Kun häviää neljän vuoden valmistautumisen jälkeen muutamalla sadasosalla olympiamitalin, oppii jutun jos toisenkin pettymyksistä. Ainakin, jos on vahva. Joillekin uran päätavoitteesta jääminen saattaa olla musertava kokemus, jonka jälkeen nouseminen jaloilleen tuntuu vaikealta jos ei mahdottomalta.
Pikaluistelija Mika Poutala ei kuulu viimeksi mainittuihin. Etelä-Korean olympialaisten pikaluistelussa upeasti neljänneksi suoriutunut Poutala ei saanut tavoittelemaansa, mutta silti alle vuorokausi kisan jälkeen häneltä kuullaan uskomattoman kypsä analyysi siitä, miten pettymyksiin tulee suhtautua.
“Pettymys johtuu yleensä meidän ennakkokäsityksistä siitä, miten jonkun asian pitäisi mennä. Ja mitä isompi vaikutus sillä asialla on meidän elämään, sitä suurempi on pettymys. Eiks niin?” Poutala kysyy videon alussa.
Poutala kertoo, kuinka oli rakentanut edellisten Vancouverin olympialaisten mitalista itselleen niin ison asian, että kun tavoite jäi saamatta, oli tuska todella suuri. Hän kertoo verranneensa pettymystä suuremmaksi kuin silloista, kun hänen oma isänsä kuoli.
“Tästä hyvin näkee, miten älyttömän ison asian olin siitä kasannut. Vaikka loppupeleissä eihän se millään määrittele sitä, kuka mä oon.”
Poutalan valmistautuminen tämän vuoden olympialaisiin sujui kuin unelma. Hän tiesi olevansa huippukunnossa, ja vaikkei häntä pidetty mitalisuosikkina, hän tiesi että hyvänä päivänä hän voisi vaikka voittaa olympiakultaa.
Hän kuitenkin ymmärsi, että rivissä on kymmenen samanlaista kaveria, joilla kaikilla on mahdollisuus voittaa. Tämä tarkoitti automaattisesti, että on myös mahdollisuus, ettei Poutala pärjää.
Mahdollisuuksia puntaroidessaan Poutala päätyi tutun kysymyksen äärelle: mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, jos kaikki menee pieleen? Mikä on pahinta, jos mitali jää saamatta?
“Rupesin miettimään ja pahin juttu, mitä voi tapahtua on se, että mitään ei tapahdu.”
“Kun ymmärsin, että jos epäonnistun, niin oon silti aika hyvässä tilanteessa, se teki kilpailemisen niin helpoksi, koska mulla ei ollut mitään paineita. Ymmärsin, että mulla on ainoastaan voitettavaa.”
Poutalan puhe ei ole suunnattu vain urheilijoille. Se on kertomus itsensä löytämisestä ja -tuntemisesta ja siitä syntyvästä itsevarmuudesta. Pääteesi kuuluu tiivistetysti näin: kun tunnet itsesi ja arvomaailmasi, ulkopuoliset asiat eivät pysty sinua hetkauttamaan.
“Jos perusta ei ole kunnossa, silloin kaikki epäonnistumiset, ulkoiset asiat horjuttaa meitä ja meidän itsetuntoa älyttömän paljon. Se on yksi suurimpia ongelmia, mikä meillä on.”
Poutala sanoo tietävänsä, että nelossijakin tuo mukanaan jotain hyvää. Ainakin tämän avautumisen myötä se tuo Poutalalle paikan maamme sympaattisimpien ajattelijoiden joukossa.