Suomessa on perinteisesti päivitelty kaupungistumista ja ihailtu maaseudun elämää. ”City-elämä on vaarallista ja kamalaa, maalla on mukavaa” -asennetta löytyy edelleen.
Kuuden suurimman kaupungin nuorilla aikuisilla menee kuitenkin paljon paremmin kuin muualla Suomessa asuvilla samanikäisillä. Syrjäytymisriskissä olevien nuorten suhteellinen osuus on suurissa kaupungeissa pienempi kuin harvaan asutuilla seuduilla.
THL:n ja Turun yliopiston tutkimuksessa ilmeni, että yliopistokaupunkien nuorilla ovat asiat pääsääntöisesti hyvin.
Kuusikkokunnat eli Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku, Tampere ja Oulu vetävät hyvinvoivia nuoria aikuisia opiskelemaan ja töihin. Aineistona THL:n raportissa on käytetty Kansallinen syntymäkohortti 1987 -aineistoa, joka kattaa kaikki Suomessa vuonna 1987 syntyneet.
Kaksi kaupunkia poikkeaa hieman menestyneimmistä kilpailijoistaan. Oulussa nuorten aikuisten työttömyys on korkealla tasolla. Työttömyyspäiviä on paljon, ja työttömyysetuuksia ja toimeentulotukea maksettiin nuorille enemmän kuin muissa isoissa kaupungeissa. Oululaisnuorten koulutustaso on kuitenkin hyvä.
Vantaalla taas suurimmalla osalla menee hyvin, mutta kuntaan on päässyt syntymään syrjäytyneiden joukko. Vantaalaismiehistä yli 15 prosentilla on rikostuomio, ja erilaisia ongelmia on kaupunkiin kasaantunut kuusikkokunnista eniten. Melkein joka viides vantaalainen nuori aikuinen on vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Yli kymmenellä prosentilla oli joko samanaikainen mielenterveyden diagnoosi ja toimeentulotuen asiakkuus tai toimeentulo-ongelmia ja vain peruskoulututkinto 25-vuotiaana. Vantaalla nuorisotyöttömyys ei kuitenkaan ole erityisen korkealla.
Yliopistokaupungeissa lähes 90 prosenttia nuorista oli vuonna 2012 joko opiskelemassa tai töissä. Espoossa ja Helsingissä oli eniten hyvin menestyviä nuoria. Mielenterveysdiagnooseja on isoissakin kaupungeissa paljon, mutta tutkijoiden mukaan se kertoo etupäässä palveluiden hyvästä saatavuudesta.
Nuorison parhaimmiston suunnatessa suuriin kaupunkeihin, ei kannata ihmetellä, miksei syrjäseutu houkuta. Parhaat opiskelu- ja työpaikat, kiinnostavimmat palvelut ja pärjäävimmät kumppanit löytyvät kaupungeista.
6 kommenttia
tuuli.hattu801
19.9.2016 19:11
Onko opiskeluissa tai työelämässä hyvin suoriutuminen ja taloudellinen pärjääminen todella ainoa menestyksen mittari? Itse ainakin tunnen olevani suht hyvin menestynyt elämässäni psyykkisestä sairaudesta huolimatta, kun olen kahden lapsen yksinhuoltaja ja vain kuntouttavassa työtoiminnassa. Asun toki myös pikkukaupungissa enkä ole ikinä viettänyt pitempiä aikoja Suomen suurimmissa kaupungeissa, mutta arvostan kävelymatkan päässä olevia palveluita ja harrastuksia (monipuolisia), läheisistä ihmissuhteista puhumattakaan. On sillä pikkukaupunkielämälläkin (tai maaseutu) siis puolensa!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mirja Wuokko
20.9.2016 17:31
Eivät ole ainoa menestyksen mittari. Tässä tutkimuksessa, kuten isoissa tilastotutkimuksissa yleensä, käytetään tiettyjä indikaattoreita mittaamaan hyvinvointia/ menestystä ja syrjäytyneisyyttä.
Opinnot ennustavat hyvin voimakkaasti työllistymistä ja ansiotasoa. Hyvin koulutetuista esim. Helsingissä vuonna 2012 valmistuneista oli vuoden 2013 lopussa yli 90 prosenttia työelämässä. Mitä matalampi koulutustaso, sitä huonompi työllisyys. Työttömyys taas on tilastollisesti yhteydessä köyhyyteen, erilaisiin sosiaalisiin ongelmiin ja sairastavuuteen sekä mielenterveysongelmiin. Iso osa ihmisistä ei pidä toimeentuloluukulla asiointia mieltä ylentävänä hauskana toimintana, vaan mieluummin itse rahoittaa elämänsä ja päättää itse omista menoistaan.
Köyhyyden on todettu useissa tutkimuksissa ennustavan huonoa lapsen tulevaisuudelle. Lapsiperheköyhyys on valitettavasti lisääntynyt Suomessa. Kirjoitin aiemmin suomalaisten syntyvyyden laskusta. Köyhät ja työttömät olivat vähiten innokkaita perustamaan perhettä. Ehkä tässä kohden ihmiset juuri miettivät miten lasten käy, jos ei pysty edes itseään elättämään.
Varmasti löytyy onnellisia köyhiä, työttömiä ja sairaita. Moni on onnistunut luomaan sellaisen elämän, jossa voi olla tyytyväinen. Voi olla hyvät suhteet läheisiin, hyviä ystäviä ja mukavia harrastuksia. Useimpien ihmisten paljon arvostamaa vapaa-aikaa on runsaasti. Menestystä voi toki mitata subjektiivisin mittarein, eikä tarvitse juosta ulkoisen menestyksen perässä. Moni opinnoissa ja työelämässä menestynyt on kuitenkin myös tyytyväisempi elämäänsä kuin näissä em. asioissa vähän menestynyt. Hyvin opinnoissa ja töissä pärjäävillä on myös useammin hyvä parisuhde ja oma perhe. Onni näyttää siis kasaantuvan joillekin ryhmille.
tuuli.hattu801
19.9.2016 19:13
Ja ehkä en lukeudu 36v:nä enää nuoriin, mutta halusin vain sanoa muutaman positiivisen asian pikkukaupunkiselämän puolesta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
digikuvat
20.9.2016 12:12
Se hieman riippuu, että miltä kantilta asiaa katsoo. Suuressa kaupungissa voi tehdä paljon asioita, jotka eivät ole mahdollisia pienessä kylässä. Esimerkiksi töitä on tarjolla enemmän ja on mahdollisuus opiskella ja kouluttautua pitkälle. Sama tokii pätee toisinpäin. Osa haluaa myös nauttia siitä kaupungin anonymiteetistä, missä sinä olet vain yksi muista, kun taas pienessä kylässä yhteisöllisyys on paljon suuremmassa roolissa. Ikävä kuulla sairaudestasi, mutta jos kaikki ajattelisivat samoin ja eivät välittäisi taloudellisista mittareista, niin ei olisi ketään jäljellä joka maksaisi sinun hoitosi ja lastesi hoidon ja koulutuksen ja kaikki saamanne tuet. Eli mielestäni taloudellisen menestyksen väheksyminen on hieman erikoinen ajattelumalli. Että näin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
tuuli.hattu801
22.9.2016 17:10
En tarkoittanut väheksyä taloudellista pärjäämistä tai menestymistä. Ehkä jotkut ajattelevat, että työttömät eivät saisi lisääntyä, koska he saavat enemmän tukia yhteiskunnalta kuin perheettömät työttömät ja tulevat näin ollen kalliimmiksi veronmaksajille.
Itse sairastuin opiskeluaikana (Amk) ja näin ollen olen saanut sitä kautta huonommat kortit työelämään. Joskus luin artikkelin, jonka mukaan 80% diagnoosini saaneista on työelämän ulkopuolella. Se ei juuri kannusta, mutta toisaalta ehkä sitä kautta voi tulla suurempi näyttämisen halu pärjätä vielä työelämässä jossain vaiheessa. Joka tosin on vaikeaa, ovathan tämän pikkukaupungin työttömyysluvut varsin korkeita.
Sen verran täytyy vielä sanoa, että jonkunasteinen köyhyys voi myös opettaa lapsille jotain rahankäytöstä, koska kaikkea ei saa sormia napsauttamalla, kalliimpia ostoksia. En nää rahojen niukkuudella sitä kautta pelkästään negatiivisia vaikutuksia, vaikka jokaista elokuvaa ei olekaan varaa mennä katsomaan tai saada aina uusinta pleikkari tai puhelinmallia.
Mirja Wuokko
23.9.2016 17:38
Tuulihatulle vielä. Nämä ovat tilastollisia totuuksia, eivätkä kerro yksilön elämästä välttämättä totuutta. Lapsen saama rakkaus ja huolenpito, vanhempien mahdollisuus käyttää aikaa lapsen kanssa, perheen muu tukiverkosto ym. vaikuttavat paljon lapsen elämään. Jos ei näe nälkää, eikä palele, eivätkä muut lapset kiusaa esimerkiksi köyhyydestä johtuen, eikä perheen aikuisella ole koko ajan hirveä stressi rahojen riittävyydestä, on lapsella ihan hyvät mahdollisuudet kehittyä ja kasvaa hyvin. Kyse on paljon vanhemman kyvystä selviytyä vähin resurssein. Joskus ystävät, kummit tai isovanhemmat auttavat ja tukevat perhettä.
Millaisia mahdollisuuksia asuinkunta tarjoaa? Onko hyviä puoli-ilmaisia tai maksuttomia palveluita, harrastusmahdollisuuksia, liikuntapaikkoja, kirjastoja jne. Suomessa on myös maksutonta kulttuuria ja viihdettä. Monet asiat vaikuttavat hyvinvointiin. Osa ihmisistä pärjää köyhänä hyvin, kaikki eivät.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin