Seikkailu jatkuu.

Kenkäkauppa

Omistaja on La Mattan paras mainos. Italialaiseen tapaan tyylikäs vaalea nainen oli viimeksi pukeutunut syysmalliston mustiin Seveneihin, ruskeaan Gran Sasso -neuleeseen ja mataliin Jaime Mascaroihin. La Mattassa tulee sellainen olo, että haluaisi ryhtyä välittömästi kenkäkaupan pitäjäksi. Saisi ostaa sisään sitä mikä Italiassa, Ranskassa ja Espanjassa on eleganteinta: Pollinia, Casadeita, Jaime Mascaroa jne. Mallit aina uusinta uutta, trendikästä, ei kuitenkaan surkeita ruotsalaisia italiaanoimitaatiota. Juuri nyt La Mattasta saa matalia buutseja, korkoja, laukkuja ja tämän syksyn uutuuksia, neuleita. Paikasta saa samalla pukeutumisvihjeitä. Ripaus suurta maailmaa.

La Matta,Unioninkatu 21

Uusi baari

Kun astuu Töölön Korjaamo-baariin, tuntuu kuin hengittäisi ihanaa södermalmilaista boheemi-ilmaa. Alakerrassa soi Lambada, drinkkiä odotellessa voi makustella kotona tehtyä vaahtokarkkia ja helliä takapuoltaan pinkillä sohvalla.

Sadan asiakaspaikan Korjaamo ei ratsasta julkkisnaamoilla, kliinisellä sisustuksella tai ex-turkulaisomistajalla, vaan kaikki on mietitty oikeasti mukavaksi. Vähitellen avautuva yläkerta on isoine Ivana Helsinki -tyynyineen ja punaisine kokolattiamattoineen kuin tehty sunnuntaichillailulle, ja mikäs chillaillessa, kun viikonloppuisin tarjoillaan aamiaiseksi kello 16 saakka “oloa helpottavaa ruokaa” hintaan 10 euroa.

Iltapalakin on inhimillisesti hinnoiteltu: tapakset, mm. wasabi-lohi, vuohenjuustopasta tai marinoidut artisokan sydämet, maksavat 2,50 euroa.

Korjaamo, Töölönkatu 51 B

Näytelmä

Ensi-illassa yleisö aplodeerasi seisaaltaan. Kolmen tunnin taloustietopaketilta se on hyvä saavutus.

Mutta Ihmisiä hyvinvointivaltiossa onkin Reko Lundánin talouspoliittinen revyy. Esitystä ovat naureskelleet niin Iiro Viinanen kuin Sirkka Hämäläinenkin. Siis se oikea. Sillä näytelmässähän esiintyy myös Sirkka Hämäläinen eli näyttelijä Katariina Kaitue (tukka kiinni). Kaitueella on näytelmässä neljä eri roolia ja vaatteiden vaihtoon ei ole aikaa. Niinpä tukka kiinni hän näyttelee Suomen pankin johtajaa Sirkka Hämäläistä ja tukka auki kansanedustaja Tuulikki Hämäläistä. Vaikka tukka olikin hyvin, repliikit eivät aina menneet kohdalleen.

“Kerran minulle tuli totaalinen black out. Tiesin, että oli vuoroni, mutta en muistanut, mitä piti sanoa. Kollega kuiskasi vieressä, että homma kusee ja ajattelin, että todellakin, kunnes muistin että sehän minun vuorosanani olikin”, Kaitue nauraa.

Näytelmä ei ole ollut mieluisa ainoastaan yleisölle.

“Toivon, ettei tämä loppuisi koskaan”, Kaitue huokaa.

Niin myös moni, joka ei yrityksistä huolimatta ole saanut lippuja jatkuvasti loppuunmyytyyn näytelmään.

Ihmisiä hyvivointivaltiossa Kansallisteatterissa. Kevätkauden liput tulevat lokakuussa myyntiin. Joulukuuhun saakka loppuunmyyty. Kysele peruutuspaikkoja.

Väärä numero

Harvoin on hymyilyttänyt näin paljon soitto väärään numeroon. Tarkoitus oli tehdä pöytävaraus ravintola Gastonesta, mutta puolihuolimaton numeroiden näppäily aiheutti melkoisen yllätyksen.

“Lauttasaaren autopalvelut, hyvää päivää!”

Anteeksi nyt taisi tulla väärä numero. Olin aikeissa...

“Yritittekö Gastoneen? Oikea numero on 116, meillä on 166.”

Kiitokset. Taidatte saada useinkin pöytävarauksia?

“Kyllä niitä viikoittain tulee. Mutta jos kiinnostaa, niin meilläkin on täällä kahvia ja viihtyisä kuuden hengen aamiaispöytä. Öljyt vaihdamme odottaessa!”

Gastone 09-666 116, Lauttasaaren autopalvelut 09-666 166

Portsari

“Sen pidempää pinnaa ei ole kellään.”, “Upea asiakaspalvelija.”, “Vanhanajan herrasmies.”

Lost & Foundissa on tunnetusti laadukas eteispalvelu, mutta kehut eivät meinaa loppua, kun ovella neljä päivää viikossa seisova Kari “Hössö“ Hänninen tulee puheeksi.

“Kuin olisi töissä tarhassa. Huolehdin, että lapsilla on vaatetta päällä ja ettei kukaan kiusaa muita”, nauraa Hänninen.

Hän on ollut portsarihommissa jo parikymmentä vuotta, mutta työ ei kyllästytä. 38-vuotias, leukapartainen, kaljupäinen Hänninen katsoo aina suoraan silmiin, tervehtii jokaista sisääntulijaa ja toivottaa iloisesti vielä lähtiessäkin hyvää yötä. Edes häiriötilanteita selvittäessä Hännisen hymy ei hyydy.

Portsareilla on tunnetusti pitkä muisti, mutta Hännisen naamamuisti on ainutlaatuinen.

“Ilkeät asiakkaat ovat haasteita, mulkkuja ei tarvitse palvella lainkaan. Jos joku on törttöillyt 15 vuotta sitten, niin mietin vieläkin, päästänkö sisään.”

Hänninen tekee muuten päivisin kiinteistönvälittäjän hommia.

Lost & Found, Annankatu 6

Pankki-konttori

Se, mikä oli joskus itsestäänselvyys on nykyään luksusta ja toisinpäin. Sanokaa meille pankki, jossa pääsee varmuudella alle kymmenessä minuutissa virkailijan tiskille hoitamaan pankkiasioitaan. Aivan, mutta mepä kerromme teille. Nordean käteiskonttori Rautatieasemalla on vertaansa vailla. Seitsemän kiiltävää tiskiä täynnä kokeneita ja ystävällisiä pankkivirkailijoita. Kaikki käytössäsi, kun haluat nostaa käteistä, panna tilillesi rahaa tai maksaa laskun konventionaalisesti. Mikä parasta, pankki palvelee aamukahdeksasta 18:aan asti. Ja vain henkilöasiakkaita.

Virkailija Eeva-Liisa Rajala, tuttujen asiakkaiden kesken “Eevis”, kertoo:

“Täällä ei ole jonoja juuri koskaan. Nopeasta palvelusta johtueen asiakkaat ovat poikkeuksellisen ystävällisiä.” Aivan.

Väitetäänkin, että Nordean palvelusta hurmioituneet asiakkaat eivät ole halunneet paikasta puhua, jotta palvelu luistaisi myös jatkossa. Anteeksi.

Nordea, Helsingin Rautatieaseman uusi Kauppakuja. Auki ma-pe 8-18.

Räppääjä

Notkeasta rotasta ei voi erehtyä. Vaikka rapista ei ymmärtäisi mitään, Itä-Helsingin lähiölegendan erottaa muista suomiräppäreistä ainakin hiirinenästä, pilottitakista tai boksereiden päälle tungetuista alasuojista.

“Halusimme kääntää 90-luvun taitteen gangsta-rapin aihepiirin Helsingin lähiöihin. Tästä tuli viiden hengen älyvapaata musiikkiteatteria”, kolmekymppinen Notkea rotta pohtii.

Suomihopin kummajaisen tarinat liikkuvat autovarkauksista huumehöyryihin ja alapääjuttuihin. Suorapuheiset lyriikat herättävät nopeasti kuunneltuna ihmetystä.

“Ne ovat näennäistä katuroskaa. Pinnan alta löytyy vakavampiakin aiheita ja stereotypioilla irvailua. Kertojaksi sopii sarjakuvamainen eläinhahmo, supersankari”, kertoo Notkea rotta.

Lavashow ainakin on jotain käsittämättömän absurdia. Korokkeelle on päätynyt niin wc-pönttö, nudisteja kuin isäntänsä kanssa riehuva bullmanstiffikin.

www.monsp.com

Notkea rotta esiintyy Tavastialla 23.10.

Salkunhoitaja

Viime keväänä Petri Deryng, 43, nousi valtakunnan ihastelluimmaksi salkunhoitajaksi.

Deryngin isännöimä, vain Thaimaahan sijoittava Elite-rahasto oli enemmän kuin tuplannut arvonsa kolmessa vuodessa. Se oli ylivoimaisesti tuottoisin suomalainen rahasto.

90-luvun puolivälissä Thaimaan talous kriisiytyi ja yritysten arvostukset romahtivat.

Se oli Deryngin hetki. Hän alkoi kiertää sikäläisiä firmoja oppiakseen millä yrityksillä olisi hyvä tulevaisuus kaikesta huolimatta.

Muutamassa vuodessa Deryng on tehnyt yli 500 yritysvierailua 200 eri yritykseen. Salkkuun hän on kelpuuttanut 11 yhtiön osakkeita.

Vaikka Deryng on nöyrän jalkatyön mestari, hän kuvaa alaansa oivallusbisnekseksi.

Yksi oivalluksista osui 90-luvun loppuun, kun Deryng marssi broilerin lihaa tuottaneeseen yritykseen, johon kukaan ei uskonut.

“Keskustelin yrittäjän kanssa ja ymmärsin, että tuotannon ongelmat on ratkaistu. Kahden vuoden päästä yritys jakoi osinkoa yhtä paljon kuin sen osakkeen markkina-arvo oli ollut.”

Deryngin sijoittamisinnon jäljet johtavat pörssianalyyseja toimittaneeseen isään.

Poika teki ensimmäisen viikkorahasijoituksensa 12-vuotiaana.

“Ostin silloisen PYP:in myöhemmän SYP:in osakkeita. Voittoa taisi hieman tulla.”

Deryngin mukaan Thaimaahan kannattaa yhä sijoittaa. Maan talouden kasvuvauhti on kaksinkertainen EU-alueeseen verrattuna ja Thaimaan pörssi on kymmenen vuoden tuotolla mitattuna maailman toiseksi heikoin.

Tällä hetkellä Elitella on tuhat asiakasta ja salkun arvo on noin 50 miljoonaa euroa.

Mukaan pääsee 5000 eurolla.

Salkunhoitaja ja perheenisä Deryng harrastaa veneilyä ja lampaiden hoitoa.

Ikuinen opiskelija

Ari Vasama, 43 vuotta, pääsi Teknilliseen korkeakouluun vuonna 1981, samana vuonna kun moni nykyteekkari syntyi. Nyt Ari on palannut koulunpenkille suorittamaan kolmeakymmentä tutkinnosta vaille jäänyttä opintoviikkoa.

Kymmenen vuotta Vasama on elättänyt itseään trubaduurina, laulanut ja soittanut vanhuksille, hääpareille ja juhlakaluille.

“Olin masentunut. Opiskeltuani kahdeksan vuotta musiikki tuntui paljon kiinnostavammalta. Olen soittanut 11-vuotiaasta saakka kitaraa.”

Kolme vuotta sitten teknillisen fysiikan opinnot alkoivat taas kutkuttaa.

“Oli suuri kynnys hakeutua takaisin kouluun. Onneksi koululta tuli tiedote, jossa kannustettiin suorittamaan opinnot loppuun, muuten olisin varmaan antanut asian muhia parikin vuotta”, Ari pohtii.

Vasama toivoo valmistuvansa kahden vuoden päästä. Opintotaktiikkakin on selvä.

“Kunhan pääsen läpi ja opin, arvosanalla ei ole niin väliä”, kuuden laudaturin ja yli yhdeksän keskiarvon ylioppilas kertoo.

Jäätelötehdas

Yhtäkkiä keskellä Töölöä aukeaa pieni paratiisi. Ihanan näköinen italialaismies valmistaa pikku putiikissaan fantastista jäätelöä. Mistä on kysymys?

Italialaista jätskiä tehtaileva Goi Oy on ollut olemassa vuodesta 1999. Kalle Lehtisen ja hänen sveitsiläis-italialaisen vaimonsa yritys tuottaa kokki Salvatore Oreton avulla Ruusulankadulla 35 000 - 40 000 kiloa jäätelöä vuodessa. Goilla on asiakkaina mm. melkein kaikki Helsingin italialaiset ravintolat, kuten Papà Giovanni. Tehtaalla ei ole vakituisesti auki olevaa myymälää, joten jätskiä saadakseen pitää Lehtiselle soittaa. Minimivaatimuksena on kolme kiloa kerralla hintaan 20 euroa. Jäätelön voi sitten noutaa osoitteesta Ruusulankatu 14, Sibeliuksenkadun puolelta. Vain maito ja sokeri tulevat Suomesta, muut jäätelön raaka-aineet Italiasta. Periaatteessa jäätelöä valmistetaan mistä mausta tahansa, oudoin makuvaatimus on ollut ruisjäätelö ja yllätyksellisen hyvänä miehet pitävät tervajäätelöä. Ja pidetään peukkuja, sillä omistajilla olisi ensi kesän toiveena ja aikomuksena avata keskustaan vihdoinkin kunnon Gelateria.

Ai niin, se Lehtisen numero: 040 820 7555

Drag queen

“Saan elantoni Paula Koivuniemestä ja Tina Turnerista”, hymyilee drag-esiintyjä Jukka Kuronen, joka on jo neljä vuotta päätyökseen pukeutunut naiseksi. Kysyntä on ollut kovaa. 26-vuotiaalle Kuroselle kertyy keikkoja vuodessa lähes 200, pääsääntöisesti yritysasiakkaille. 25 minuutin esitys ei ole perinteistä dragnäytöstä pitkine diivabiiseineen, vaan energistä yhden miehen showteatteria, jossa esiintymisasut vaihtuvat tiuhaan.

“Saan aina erävoiton, kun murjottajaäijät, jotka aluksi ajattelivat katsovansa väkisin transua lavalla, nauravatkin vedet silmissä Katri Helenalle. Lopussa pitää olla niin hyvä draivi, ettei ihmisiä kiinnosta, onko meikit hyvin.”

17 vuotta teatteria harrastaneen Kurosen repertuaarissa on 70 roolihahmoa Anastaciasta Antti Tuiskuun. Vaikein on ollut Krisse Salminen.

“Puheessa on käsittämättömiä taukoja ja että-sanoja koko ajan. Krissen puheen opetteluun meni Helsinki–Vaasa–Helsinki-automatka.”

www.showteamjukkak.com

Peruna

Ravintola Lehtovaara perustettiin Viipuriin 1916, Töölöön muutettiin evakkoon talvisodan myötä 1940. Omistajasuku on vaihtunut kerran, mutta jotain on ja pysyy: listan suosikkiannos coeur de filet provenVale jumalaisine valkosipuliperunoineen. Klassisesti erillisessä kulhossa tarjottavat valkosipuliperunat saa muidenkin annosten kanssa – ja kyllä niitä pyydetäänkin.

Peruna-aficionadon valinta herättää poikkeuksetta ihastusta pöytäseurueessa, ja kulhon sisältö kiertää muidenkin maisteltavana.

Keittiömestari Sampo Kantele paljastaa, miten edullinen herkku syntyy vaikka tapasiksi. Leikkaa kuoritusta perunasta paksuja viipaleita ja esikypsennä vaaleaksi friteeraten palmuöljyssä 160 asteessa. Friteeraa tämän jälkeen 180 asteessa, jotta peruna saa värin ja rapeuden. Mausta suolalla ja purista joukkoon valkosipulia. Muita mausteita et tarvitse. Sekoita. Nauti. Älä murehdi jos joku huomauttaa seuraavana päivänä hengityksestäsi. Hän on jäänyt paitsi nautinnosta.

Tärkeää: friteeraa ensin matalammassa lämpötilassa, sillä muuten peruna palaa ennen kypsymistä.

Ravintola Lehtovaara, Mechelininkatu 39.

Seksisymboli

Pelkästään näyttäyminen Jenni Dahlman-Räikkösen kanssa saa aikaan romanssihuhuja, joita Jenni sitten saa oikoa erjamaiseen tyyliin lehtien kansissa.

Mikko Leppilammen matka tuntemattomuudesta tyttöjen päiväuniin on ollut lyhyt. Helmiä ja sikoja -elokuva poiki hänen sähköpostilaatikkoonsa 1000 ihailijakirjettä. Epäilemättä tammikuinen Pahan maan ensi-ilta voi ruuhkauttaa Teatterikorkeakoulun sähköpostipalvelimen.

Muuten vielä viime marraskuussa Mikko uskalsi kertoa toimittajalle asuvansa Etelä-Helsingissä. Yksi kantapaikoista on Ravintola Tori.

Julkkis

Tehdään tämä selväksi: me olemme kurkkuamme myötä täynnä marikafingerooseja, julkisuudenkipeitä nobodyja, joiden tien julkisuuteen avaa hotellipano kyläkauppiaan kanssa. Onneksi on niitäkin julkkiksia, jotka eivät todistetusti ole itse pyrkineet julkisuuteen, vaan heidät on sananmukaisesti kannettu sinne. Valitsemamme Kaupungin paras julkkis on täyttä teflonia, mikään hänestä kirjoitettu tai sanottu ei häntä saavuta. Ja ainakin nirsompi yleisö nauttii tämän julkkiksen poikkeuksellisesta ominaisuudesta: hän ei jaa älyvapaita lausuntoja. Ainakaan aikaan muutamaan.

Pidä pintasi Peppi!

Hovimestari

Hyvä hovimestari osaa olla tilanteen mukaan joustava ja tiukka. Hän johtaa ravintolasalia ja pitää yhteyttä keittiöön asiakkaan ehdoilla ja parhaaksi. Hän tuntee ruokalistan suositukset, juomat ja kanta-asiakkaiden mieltymykset. Hän on ravintolan sielu ja kasvot ulospäin.

Huhut hovimestarin ammattikunnan katoamisesta Suomessa ovat ennenaikaisia, vaikka moni tarjoilija käväisee palveluammatissa kuin Hollywood-roolista haaveilevat amerikantytöt dinereissa. Monesti hovimestari on ravintolan isäntä tai emäntä. Kuten Kosmoksen pitkäaikainen ravintoloitsija Katri Hepolampi.

Hän on käytännössä syntynyt Kosmoksessa, sillä ravintola on toiminut samalla paikalla saman perheen omistuksessa perustamisestaan vuodesta 1924 lähtien. Katrin äidillinen silmä on katsonut jo usean sukupolven asiakkaiden perään. Ammattitaidolla ja antaumuksella.

Ravintola Kosmos, Kalevankatu 3.

Pihvi

Strategiset mitat: suomalainen, vähintään 21 vuorokautta roikkunut, laavakivigrillissä grillattu. Se on ravintola Johan Ludvigin sisäfilepihvi, tunnetaan myös kaupungin parhaana. Pihvillä on kymmeniä kantasyöjiä: jopa kaksi kuukausittain herkkua nauttivaa perhettä.

Ravintola Johan Ludvig Runeberginkatu 2

Oikeus-taistelija

Arvaamatta siitä tulikin siviilioikeuden professorin Erkki Aurejärven elämäntyö. Kun Aurejärvi vuonna 1988 otti kurkunpääsyöpäpotilas Pentti Ahon asian ajaakseen, hän luuli sitä selväksi jutuksi. Aho aloitti tupakoinnin vuonna 1941, jolloin tupakkayhtiöt mainostivat tupakkaa vaarattomana. Tupakkayhtiöt tiesivät 1950-luvulta tupakan aiheuttavan varmasti syöpää, mutta väittivät sitä yhä vaarattomaksi, ja lisäsivät jopa tupakan nikotiiniarvoja saadakseen lisää uskollisia kuluttajia. Tupakkariippuvainen Aho sai keuhkosyövän ja haastoi yhtiöt oikeuteen. Sitten Aho kuoli.

Aurejärvi hävisi jutun korkeimmassa oikeudessa äänin 4-1, vaikka Suomen arvostetuimman oikeustieteen professuurin haltijan ymmärryksellä voiton piti olla selvä. Aurejärvi ei ole saanut kuudentoista vuoden ajan ajamastaan jutusta penniäkään rahaa, kuluja on sen sijaan ollut. Ja pistetään siihen päälle vielä Aurejärvestä tehdyt rikosilmoitukset ja vahingonkorvauskanteet.

“Minua kiinnostaa asia oikeudellisena ongelmana”, kertoo Aurejärvi työhuoneessaan. Toki kansanterveys, Pentti Ahon asia ja oikeudenmukaisuuskin olivat tärkeitä vaikuttimia. Asian edistyessä suuttumuskin kannusti eteenpäin.

“Miten voi löytyä elinkeinoala, joka on täysin vailla moraalia”, Aurejärvi kysyy. Hän selailee kirjaansa Erään murhan anatomia, suomalainen tupakkatuomio ja lukee sieltä otteita. Luvut ja pikkufaktat tulevat kuin automaatista.

“WSOY oli varma, että kirjasta tulee kunnianloukkaussyytteitä. Eivät tupakkayhtiöiden edustajat halua minun kanssani asiasta kinata oikeudessa. Ne lakimiehet ja toimittajat, jotka ovat kirjan lukeneet, ovat ehdottomasti sitä mieltä, että joukkomurhan tunnusmerkit täyttyvät.’

Nyt Aurejärvi on uuden kevytsavuketapauksen kimpussa.

“Kevytsavukkeitahan mainostettiin 1970-luvulla lähes harmittomina. Kevytsavuke aiheuttaa syöpää keuhkojen alaosaan, koska saadakseen tarvitsemansa määrän nikotiinia sitä pitää polttaa kiihkeämmin .”

Oikeuteen juttu päätyy aikaisintaan vuonna 2006.

Erkki Aurejärvi: Erään murhan anatomia, suomalainen tupakkatuomio 38,90 e (WSOY)

Ravintolasuunnittelija

“Valo on minulle tärkeä”, sisustusarkkitehti Carola Rytsölä painottaa. Valoa riittää isojen ikkunoiden myötä Rytsölän viimeisimmässä työssä, Esplanadin italialaisravintola Sassossa. Roomassa opiskellut Rytsölä oli ristoranten suunnittelijaksi oiva valinta.

Toscanan maaseutu, antiikin muurit ja keittiön maalaispöydät vilisevät Rytsölän puheessa, mutta ravintolan ilme on nykypäivän pohjoisitalialaisten suurkaupunkien moderni. Kivi, lasi ja puu sekä metalli ja silkki kohtaavat vastakohtaisuuksina Rytsölän tunnelmissa ja tiloissa. Tilauksessa ei ollut perinteinen trattoria.

“Egon sijasta ihminen jolla on hyvä maku”, asiakas kiittää. Omaa tahtoa silti löytyy. Entisessä Alexander Nevskissä pantiin kaikki uusiksi, ja sisääntulo muutti luonnolliselle paikalleen Unioninkadun kulmaan. Sassosta näkee kadulle ja tulee nähdyksi.

Rytsölän suunnittelemia julkisia olohuoneita ovat myös Munkkiniemen Solnan ja Katajanokan Terminus Cafén remontit sekä tilausravintola Ekberg Extra Bulevardilla.

Virkamies

Kirpputorien tulo Helsinkiin, katusoiton vapauttaminen, iltatorit, kauppahallien kunnostaminen ja toiminnan monipuolistaminen sekä viimeksi tänä vuonna muovituolien katoaminen kantakaupungin terasseilta. Siinä alkua listalle jonka toteutumiseen Tapio Sademies on myötävaikuttanut 37 työvuotenaan kiinteistövirastossa.

Samana aikana Helsinki on kehittynyt slaavilaisen suljetusta avoimen eurooppalaiseksi kaupungiksi, josta tullaan hakemaan mallia muualle. Kuten terassituolien vaihtoon Malmössä. Sademiehen aloittaessa Helsingissä oli alle 30 terassia, kuluvana suvena 550. Nyt suunnitellaan Lasipalatsin aukion tapahtumia Kampin kuopan valmistuttua.

Virkamies toimii käskettyä. Kun hotelli Kämpin terassin aurinkovarjojen piikkien valitettiin hyökkäävän ohikulkijoiden kimppuun, Sademies kävi toteamassa näin tapahtuvan. Lyhyemmän varren virkamieheltä tai -naiselta olisi jäänyt huomaamatta.

Miestenvaateliike

Kunnolliset miestenvaatekaupat ovat harvassa, mutta laatu korvaa määrän. Fredalla sijaitsevan Nicolaksen valikoimissa on muun muassa Gianfranco Ferren, Armanin, Alberto Guardianin sekä Guccin ja Pradan entisen suunnittelijan Neil Barrettin vaatteita, kenkiä ja asusteita.

“Pääpainomme on vapaa-ajan vaatteissa. Pukujen osuus pienenee jatkuvasti”, kertoo omistaja Timo Talvio, joka on pitänyt liikettä jo 12 vuotta samassa paikassa. Kokemusta vaatealalta hän on kerännyt jo 20 vuoden ajalta.

Talviolla on myös melko erikoinen markkinointistrategia. Hän soittaa pari kertaa vuodessa yli 200 puhelua kanta-asiakkailleen ja kertoo, mitä uutta on tullut valikoimiin.

“Tunnen jokaisen asiakkaan ja tiedän mikä heitä saattaa kiinnostaa. He ovat usein jo odottaneet soittoani.”

Talvio käy muutaman kerran vuodessa Milanossa valitsemassa uutuuksia valikoimiinsa. Erikoisuudentavoittelijoille tiedoksi, Dolce & Gabbanan miestenvaatteita myy tasan kaksi liikettä Pohjoismaissa. Toinen sijaitsee Tukholmassa, toinen Fredalla.

Nicolas, Fredrikinkatu 22.

Kiitokset scouteille! Kiitos, hyvä lukijat lukuisista mahdottoman hyvistä ja mahdottomista ehdotuksista Kaupungin Parhaiksi asioiksi. Muiden muassa Kaupungin Paras Pihvi ja Kaupungin Paras Alkon Myyjä löytyivät teidän vinkkienne perusteella.