MC Mariko

Raivokas lumimyrsky tukistaa Kasarmitoria. Kylmä istuu ytimissä, mutta thaimaalaisen Ryan Thai -ravintolan mausteet lämmittävät, ja joulukoristeet ovat yhä paikoillaan. Kwanin Mariko, Valkoinen Neekeri, Miss Mic Rebel ja Suomineidon Coolein Sovellutus istuu oven vieressä musta pipo päässä ja vetää röökiä. Pöydälle nostetun kynäkotelon kannessa poseeraa South Parkin musta kokki Chef... Puhekuplassa lukee I WANNA MAKE SWEET LOVE TO YA WOMAN.

Miten sä olet näin helvetin aikaisin ylhäällä?

“En mä tajuu. Mä en todellakaan tykkää aamuista, mutta tänään mä heräsin joskus kaheksan aikaan. Eilen mä heräsin yheksältä, ja olin koko päivän ihan raivona. Yheksän on paha juttu, mä en skidinäkään tykännyt mennä yheksän kouluun, enkä mä tykänny herää yheksältä. Mä valvon aina tosi myöhään. Ylös mä pääsen silleen et mä meen kahvikoneen luokse, laitan kahvia ja rupeen herään ja polttaan ihan liikaa tupakkaa... Ku me oltiin kuukausi Tansaniassa, siellä tuli sellanen rytmi et aamulla heräsi joskus seiskan aikaan auringon noustessa, ja kun se rupes laskemaan sitä meni ysin kympin aikaan nukkumaan. Eli auringon mukaan. Se oli ihan loistavaa.”

Mitä sä duunasit Tansaniassa?

“Tansanian Suomen Suurlähetystö pyysi meitä Aidstukikonserttiin. Meillä oli kaks keikkaa siellä, toinen varainkeruukeikka, sata dollaria liput... Kun jengin keskipalkka on nelkyt dollaria kuussa, tää illalliskeikka tapahtuma vaikutti tosi oudolta. Seuraavana päivänä meil oli keikka futisstadionilla. Se oli varmaan 60-luvulta, uskomattoman hieno, ihan räjähtänyt. Sinne maksoi 20 centtiä eli mukaan pääs ihan oikeet ihmiset. Mä olin odottanu, että matka olis ollut enemmän kulttuurishokki, mut ei tullut yhtään tilannetta, että olis ollu ihan paskana, et mitä helvettii?? Siel jengi repii kicksit ihan muist jutuist ku täällä. Tääl on niin paljon kaikkee oheissälää, et elämä menee sellaseks trippailuks, et mist nyt niinku seuraavaks vois saada kicksei.”

Mistä sä sait kicksejä siellä?

“Et istu jossain rannalla ja katto ympärilleen, et on niin saatanan kaunista. Mulle oli tosi tärkeetä olla yksin, se oli tosi tarpeen. Siel oli musiikkii joka paikassa. Me käytiin Tatun kanssa jossain sairaalan avajaisissa. Siel oli tosi paljon kyläporukkaa ja lähetystön tyyppejä, sitä tavallista valtaa. Se oli ihan mahtavaa, paljon musiikki- ja tanssiesityksiä. Asetelma oli ihan absurdi. Kaikki nää rikkaat valkoset tyypit istuu katoksen alla penkeillä. Ja koko kylä bailaa toisella puolella naruaidan takana. Se kontrasti oli niin vahva... Mut ne oli ihan messissä niinku koko shown...”

Sä olet itse kuin Valkoinen Neekeri. Mikä on sun kulma rasismiin?

“Okei, siistii! Silloin kun mä olin skidi, me asuttiin Jenkeissä, Chicagossa ja Atlantassa. Mä olin kansainvälises koulussa, olikohan siellä viittäkymmentäkolmea kansalaisuutta... Skidit ei kiinnittäny mitään huomioo, se ei ollut niinku mikään issue. Vasta joskus viidennellä mä törmäsin ekan kerran rasismiin ja olin ihan ihmeissäni. Et mitä helvettii, mitä varten tyyppei haukutaan niiden ihonvärin perusteella. Okei mä oon syntyny Suomessa, mut kuinka paljon mun kansalaisuus tai ihonväri mua loppujen lopuksi määrittää? Kyl mun mielest persoona, tai se millanen on ihmisenä, on se oleellinen pointti. Kai se on sitä, et jengii pelottaa erilaisuus.”

Fashionpellet on kuulemma flipanneet, kun sut valittiin vuoden Fashionpersoonaksi. Niiden mielestä ois pitänyt valita joku malli, Niina Kurkinen esimerkiksi. Hmm... Eiks toi fashionscene ole ihan trashiä?

“On, on. Se on superkitchiä. Se on tosimakeeta ja kaikkee, mutta kuinka kauan sellasen kanssa jaksaisi elää on asia erikseen.”

Sä teet itse sun kuteet.

“Mä oon pennusta asti tehny ite vaatteet ja tosi paljon kattonu tosi isojen suunnittelijoiden kuteita. Kun joku Jean-Paul Gaultier suunnittelee kipeen luomuksen, se on oikeesti taidetta, mutta sen ympärillä oleva härpäti härpäti...”

Siis iso bisnes?

“Joo, se on ihan turhaa. On jotenkin hölmöä, ettei ihmiset osaa kattoa sen ulkopuolelle. Liian moni tyyppi kelaa orjallisesti sitä mikä nyt on in ja hip, et meitsi ois nyt tosi trendikäs tyyppi. Halpisketjut on tehny liian halvaks ja helpoks tunkee ittensä fashionmuottiin. Kaikki viimeisin on niin helposti saatavilla, et vie aika monelta halun ruveta väsätä jotain omaa. ”

Mikä sut piti pois fashionkoneen kidasta?

“Mutsi on aina ommellu himassa, ja mä oon pennusta asti seurannu kun se tekee. Mulla on pennusta asti ollu se, et jos haluu jonkun vaatteen, niin harvemmin sitä löytää kaupasta. Sit se vaan pitää tehä ite, sit saa just sellasen mitä ite haluu.”

Ei itseään löydä kaupasta. Sä olet tyyppi. Mistä paloista sä oot ittes koonnut? Kuka sä olet?

“Saatanan jääräpäinen ääliö... Mun itsetunto ei oo todellakaan aina ollut kohdallaan, mut jostain syystä mä oon aina ääliömäisesti uskonu itteeni. Mä en tiedä mistä se usko on tullu, must tuntuu et se on perheestä. Meitä on aina kannustettu olemaan sitä mitä me ollaan. Mä en oo hirveesti suostunu menemään sen tietyn, hyväks todetun kaavan mukaan. Mun on aina pitäny ite keksii. Mä oon provosoinu ja mä olin teininä ihan saatanan hankala. Kaikest huolimatta mutsi on ollu sillee, et alright, katotaan. Mä olin tosi hyvä koulussa, mä harrastin urheiluu tosi paljon, mä soitin viuluu, mä kävin orkesterissa, mä kävin teoriassa... Mä olin tosi tunnollinen, yläasteella mä en lintsannu kertaakaan... Mutsi anto mulle niin paljon tilaa kapinoida himassa et, mä käytin sen ääriään myöten. Nyt ku kelaa, oli tosi hyvä, et mä sain rauhassa hakata päätä seinään ja potkii ja huutaa.”

No miltä tää nykyinen hehkutus tuntuu?

“On se tosi hassuu, et mut valitaan Vuoden Persoonaks... Alright, ihan miten vaan!”

Tollaisen jutun symboliarvo on iso, koska nää hörhöt ja mallit on muka niin makeita tyyppejä. Mun nuoruudessa niitä pidettiin ihan noloina.

“Nykyään on niin vitun tärkeetä milt sä näytät, et jengi unohtaa sen, et oikeesti, loppupeleissä, se milt sä näytät tulee siit mikä fiilis sul on ittes kanssa. Mä en oo vittu ees sataakuuttakymment senttii, mä en oo lähelläkään sitä, tiäs, vallalla olevaa ulkonäköihannetta, mä en oo se niinku pitkä laiha tyyppi, malligiltsityyppi...”

Joo ja silti sä istut siinä ja giltsit lukee mitä sä sanot. Kun mä näin sun juttua alkuaikoina, mä mietin, että onpas seksikäs kimma. Sun liikkumisesta näki, että sä nautit lavalla liikkumisen aistillisuudesta.

“Siistii. Mä rakastan sitä. Se hetki ku mä astun lavalla, se on, niinku, täydellinen huomio.”

Se repii susta parasta ulos?

“Joo-o. Mä en yritä olla sillee tiäs huulet töröllään ja kaikkee. Esiintyminen on mulle niin megakicksi. Se et tiäs vetää jotain räppii tai laulaa tai jotain ja kattoo jotain tyyppii silmiin ja näkee sen tyypin ku se syttyy ja et nyt on niinku hyvät meiningit, ni siit tulee niinku... Ei sitä pysty selittää.

Lava on mun mesta. Sillon ku mä oon lavalla, mä hallitsen. Silloin ku sellanen tilanne tulee, et joku dissaa mua lavalla, ni se on oikeesti kova pala. Hyvin harvoin sitä näkee, mut sillon astutaan mun reviirille, ja se menee tiäs kunnianloukkauksen puolelle. Lavalla mä oon täysin avoin maalitaulu kaikelle. Mä en oo paljoo kiinnostunu negatiivisuuksista. Jos mä ite nautin siitä, miks mun pitäis hakea siihen jotain muuta. Mun pointti ei oo siinä, et mä miellytän kaikkia. Ehkä mulla on just siks otsaa. Jos ihmisellä on joku asia, mihin luottaa, miks sitä pitäis vähätellä? Vapaa-aikana mä diggaan kattoa muitten keikkoja ja sitä miten ne on lavalla. Se on mielettömän mielenkiintoista.”

Ne on alastomia myös?

“Aivan. Lava on vitun pelottava paikka, jos ei oo varma. On ihan fakta, ettei koskaan tuu tilannetta jossa kaikki diggais. Sen takia sun olla pakko olla itestäs varma. Tärkein läppä elämässä ylipäätään on se, et luottaa itteensä. Koska mitä sä sillä teet, et sä oot vitun hyvän näkönen ja näennäisesti menestynyt, mut ihan romuna ittes kanssa? Vautsivau. Tosi hieno homma. Jos sä oot ite paskana, sä et nää mitään hyvää.”

Mitä mieltä sä olet pornostaroista? Nehän on nykyajan rockstaroja.

“Marias ja Raakelis on hauskaa se, et ne on aika naturelosastoo, kun sit nää silikonijoeblascot on vähän silleen et, tos nyt ois joku tollanen tiäs muotoiltu. Se on niin teennäistä. Sit on kaiken maailman näit teinigiltsei, jotka MTV:llä on tiäs sillee semialasti, niinku sillee, et nyt ois niinku tosi rankkaa settii, et ku tiäs perse näkyy. Se on mun mielest vaan niinku halpaa.”

Pedofiliajuttua?

“Joo. Tää tATuhan on niinku räikein mahdollinen esimerkki. Se on niin perusfantasiakamaa se bändi... Pornofantasiol kikkailuu. Se on tosiasia, et se myy, mut kantaaks se pidemmälle?”

Ei kai se kanna sitä käteenvetoa pidemmälle?

“Ei. Se on niin framilla, kaikki on jo oikeesti esillä.”

Aistillisuudessa on aina salaisuus, verho ja jotain sen takana.

“Aivan. Nyt kun Christina Aquilera on siinä vaiheessa, et hirveesti ei oo enää sitä naruu kiedottu vartalon ympärille, niin oli hauska lukea miten se snadissa lehtijutussa paljasti omaavansa yllättävän suuren määrän lävistyksiä, mutta kaikki ei oo näkyvillä vaan intiimeissä paikoissa. Toi on just sitä et kun sulla on kaikki muu tiskissä paitsi nännit ja pillu, sun täytyy ruveta kertoon niistä!”

File: Mariko

Ikä: 23
Pituus: 159,5 cm
Kengät: Maiharit
Tuoksu: Contradiction
Kello: Kännykässä
Juoma: Karpalomehu