Ostaisitko ihmisen?

Netissä on ilmoitus, jossa tarjotaan ravintolatyötä Suomessa. Työnhakija on 50 prosentin todennäköisyydellä virolainen ja keskimäärin alle 21-vuotias nainen. Palkkaa luvataan kaksi kertaa oletusarvoa enemmän. Työttömyys on kasvussa ja perhe pitää elättää, joten nainen menee työhaastatteluun. Haastattelun järjestää 60 prosentin todennäköisyydellä nainen, joka on kohtelias ja asiallinen. Paperiasiat hoidetaan kuntoon työlupia ja työsopimusta myöten. Sopimus on tosin suomeksi. Nuori nainen saatetaan Helsinkiin, jossa hänet esitellään työnantajalle ja hänelle annetaan pieni asunto ravintolan takahuoneesta. Hänen passinsa viedään.

30 prosentin todennäköisyydellä kyseessä on todella pelkkä ravintolatyö, eikä prostituutio. Työtä tehdään 12 tuntia päivässä, seitsemän päivää viikossa. Palkka on pieni, mutta jotain jää käteen. Tai jäisi, jos nainen ei joutuisi käyttämään sitä asumiseen ja ruokaan. Jos nainen on Aasiasta, häntä painaa lisäksi 10 000–20 000 euroa, jonka hän on velkaa siitä, että hänet kuljetettiin maahan.

Työntekijälle valehdellaan. Suomalainen yhteiskunta esitetään vihamielisenä paikkana. Koska nainen ei osaa suomea, eikä hänellä ole vapaa-aikaa kuin pari tuntia viikossa, hän ei pääse käsiksi muihin tiedonlähteisiin. Kun hän nurisee, vedotaan sopimukseen ja lopulta lyödään.

Sellaista naisen elämä on seuraavat viikot tai vuodet. Hänellä on vain vähän huveja, mutta pääsee hän vapaallekin. Päivittäisessä aherruksessa auttaa jaksamaan lupaus siitä, että pian rahaa jää säästöönkin. Sen voi lähettää kotimaahan perheelle.

Arkikauppaa

Tarina on koostettu sosiaalityöntekijöiden, viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen työntekijöiden arvioista sekä tilastoista. Se kuvaa tavallista helsinkiläistä ihmiskauppatapausta.

Ihmiskauppa ei ole niin näyttävää kuin millaisena se usein kuvataan. Uhri on yleensä tullut Suomeen töihin vapaasta tahdostan. Työolot eivät kuitenkaan vastaa lupauksia, eivätkä Suomen lakeja. Työntekijä ei ajattele olevansa ihmiskaupan uhri, eikä tiedä työnantajan toimivan lain vastaisesti. Elämä on arkisen harmaata aherrusta, joko sitä työtä jota luvattiin tai prostituutiota. Kenties jossain vaiheessa työsuojelupiiri tai jokin kansalaisjärjestö löytää hänet ja työnantaja saa syytteen.

Ihmiskaupan harjoittajat ovat taitavia.

"Orjuus voidaan rakentaa päähän", Pro-tukikeskuksen Jaana Kauppinen kuvailee.

Niin ravintola- ja rakennusalalla kuin prostituutiossakin ihmiskauppaa on vaikea tunnistaa. Ulkoisesta tekijästä ei voi päätellä, kuka on uhri. Tunnistamista vaikeuttavat uhrin pelot. Ympäröivä yhteiskunta on hänelle vieras.

Ilmiön häilyvyyden vuoksi oikeus ei yleensä pysty tuomitsemaan ihmiskaupasta. Rikosnimikkeeksi tulee tavallisesti kiskonnantapainen työsyrjintä tai paritus. Vain kahdesti on Suomessa annettu tuomio ihmiskaupasta. Molemmissa tapauksissa kyseessä oli paritus.

Kauppatavaraksi

"Kaikki pyrkivät parempaan elämään ja toimeentuloon. Eivät ihmiset ajattele, että voisivat joutua hyväksikäytetyiksi", selittää Reet Nurmi Monika-naisista.

Itämeren alueella ihmiskauppaa ei harjoiteta sieppauksin tai pakkokuljetuksin, vaan erehdyttämällä. Ytimessä on ihmisten halu paeta oman elinympäristön surkeudesta. Aluksi ihmiskauppiaat käyttäytyvät ystävällisesti ja pyrkivät saamaan luottamuksen.

"Ensimmäinen askel on askel tuhoon", toteaa Viron sosiaaliministeriön asiantuntija Kristiina Luht.

Henkinen ja fyysinen väkivalta astuu kuvioon myöhemmin. Uhri ajetaan psykologisesti sellaiseen asemaan, ettei hän tee vastarintaa. Samalla hänelle annetaan tarpeeksi rahaa ja vapautta, että hänellä olisi jotain menetettävää. Yhtälö johtaa siihen, että ihmiskaupan uhrit ovat usein kyvyttömiä pyytämään apua tai näkemään, että he tarvitsisivat sitä. Luht selittää:

"Kun kysymme henkilöltä, että onko joku ollut väkivaltainen sinua kohtaan, vastaus on ‘ei, ei, ei’. Sitten kysymme, että onko joku lyönyt sinua, ja vastaus onkin ‘joo’."

Helsingin kaduilla uhreja etsineet ja auttaneet avustustyöntekijät vahvistavat. Uhri pitää tavata monta kertaa, ennen kuin taustalla piilevä ihmiskauppa paljastuu. Yleensä uhri päätyy yhteyteen avustustyöntekijän tai viranomaisen kanssa muista syistä. Monika-naisten Nurmi kertoo:

"Kukaan ei koskaan tule sanomaan, että on ihmiskaupan uhri. Sen sijaan voi olla, että ihminen on kokenut väkivaltaa ja muutaman sairaalakäynnin jälkeen hänet ohjataan meille. Vähitellen paljastuukin, millainen hyväksikäyttö on kyseessä."

Uhrin avuttomuus oli erityisessä osassa Suomen ensimmäisessä ihmiskauppatuomiossa, jonka Helsingin käräjäoikeus langetti vuonna 2006. Virolais-suomalainen paritusliiga oli myynyt pääkaupunkiseudulla kehitysvammaista naista. Naisen riippuvaista asemaa oli hyväksikäytetty ja häntä oli uhkailtu monin keinoin. Rikoksesta jaettiin ehdottomia vankeusrangaistuksia.

Kuka on myyjä?

Järjestäytyneellä rikollisuudella on roolinsa kansainvälisessä ihmiskaupassa. Itämeren alueella etenkin prostituutioon liittyvä ihmiskauppa on melko organisoitua. Arvioiden mukaan käytännössä kaikki Helsingin venäläiset ja virolaiset prostituoidut ovat yhteydessä järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Vaikka vain pieni osa heistä on ihmiskaupan uhreja, rikolliset järjestävät useissa tapauksissa matkan Suomeen ja auttavat prostituoitua löytämään asiakkaita.

Tämä on kuitenkin vain kolikon toinen puoli. Kansainvälisen tutkimuksen mukaan nimittäin jopa 60 prosenttia ihmiskauppiaista on uhrin lähipiiristä. Suomessa näin on tapahtunut muun muassa Kotkan ihmiskauppatapauksessa viime vuonna, kun suomalaisjengi paritti väkisin 18-vuotiasta naista. Nainen oli aiemmin seurustellut kahden alistajansa kanssa.

"Arvioni mukaan perhepiirin työsyrjintää ja jopa ihmiskaupan tapaista hyväksikäyttöä esiintyy myös etnisissä ravintoloissa", kertoo helsinkiläinen kansalaisjärjestön työntekijä.

"Lähipiirin harjoittama ihmiskauppa on helppo pitää piilossa. Osapuolet pitävät asiaa perheen sisäisenä."

Ylipäätään ihmiskauppa on Suomessa sen verran hienovaraista, ettei kaupankäynti herätä huomiota. Kyse voi olla tavallisen näköisestä työnvälityksestä, jossa vain reunaehdoissa on kummallisuuksia.

"Ihmisiä ei suoranaisesti osteta", Nurmi toteaa.

Vuonna 2004 helsinkiläinen työharjoitteluihin erikoistunut yritys houkutteli joukon itäeurooppalaisia opiskelijoita kesätöihin Suomeen. Nuorille luvattiin opintoihin liittyvää työtä ja 1000–2000 euron kuukausipalkkaa, kunhan he maksoivat tonnin matkajärjestelyistä. Suomessa opiskelijat ohjattiin hanttihommiin rakennus- ja elintarvikealalle. Työpäivät olivat yli 12-tuntisia. Palkkaa tippui 510 euroa kuukaudessa, josta poistettiin 100 euroa asumiskuluja. Kun rikos tuli ilmi, syylliset joutuivat maksamaan korvauksia ja työnvälitysfirman pomo sai ehdollisen vankeustuomion.

Prostituutioliitännäisessä ihmiskaupassa on yleistä, että kauppiaat ovat naisia. Monille bisnekseen juuttuneille tämä on ainoa tapa parantaa tilannetta.

"Vahvat ryhtyvät kauppiaiksi. Silloin ei joudu niin hyväksikäytetyksi ja tienaa enemmän", Luht kertoo.

Kuka ostaa?

"Meillä kaikilla on varjopuoli. Kun vastaan kävelee se, joka ei tunne oikeuksiaan, on se oivallinen mahdollisuus hyväksikäyttää", selittää Nurmi Monika-naisista.

Päätöksen alipalkatun työvoiman hankinnasta tekee tavallinen suomalainen. Tavalliset suomalaiset työntekijät katsovat sormien läpi vierasmaalaisen kollegan huonoja työehtoja. Myös prostituution tapauksessa ostaja on tavallinen mies. Luht tilittää:

"On myytti, että prostituoitujen palveluksia käyttävät ne, jotka eivät saa. Yleensä ostajalla on vaimo, tyttöystävä, rakastajia. Hän haluaa vaihtelua ja sanoo, että se on hänen oikeutensa."

Asiakas ei samastu ihmiskaupan uhrin tilanteeseen, eikä näe itseään syyllisenä. Työhönsä pakotetun prostituoidun tyypillinen asiakas on sellainen, joka luulee olevansa muita ostajia eettisempi. Muut ovat friikkejä, jotka alistavat naista, hän hakee jännitystä elämään.

Joskus hyväksikäyttö on niin räikeää, että asiakkaat kiinnittävät siihen huomiota. Viime kesänä nuorta virolaisnaista paritettiin pitkin Helsinkiä. Poliisi selvitti sittemmin 120 mahdollisen asiakkaan toimintaa ja totesi, että valtaosa miehistä luopui yhdyntäaikeista, kun huomasi miten huonovointinen ja vastentahtoinen tyttö oli. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi hyväksikäytöstä sakkoihin vain 19 miestä.

Suomalaiset näkevät ihmiskaupan yleensä muiden ongelmana. Lehdistä luetaan voivottelevia juttuja uhreista. Tosiasiassa ihmiskauppa katoaisi Helsingistä heti, jos suomalaisilla ei olisi käyttöä hyväksikäytettäville. Tai melkein heti. Kaikki helsinkiläiset ostajat eivät ole suomalaisia. Erään auttamisjärjestön työntekijä kertoo, että joidenkin diplomaattiperheiden kotiapulaiset saattavat olla ihmiskaupan uhreja. Suomenkieliset työsopimukset ovat kunnossa, mutta koska työntekijä ei osaa suomea, hän ei tunne oikeuksiaan. Palkka on matala ja työolot kehnot.

Kuka auttaa?

Viime vuosina on tehty toimia ihmiskaupan vastustamiseksi. Lainsäädäntöä on uudistettu niin, että se ottaisi huomioon uhrit. Nykyään uhreja ei tarvitse saman tien kipata kotimaahan, jossa heitä saattaa odottaa joutuminen uudestaan rikollisten uhriksi, vaan heille voidaan myöntää oleskelulupa.

Tuloksia on niukasti. Jotkut ovat pitäneet tätä osoituksena siitä, ettei ihmiskauppaa tapahdu. Ruohonjuuritason auttajat ovat eri mieltä. Vaikka kansainväliset arviot olisivat liioiteltuja, virallisesti esiin tulevat tapaukset ovat jäävuoren huippu. Suurin ongelma on, ettei viranomaisilla ole riittävästi keinoja jäljittää sen enempää uhreja kuin hyväksikäyttäjiäkään.

Kansainvälinen ihmiskauppa numeroina

• Jopa 2 miljoonaa ihmistä vuosittain joutuu ihmiskaupan uhriksi
• Euroopassa kaupataan 200 000 ihmisistä vuodessa
• Noin puolet ihmiskaupasta tapahtuu maiden sisällä
• Uhreina on tavattu 127:n eri maan kansalaisia
• Ihmiskauppa tuottaa 32 miljardia euroa voittoa vuodessa
• Vuosittain käydään 6000 ihmiskauppaoikeudenkäyntiä
• 80 % uhreista on naisia ja tyttöjä
• 70 % uhreista päätyy seksityöhön
• Yli 60 % tapauksista kauppias on tuttava tai sukulainen
• 50 % tapauksista uhrit joutuvat olemaan tekemisissä ase- tai huumekaupan kanssa
• Ihmiskaupan uhrit tekevät jopa 40 kertaa enemmän itsemurhia kuin muut ihmiset

Mikä ihmiskauppa?

Monet ihmiskauppaa koskevat tilastolliset lukuarvot ja arviot ovat keskenään ristiriidassa. Tämä johtuu paitsi tiedon puutteesta, myös käsitemääritelmien ristiriitaisuudesta. Monesti ihmiskauppa sekoitetaan ihmissalakuljetukseen tai paritukseen. Yleisimmin käytetty lyhyt määritelmä löytyy YK:n Palermon sopimuksen lisäpöytäkirjasta:

“Ihmiskauppa on sitä, kun ihminen siirretään hyväksikäyttötarkoituksessa, erehdyttämällä tai pakon avulla orjuuden kaltaisiin oloihin.”

Suomen rikoslaki esittää asian yksityiskohtaisemmin:

“Joka

1) käyttämällä hyväksi toisen riippuvaista asemaa tai turvatonta tilaa,

2) erehdyttämällä toista tai tämän erehdystä hyväksi käyttämällä,

3) maksamalla korvauksen toista vallassaan pitävälle henkilölle tai

4) ottamalla vastaan sellaisen korvauksen ottaa toisen valtaansa, värvää toisen taikka luovuttaa, kuljettaa, vastaanottaa tai majoittaa toisen hänen saattamisekseen (...) seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin taikka elimien tai kudoksien poistamiseksi taloudellisessa hyötymistarkoituksessa, on tuomittava ihmiskaupasta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.”