Suhteet & seksi

Naisten ja miesten käsitykset seksuaalisuudesta ovat lähentyneet toisiaan. Yksi ero jakaa sukupuolia edelleen selvästi: miehet suhtautuvat prostituutioon selvästi naisia myönteisemmin.

FINSEX-tutkimuksessa esitettiin maksulliseen seksiin liittyviä kysymyksiä vuosina 1992, 1999, 2007 ja 2015. Enemmistö miehistä hyväksyy seksuaalisten palvelujen kaupan.

Vuonna 2015 miehistä 61 prosenttia hyväksyi seksin myymisen ja 25 prosenttia ei hyväksynyt sitä. Naisista 23 prosenttia hyväksyi prostituution ja 58 prosenttia ei hyväksynyt.

Lähes puolet miehistä kannatti ilotaloja vuonna 2015, ja noin kolmannes vastusti niitä. Naisista bordelleja kannatti viidennes ja vastusti 56 prosenttia. Myönteisimpiä ovat keski-ikäiset miehet ja kielteisimpiä iäkkäät naiset.

Maksullisen seksin kysyntää mitattiin kysymyksellä ”Onko teitä joskus suostuteltu sukupuoliyhteyteen tarjoamalla rahaa tai vastaavia taloudellisia etuisuuksia?”

Vuonna 2015 naisista 16 ja miehistä 12 prosenttia oli joutunut suostuttelun kohteeksi. Nuorten naisten kohdalla tarjoukset ovat harventuneet vuodesta 1992, mutta keski-ikäisten naisten kohdalla ne ovat yleistyneet. Miesten houkuttelu seksiin on lisääntynyt aiemmasta.

Miehistä 12,1 prosenttia kertoi ostaneensa maksullista seksiä joskus elämänsä aikana. Naisista vain 0,3 prosenttia kertoi tehneensä näin. Miesten seksin ostaminen on hieman vähentynyt vuodesta 1999.

Vuonna 2015 yhä harvempi alle 35-vuotias mies kertoi ostaneensa seksiä. 90-luvulla Suomessa oli maksullisen seksin buumi. Ulkomailta virtasi prostituoituja maahamme, ja seksin ostoon suhtauduttiin suopeasti. Nyt nuorempi polvi pitää asiaa selvästi aiempaa nolompana.

Eniten maksullista seksiä harrastavat erillissuhteessa olevat miehet. Kakkosena tulevat sinkkumiehet. Naisen kanssa asuvista miehistä vain prosentti oli ostanut seksiä vuoden 2015 tutkimuksessa.

Suomalaisten miesten käyttämistä prostituoiduista 80 prosenttia oli ulkomaalaisia. Lähes neljä viidestä miehestä kertoi käyttäneensä kondomia, nuorista miehistä peräti 90 prosenttia.

Maksullista seksiä ostavista miehistä suurin osa on seksuaalisesti aktiivisia. He rakastuvat helposti, käyttävät paljon pornoa ja myös harrastavat itsetyydytystä usein. Prostituutioon nuivasti suhtautuvista miehistä joka toinen ei ollut harrastanut masturbaatiota viimeisen vuoden aikana. Kolmannes prostituutiota vastustavista miehistä ja naisista oli harrastanut seksiä vain yhden kumppanin (puoliso) kanssa koko elämänsä aikana.

Maksullisen seksin ostaja on aloittanut seksin harrastamisen nuorena ja hän juo itsensä muita useammin humalaan. Hän ei tunne itseään kovinkaan onnelliseksi, ja hän saattaa kokea olevansa samalla lailla poikkeava kuin prostituoidut.

Maksullinen seksi leimaa sekä myyjän että ostajan, kirjoittaa tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöliiton sivuilla.

Pikadeittitulokset ennustavat paremmin tulevaa parisuhdetta kuin useimmat tutkimukset. Erilaisissa kyselyissä ja tutkimuksissa ihmiset kertoilevat kyllä mieltymyksistään ja preferensseistään, mutta livedeiteillä ihmiset joutuvat oikeasti päättämään kiinnostaako toinen vai ei.

Pikadeitit ovat yllättävän tehokas tapa karsia ne ihmiset, joita ei halua enää tavata romanttisissa merkeissä. Deiteille osallistuvat etsivät parisuhdetta, ja toisen ulkonäön ja ominaisuuksien skannaaminen vie yllättävän vähän aikaa.

Aiemmin on selvinnyt, että esimerkiksi rentous ja itsevarmuus toimii pikadeiteillä hyvin. Tyyneys näkyy jopa valokuvissa, joten Tinderissäkin ihmiset valitsevat mieluiten ihmisiä, jotka eivät vaikuta estyneiltä ja ahdistuneilta.

Psykologian tutkijat Phil Janz, Christopher A. Pepping ja W. Kim Halford tutkivat vuonna 2015 ihmisten kykyä läsnäoloon pikadeiteillä. Mikä saa ihmisen ihastumaan ekoilla pikatreffeillä?

Sukupuoliero oli selvä. Miehet arvostavat eniten naisen ulkonäköä. Sillä onko nainen erityisen kiinnostuneen oloinen juuri hänestä, ei ole miehelle merkitystä. Kauniit naiset voivat antaa ajatustensa harhailla.

Naiset sen sijaan pitivät erityisen tärkeänä mieheltä saamaansa huomiota. Jos mies keskittää kaiken huomionsa naiseen ja vaikuttaa kiinnostuneelta, on nainen halukas tapaamaan miehen mahdollisesti uudestaan. Naiselle miehen huomio on jopa tärkeämpää kuin ehdokkaan komeus.

Tutkijat olivat hieman ihmeissään tuloksesta, sillä aiemmissa tutkimuksissa miehen ulkonäöllä on ollut suurempi merkitys naisille. Psykologit arvelevat miehen kyvyn läsnäoloon pohjautuvan rentouteen. He arvelevat myös, että läsnäoloon pystyvillä miehillä on muita paremmat kommunikaatiotaidot.

Jos naisilta kysyttäisiin, olisi vastaus selvä. Kaikki naiset tasaisesti huomioiva mies ei pidemmän päälle kiinnosta partnerina.

Jos mies kulkee naiselta toiselle ruinaamassa, miksi kukaan nainen haluaisi hänet? Miehen on haluttava juuri sinut.

Kuka käyttää valtaa kotona?

Helsingin Sanomat teetti viime syksynä kyselyn kodeista. Vastaajia oli lähes 13 400. Avoimessa kysymyksessä ihmiset saivat kirjoitella kodeistaan mitä halusivat ja tutkija Jenni Berlin Tampereen yliopistosta luki kaikki vastaukset.

Suomalaiselle kodissa on tärkeää oma rauha, itsemääräämisoikeus ja siisteys. Kyllä, siisteys ja puhtaus. Sotku aiheuttaa ihmisille ahdistusta, ja perheissä tulee paljon riitaa siivouksesta ja kodin tavaroiden hallinnasta.

Kodeissa valtaa käyttävät etupäässä naiset.

”Mielenkiintoinen ilmiö on se, miten naisten valta julkisessa elämässä on kasvanut mutta ainakaan tämän kyselyn perusteella miesten valta kotona ei ole lisääntynyt.”

Jenni Berlin käyttää termiä kotivalta (domestic power), jolla aikoinaan haluttiin tuoda esille naisten mahdollisuus käyttää valtaa edes jossain.

Tutkimuksen mukaan naiset päättävät Suomessa miehiä useammin esimerkiksi siitä mitä syödään, koska siivotaan tai ketä kutsutaan kylään.

Osa vastaajista oli sitä mieltä, ettei heille oikein ole tilaa kotona. ”Tuntuu ettei koti ole hallussani.”

Helsingin Sanomat kirjoittaa, että Berlin tulkitsee vastausten tarkoittavan sitä, että yksi kodin suurimmista ristiriidoista on kamppailu hallinnan ja yksinäisyyden välillä.

”Näyttää siltä, että vaikka suomalaiset haluavat itselleen täydellisen kotivallan, harva haluaa asua yksin sen saavuttaakseen.”

Mitä tekee ihminen, joka haluaa täydellisen vallan, mutta ei halua tai voi asua yksin? Ryhtyy kodin hirmuhallitsijaksi. Vaikuttaa siltä, että kodin diktaattori on useimmiten nainen.

Miksi naiset eivät jaa kodin valtaa miehille? Onko vastaus sama, jonka naiset usein saavat, kun urputtavat tasa-arvon puutteista? Valta on otettava itse. Eli miesten pitäisi vain reippaasti napata kauha, imuri ja perhekalenteri haltuunsa.

Miksi miehet eivät saa päättää kodin asioista?

Arvaan jo naisten vastaukset, sillä olen kuullut ne satoja kertoja eri yhteyksissä. Ensimmäinen selitysryhmä on ilmiön kieltäminen: minun mieheni osallistuu kodin asioihin, meillä on tasa-arvo. Seuraa luettelo ”naisten töistä”, joista tässä kyseisessä perheessä vastaa mies. Toinen selitysmalli on erilaisten syiden lista, joiden taustalta paljastuu epäluottamus miehen harkintakykyyn, osaamiseen ja siisteyteen. Mies tekee epäterveellistä ruokaa. Jos mies päättää siisteystasosta, meillä ei siivottaisi ikinä. Miehen junttikavereita ei meille kutsuta. Lapset eivät pysy hengissä miehen hoteissa.

Hesarin jutussa yksi mies kertoi kodissa parasta olevan perhe, lapset ja vaimo. Hyvänä kakkosena tuli hetki, kun hän pääsee kakalle lukemaan Fb-feediään. Onko paskalla käyminen suomalaisen miehen ainoa henkireikä?

HS Sunnuntai 30.7.2017, sivut B2-B5.

Abertayn yliopiston tuore psykologian tutkimus paljastaa jänniä seikkoja eri sukupuolten viehättävyyden arvioinnista. Ennestään tiedetään, että kauniit naiset ja komeat miehet ovat suosittuja potentiaalisia partnereita.

Usein mahdolliselta kumppanilta toivotaan muitakin ominaisuuksia kuin hyvä ulkonäkö. Kiva, luotettava, älykäs ja huumorintajuinen ovat sekä naisten että miesten toivelistalla. Ovatkohan miehet aina ihan rehellisiä kertoessaan toiveitaan?

Skotlantilaistutkimuksen tulokset kertovat naisten ja miesten hyötyvän parinmetsästyksessä varsin eri tavoin älystä tai luovuudesta.

Christopher D. Watkinsin johtamassa kolmessa tutkimuksessa kävi ilmi, ettei älyllä, luovuudella ja huumorintajulla juuri ollut itsenäistä vaikutusta naisten suosioon. Kauniit naiset ovat halutuimpia seurustelukumppaneita, riippumatta siitä, miten fiksuja he ovat. Äly ei myöskään paranna kauniin naisen suosiota heteroiden parisuhdemarkkinoilla.

Sen sijaan vähemmän viehättävän näköisen miehen nokkeluus, luovuus, äly tai huumorintaju kompensoivat reippaasti jopa rumaksi arvioitua ulkonäköä. Naiset tapaavat yhtä mielellään komeaa ja vähemmän luovaa miestä kuin rumaksi arvioitua nokkelaa miestä.

Tutkimussarjaa varten etsittiin ja hiottiin sopiva ”koesetti” kauniiksi arvioituja älykkäitä naisia ja vastaavia komeita ja fiksuja miehiä. Samaten määriteltiin ns. rumat kasvokuvat molemmista sukupuolista eri henkisten ominaisuuksien kombinaatioin. Naisten ja miesten ulkonäköä ja fiksuutta, luovuutta ja hauskuutta olivat tuomaroimassa molempien sukupuolten edustajat, jotta koeasetelma saatiin vakioitua.

Varsinaiset koekaniinit saivat arvioida vastakkaisen sukupuolen viehättävyyttä kasvokuvien perusteella. Kauniit ja vähemmän viehättävät olivat myös tuottaneet lyhyessä ajassa arvion eräästä Magritten taideteoksesta ja keksineet nollasta kuuteen käyttötarkoitusta erilaisista käytännön hyödykkeistä, mm. autonrenkaista.

Nokkelista naisista on oikeasti hyötyä myös parisuhteessa. Fiksut naiset voivat olla erittäin hyviä kumppaneita, oivia sosiaalisten suhteiden järjestämisessä, näppäriä kodinhoitajia ja äitejä sekä hyviä palkansaajia.

Tämän tutkimussarjan perusteella naisten älystä ei näytä olevan samanlaista hyötyä parisuhdemarkkinoilla kuin miesten.

Itse asiassa rumia naisia pidettiin jopa aiempaa epäviehättävämpinä, jos he osoittautuivat nokkeliksi ja huumorintajuisiksi. Tutkijoiden mukaan vaikuttaa siltä kuin vähemmän kauniita naisia rangaistaisiin älykkyydestä.

Kannattaako miestä etsivien naisten siis keskittyä pelkästään ulkonäköä parantaviin seikkoihin? Bimbo hyvännäköinen kiinnostaa miehiä nähtävästi enemmän kuin vaatimattoman näköinen ja älykäs. Nokkeluus ja huumorintaju voivat jopa vaarantaa pariutumisen.

Tuore Yhdysvaltalaistutkimus paljasti syyn seksistisen huumorin viljelylle: maskuliinisuudestaan epävarmat miehet yrittävät tehdä pesäeroa feminiinisiin piirteisiin. Angloamerikkalainen lehdistö kommentoi tulosta yllättäväksi.

En usko, että Suomessa kukaan tästä yllättyy. Kaikki tuntemani miehet ja naiset pitävät näitä miehisyydestään meteliä pitäviä uhoajia ja naisista ja homoista halventavia vitsejä vääntäviä miehiä lähinnä säälittävinä. On ihan selvää, ettei luontevasti miehekkään miehen tarvitse yrittää vakuutella muita maskuliinisuudestaan. Miehekäs mies voi toki olla myös homo.

Western Carolinan yliopiston psykologian tutkijat testasivat asiaa kuitenkin heteromiehillä. Miesten persoonallisuus, asenteet ja huumorin tyyli selvitettiin kahdella kyselyllä. Mitä epävarmempi mies oli omasta maskuliinisuudestaan, sitä enemmän hän piti seksistisen huumorin viljelyä ja homoille nauramista hyvänä juttuna.

Hyvää huumoria on uhanalaisen miehuuden omaavan miehen mukaan mm. naisten käskeminen takaisin keittiöön, tai topakan naisen kyseenlaistaminen vihjailemalla hänelle, että nyt on varmaan se aika kuukaudesta.

Tutkijat epäilivät työpaikoilla melko yleisen naisten häirinnän johtuvan juuri siitä, että jotkut miehet kokevat naisten menestymisen työelämässä uhkaavan omaa asemaansa. Joidenkin miesten on hankala hyväksyä esimerkiksi nainen pomona.

Työpaikoilla ja yhteiskunnassa muutenkin tulisi auttaa maskuliinisuustraumasta kärsiviä miehiä. Naisten ja homojen ihmisoikeuksia ei voi oikein perua, joten mikä avuksi epävarmojen miesten itsetunnon pönkittämiseksi? Naisilla ja homoilla on oikeus elää rauhassa, ilman kiusaamista, pilkkaa ja vähättelyä. Mikä olisi hyvä, rakentava tapa palauttaa kaikkien miesten itsekunnioitus?

Jään seuraavaksi odottamaan psykologien tutkimusta naisten viljelemästä miehiä vähättelevästä huumorista. Esimerkiksi Suomessa miehet halutaan usein ”laittaa ulkoruokintaan”, miehet puetaan naisten ostamiin vaatteisiin, eikä mies osaa ”edes kananmunaa keittää”, vaikka olisi insinööri tai professori. Onko miehiä pilkkaava nainen epävarma naiseudestaan? Harrastavatko nuoret naiset miehiä vähättelevää ”huumoria”?

Heterosuhteissa miesten ja naisten käsitykset parisuhteen toimivuudesta näyttävät erkaantuvan. Parisuhdeneuvojat ovat jo jonkin aikaa ihmetelleet, miksi erot tulevat miehille niin usein yllätyksenä.

Nyt on tutkimusnäyttöä siitä, että naiset havaitsevat eroon päättyvissä liitoissa ongelmia jo suhteen alussa. Monet miehet huomaavat parisuhteen ongelmat vasta eron jälkeen.

Miksi naiset ja miehet näkevät parisuhteen niin eri tavoin?

Väestöliiton Parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaarasen mukaan parisuhteen ongelmien syyt tulisi selvittää, jotta voidaan kehittää keinoja suhteen parantamiseksi.

Entä jos toinen osapuoli ei näe mitään ongelmaa?

Psykologian tutkija Hannah C. Williamsonin ryhmä tutki parisuhdeongelmien syntyä. Oliko parilla ongelmia jo avioliiton alussa vai ilmaantuivatko ongelmat vasta myöhemmin? Missä vaiheessa ne muuttuivat vakavammiksi?

Tutkimuksen avioparit vastasivat kysymyksiin neljä kertaa avioliiton kolmen ensimmäisen vuoden aikana.

Varsinaisten erojen syiksi kerrottiin vuorovaikutuksen ongelmat, luottamuspula ja uskottomuus. Syyt ovat samoja kuin aiemmissakin erotutkimuksissa.

Williamsonin ryhmän tutkimuksessa kävi ilmi, että vaimot olivat miehiä herkempiä havaitsemaan parisuhteen ongelmia, ja he myös useammin huomasivat ongelmien pahenemisen. Vaimot tunnistivat liiton alussa seitsemässä tapauksessa kolmestatoista parisuhdeongelman, joka myöhemmin johti eroon, kun taas vain yhdessä tapauksessa kolmestatoista oli mies huomannut jo naimisiin mennessään myöhemmin eroon johtavan ongelman.

Tutkimuksen mukaan eroon johtavien parisuhteiden ongelmat näyttävät naisten mukaan alkaneen jo suhteen alussa. Monet miehet taas eivät huomaa mitään ongelmia edes eron jälkeen.

Monet parisuhdeongelmat ovat pysyviä, eikä toisen osapuolen toive ongelmien selvittämisestä yleensä johda mihinkään. Tutkijoiden mukaan vaikuttaa siltä, että ongelmien ilmaantuessa miehet vetäytyvät ja vaimot turhautuvat ja hakevat lopulta eroa.

Tutkimuksen mukaan ongelmiin ajautuvilla ja eroon päätyvillä pareilla on jo suhteen alussa muita vähemmän rakkautta ja tyytyväisyyttä tukevia ominaisuuksia parisuhteessaan.

Naisten ja miesten käsitykset avioliiton laadusta ja ongelmien selvittämisen tarpeesta näyttävät olevan hälyttävän kaukana toisistaan. Miehet eivät ole halukkaita tai kykeneviä ratkaisemaan ongelmia, joita he eivät nähtävästi edes huomaa olevan. Naiset taas haluavat jotain, mitä miehet eivät ilmeisesti pysty hahmottamaan.

Naisten sanotaan jo nyt olevan liian nirsoja parisuhdemarkkinoilla. Tämän tutkimuksen ja erotilastojen perusteella näyttäisi ennemminkin siltä, että naisten tulisi vieläkin tarkemmin harkita parisuhteensa laatua ennen sitoutumista.

Vaihtoehtoisesti naisten on sopeutettava odotuksensa todellisuuteen.

Alkuperäisen tutkimusartikkelin voit lukea tästä.

Miesten syrjäytyminen ei ole vain suomalainen ongelma. Lähes kaikissa kehittyneissä maissa naiset alkavat vallata yliopistot ja työpaikat. Naiset pärjäävät miehiä paremmin myös monilla muilla elämän alueilla. Naiset elävät keskimäärin miehiä pidempään, harrastavat monipuolisesti ja ovat tyytyväisempiä ihmissuhteisiinsa.

Suomalainen lääkäriseura on esittänyt syitä miesten lyhyempään elämään: makkara, tupakka ja viina, lihavuus, tapaturmat ja keskinäinen väkivalta.

Kukaan ei ole löytänyt järkevää syytä siihen, mikseivät pojat ja miehet pärjää opinnoissa tytöille ja naisille. Koulua on syytetty tyttöjen suosimisesta. Poikien on väitetty pelaavan liikaa väkivaltapelejä. Poikia on epäilty laiskoiksi.

Ihan todistetusti suomalaiset tytöt ja pojat kasvatetaan erilaisiin rooleihin. Jo kotona ja päiväkodissa tytöt vastuutetaan tekemään enemmän hommia. Pieniä poikia pidetään liian avuttomina ja hitaina juuri mihinkään askareisiin. Toisaalta monen mielestä muiden palveleminen on tytön toinen luonto.

Pojat todella kehittyvät keskimäärin hieman tyttöjä hitaammin. Miksi tämä ei aiemmin haitannut poikien menestystä? Mitä on tapahtunut?

Suomalainen peruskoulu päättyy sellaisessa murrosiän vaiheessa, jossa osa tytöistä on jo kypsynyt hieman miettimään tulevaisuuttaan. Miten on poikien laita? Suomessa poikien maailmassa ei ole muodikasta olla hyvä koulussa. Miksi meillä on tällainen junttikulttuuri?

Tosiasiassa sama ongelma koskee muitakin maita. Yhdysvaltalainen johtamisen ja organisaatiopsykologian professori Ronald E. Riggio luettelee neljä syytä poikien ja miesten huonoon asemaan:

1. Miehet eivät hakeudu korkeakouluopintoihin. Yhä useampi korkeamman koulutuksen opinahjo täyttyy tytöistä. Hienoa että naiset jaksavat ja haluavat opiskella. Pidemmän päälle tästä trendistä koituu kuitenkin kaikille ongelmia, jos miehet putoavat kelkasta kokonaan.

2. Miesten kunnianhimo on laskussa. Riggion mukaan kansainväliset tutkimukset osoittavat miesten kunnianhimon laskeneen useimmissa tutkituissa maissa. Kun esimerkiksi 66 prosenttia naisista haluaa hyväpalkkaisen uran, näin ajattelee vain 59 prosenttia miehistä.

3. Pojat roikkuvat netissä pelaamassa ja katsomassa pornoa. Sen sijaan he voisivat tehdä koulutöitä ja harrastaa hyödyllisiä harrastuksia (niin kuin tytöt tekevät).

4. Pojilla ja miehillä on ongelmia tunne- ja sosiaalisissa taidoissa. Riggion oman ryhmän tutkimuksissa miessukupuolen emotionaaliset kommunikaatiotaidot ja sosiaaliset taidot ovat hieman parantuneet, mutta jäävät silti yhä enemmän jälkeen naisten jo valmiiksi paljon paremmista taidoista. Professorin mukaan miesten heikommat taidot hankaloittavat menestymistä työelämässä ja parisuhteissa.

Riggion mielestä nämä neljä trendiä ajavat miehet heikkoon menestykseen. Huono koulutus ja vähäinen kunnianhimo johtavat huonompiin työsuorituksiin ja heikkoon tuottavuuteen. Jos työelämä sulkee ovensa miehiltä, on Riggion mukaan todellisena vaarana, että miehet ryhtyvät rikollisiin puuhiin.

Kommunikaatio-ongelmat johtavat huonoon perhe-elämään, ja jatkuvasti naisen päihittämäksi joutuminen voi Riggion mukaan johtaa naisvihaan. Kaiken tämän seurauksena miesten elämänlaatu huononee. (Ei kai naistenkaan elämänlaatu em. seikoista juuri parane?)

Riggio ehdottaa vanhempien tiukkoja kasvatustoimia poikien nettiajan vähentämiseksi. Lisäksi hän suosittelee mentorointiohjelmia poikien opintotaitojen ja -innon parantamiseksi. Kolmanneksi tarvitaan lisää opetusta kommunikaatiotaitojen ja sosiaalisten taitojen kohentamiseksi. Hyvien käyttäytymistapojen opetteluun tulisi kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Kiusaamisen ja aggression vähentämiseksi tarvitaan lisäpanostusta, ja kaikkien ongelmanratkaisutaitoja tulisi parantaa.

Miten tämä saadaan ujutettua suomalaiseen peruskouluun? Erilaisia kiusaamisen taltuttamisen ohjelmia on kyllä käynnissä, mutta entä muut osiot? Joissakin kouluissa on harjoiteltu mielenterveystaitoja ja kommunikaatiota. Missä viipyvät opiskeluun ja työhön orientoivat mentorit?

”Haluatko nähdä millaisen miehen kanssa en menis ikinä treffeille?”, kysyy Sofia, 23v.

Sofia näyttää kuvaa reilu parikymppisestä miehestä, jolla on aurinkolasit, lippis ja yrmeä ilme. Käsissään hän kannattelee jotain isoa asetta.

Sofian ystävä Emilia, 20 vuotta, huudahtaa heti perään: ”Joo, ihan uskomatonta, mitä varten niin monella miehellä on aurinkolasit päässä! Haloo, me tahdotaan nähdä niiden silmät! Muutenhan ei tiedä, kenen hullun kanssa lähtee treffeille”.

Elina, 22, inhoaa eniten miesten pornoja Tinder-kuvia. Yllättävän moni mies haluaa esitellä lihaksiaan ja tatuointejaan hyvinkin paljastavasti. Naiset haluavat useimmiten nähdä nakun miehen vasta kun suhde on edennyt hieman pidemmälle.

Emiliaa ja Elinaa ärsyttää myös sängyssä selällään makoilu. Heistä mies näyttää silloin jotenkin oudolta ja avuttomalta. ”Miksi ne kyhjöttää tolla tavalla? Tää on nyt joku tyhmä muoti”, väittää Emilia.

Kaikki kolme pitävät aseen kanssa esiintymistä täysin käsittämättömänä. ”Haluaako se uhata mua jotenkin, onko se päästään ihan pimee?”, sanoo Sofia.

Naiset ihmettelevät myös, miksi niin moni kuva on otettu ankeassa valossa kylpyhuoneessa, krapulassa tai jonkinlaisen henkisen ahdistuksen vallassa, koska kasvoilla on niin omituinen ilme. ”Siis jos jäbä on vaivautunut ottamaan itestään kuvan, miksi se ei yhtään mieti valaistusta tai ympäristöä? Onko miehelle niin inhottavaa kuvata itseään? Entä jos antais jonkun frendin ottaa kuvan?”, Sofia kysyy.

”Miksi ne laittaa aina siihen auton tai veneen? Ihan kuin olisin autoa ostamassa”, ihmettelee Elina.

Kalakuvat herättävät myös hilpeyttä. ”Miksi ne jäbät tunkee jotain haukea siihen eteen? On ihan jees harrastaa kalastusta tai metsästystä, mutta miten joku oikeesti voi luulla, että se ois kiinnostavaa naiselle?”

Vihjeet urheilullisesta elämäntavasta ovat varsinkin Elinan mukaan ihan kiva asia. Silti hänkään ei halua, että miehellä on Tinder-kuvassa lätkäkypärä päässä. Harrastuksista voi antaa tietoa vaikka lisäkuvissa.

Vai onko auto-, kala- tai metsästyskuva vinkki siitä, ettei miehellä ole juuri aikaa tapailla naisia? Ehkä autotalli tai metsä kutsuu useammin.

Kaikkia kolmea ihmetyttävät kuvat, joissa mies on ympäröinyt itsensä tyhjillä kaljapulloilla tai muilla päihteillä. Hyvin pieni vähemmistö naisista valitsee treffeille päihdeongelmaisen miehen.

”Miksei niillä voi olla vaan ihan tavallinen kuva, jossa näkee kasvot ja silmät?”, Emilia tokaisee.

Siis miehet, kertokaa miksi olette valinneet em. kuvia Tinderiin?

Ja avautukaa samalla kamalimmista kuvista, joita naiset ovat laittaneet itsestään.

Länsimainen elämäntapa on joidenkin mielestä liian leppoisaa keholle ja turhan kuormittavaa päälle. Vaelteleva hermostunut mieli, kiihkeä kaupunkirytmi, vaativa työelämä ja jatkuvat ärsykkeet verottavat tutkimusten mukaan ainakin yöunta. Toisaalta lepo on muutakin kuin nukkumista. Saako nykyihminen riittävästi lepoa?

Durhamin yliopiston johtama suuri Hubbub-yhteistutkimus selvittää ihmisten lepäämistä. Paljonko lepoa tarvitaan? Miten ihmiset lepäävät? Ketkä lepäävät eniten?

Yli 18 000 ihmistä 134 eri maasta on vastannut lepotestiin. Tutkijat ovat iloisesti yllättyneitä ihmisten kiinnostuksesta aiheeseen. Tutkimus on vielä kesken, mutta ensimmäisiä tuloksia on jo saatu.

68 prosenttia vastanneista arvioi tarvitsevansa nykyistä enemmän lepoa. Kolmannes tunsi tarvitsevansa lepäilyä keskivertoihmistä enemmän ja vain kymmenen prosenttia arveli pärjäävänsä tavanomaista vähemmällä levolla.

Vähiten lepoaikaa päivässä on hyvin ansaitsevilla ja nuorilla kotitalouksilla. Myös muiden hoidosta vastaavat ja vuorotyössä käyvät kertoivat ehtivänsä lepäämään muita vähemmän.

”Kuinka paljon lepäsit eilen?” -kysymyksellä haluttiin selvittää konkreettista lepoaikaa. Kyselyyn vastanneet olivat levänneet keskimäärin kolme tuntia ja kuusi minuuttia. Tätä vähemmän lööbailleet, tai mielestään tavallista enemmän lepoa tarvitsevat olivat muita tyytymättömämpiä elämäänsä.

Riittävästi levänneet tunsivat hyvinvointinsa kaksi kertaa paremmaksi kuin liian vähän lepoa saaneet. Tutkijat huomasivat, että oma subjektiivinen arvio riittävästä levosta on vähintään yhtä tärkeä mittari koetun hyvinvoinnin kannalta kuin jonkun ulkopuolisen asiantuntijan, kuten lääkärin, määräämä sopiva lepoaika.

Kaikista korkeimmat pisteet hyvinvointimittarissa saivat viidestä kuuteen tuntia lepäilleet vastaajat. Tätä enemmän lepäävillä alkoivat hyvinvointipisteet jo laskea. Elämässä täytyy siis olla jotain mielenkiintoista tekemistä, jotta voisi hyvin.

Lapsiperheessä usean tunnin lepo päivässä kullekin vanhemmalle tuntuu utopialta. Joissakin lapsettomissakin parisuhteissa voi myös olla vaikeaa saada tuntikausia omaa aikaa päivässä ilman, että toinen loukkaantuu. Saatko riittävästi lepoaikaa päivässä?

10 parasta lepomuotoa vastaajien mukaan:

1. Lukeminen. 58 prosenttia vastaajista piti lukemista kaikkein antoisimpana lepona. Hyvinvointitestin arviointiskaalalla kysyttiin, milloin tuntee oikein elävänsä ja eniten menestyvät/ kukoistavat ihmiset pitivät lukemisesta.

2. Luonto. Erityisesti naiset nauttivat luonnonmukaisessa ympäristössä oleskelusta.

3. Itsekseen oleminen. Erityisesti naiset ja alle 30-vuotiaat nauttivat yksinolosta. Tutkijoiden hämmästykseksi suurin osa lepoa tuovista asioista liittyy yksinoloon. Myös ekstrovertit kokevat oman seuran rentouttavaksi, vaikka yleensä ajatellaan heidän viihtyvän isossa porukassa esimerkiksi ravintolassa.

4. Musiikin kuuntelu. Nuoret ja miehet valitsivat muita useammin musiikin hyväksi lepotavaksi.

5. Se ettei tee mitään erityistä oli varsin suosittua kaikissa vastausryhmissä, paitsi 31-45 -vuotiaiden ryhmässä. Kaikille ihmisille ”ei minkään tekeminen” ei sovi ja noin yhdeksän prosenttia vastaajista koki stressiä ja syyllisyyttä tällaisesta lepäilystä.

6. Kävely. Jotkut kokevat hieman aktiivisemman toiminnan levoksi. Kahdeksan prosenttia vastaajista lepäsi juoksulenkillä ja yhteensä 16 prosenttia ihmisistä mainitsi jonkin liikuntaharrastuksen rentouttavaksi.

7. Kylpeminen ja suihkussa käynti oli suosittua nuorempien vastaajien keskuudessa. Melkein tuplamäärä 18-30 -vuotiaita nautiskeli vedessä yli 60-vuotiaisiin verrattuna.

8. Unelmointi, haaveilu ja ajatusten harhailu oli monien vastaajien mielestä myös hyvää lepoa.

9. TV:n katselua lepona pitivät eniten nuoret ja naiset. Tutkijoiden mielestä varsin mielenkiintoista on, että lukeminen on kaikissa ikäryhmissä suositumpaa lepoa kuin telkkarin katsominen.

10. Meditointi ja mindfulness. Nämä mietiskelyn muodot mainittiin vastauksissa melko usein. Keskittynyt oleminen ja ajattelun suuntaaminen ovat mielekästä lepoa osalle vastaajista.

Durhamin yliopiston antropologian professori Gillian Bentleyn johtamissa tutkimuksissa on saatu selvää näyttöä lapsuuden kasvuympäristön vaikutuksista hedelmällisyyteen. Tutkimuksissa on verrattu erilaisia bangladeshilaisia ryhmiä toisiinsa ja britteihin.

Bangladeshista lapsena Lontooseen muuttaneilla tytöillä ja eurooppalaista alkuperää olevilla lontoolaisilla on paljon suuremmat munasoluvarastot kuin vasta aikuisiällä Lontooseen imigroituneilla tai edelleen Bangladeshissa asuvilla naisilla.

Löydös kyseenalaistaa käsityksen ”munasarjavaraston” pelkistä geneettisistä tai etnisistä eroista, sillä lapsuuden kasvuympäristön vaikutus on niin dramaattinen.

Tutkijat selvittivät myös eri ikäisenä Lontooseen muuttaneiden bangladeshilaisten lisääntymishormonien koostumusta ja määrää, ja vertasivat tuloksia edelleen Bangladeshissa asuviin naisiin sekä lontoolaisiin valkoihoisiin samalla seudulla asuviin naisiin.

Tutkittavat naiset osallistuivat erilaisiin hormonitasoja mittaaviin verikokeisiin, heidät mitattiin ja punnittiin, ja lisäksi he vastasivat erilaisiin kyselyihin kasvuympäristöstään, perheestään, terveydestään, muutostaan ja elämäntavoistaan.

Tietyt hormonitasot antavat viitteitä naisen hedelmällisyyden hiipumisesta ja jäljellä olevien munasolujen määrästä. Hedelmällisyysklinikat käyttävät samoja testejä määrittäessään asiakkaiden todennäköisyyttä tulla raskaaksi.

Ikään liittyvät hormonitasot erosivat selvästi eri bangladeshilaisryhmien kesken. Lapsena Lontooseen muuttaneilla bangladeshilaisnaisilla oli samantyyppiset hormonitasot kuin valkoihoisilla lontoolaisilla, ja he saivat vaihdevuodet paljon myöhemmin kuin vasta aikuisena Lontooseen muuttaneet maannaisensa.

Tutkijoiden mukaan Britannian ja Bangladeshin hedelmällisyyserot johtuvat todennäköisesti ympäristön ankarista olosuhteista Bangladeshissa. Huono terveydenhuolto, jatkuva kamppailu infektioita vastaan jne. verottavat ihmisten hedelmällisyyttä. Kehon energiavarastot kuluvat eloonjäämiskamppailuun.

Bentleyn mukaan vuonna 2001 alkaneiden tutkimusten tulokset osoittavat lapsuuden kasvuympäristön vaikuttavan geenejä enemmän hedelmällisyyteen aikuisena. Hedelmällisyyden premium-iässä olevilla 18-34 -vuotiailla jo lapsena Lontooseen muuttaneilla tai toisen polven bangladeshilais-lontoolaisilla oli paljon korkeammat progesteronitasot kuin emämaahan jääneillä tai vasta aikuisena muuttaneilla. Ovulaatioiden määrä oli myös paljon suurempi.

Ympäristö ei vaikuta ainoastaan naisten hedelmällisyyteen, vaan 18-80 -vuotiailla jo lapsena Lontooseen muuttaneilla bangladeshilaismiehillä oli selvästi suuremmat syljen testosteronitasot kuin Bangladeshissa asuvilla miehillä.

Bentleyn mukaan tarvitaan lisätutkimuksia hedelmällisyyden vaihtelun biologisista syistä. Mitkä täsmälliset tekijät vaikuttavat hedelmällisyyden lopulliseen ilmentymään? Miksi perimän vaikutus tuntuu niin pieneltä? Mikä saa geenit menemään päälle tai pois?

Ympäristön vaikutusta murrosiän alkamiseen on tutkittu myös Suomessa. Tampereen yliopiston psykologian laitoksen tutkimuksessa 2004-2005 huomattiin vanhempien siviilisäädyn vaikuttavan tyttöjen murrosikään ja menestykseen lukuaineissa. Eronneiden vanhempien tytöillä kuukautiset alkoivat tavallista aikaisemmin ja koulumenestys oli huonompaa kuin muilla. Pojilla ei vastaavien taustamuuttujien huomattu vaikuttavan murrosiän alkamiseen, mutta sen sijaan varhain kehittyneillä pojilla oli enemmän psyykkistä oireilua ja muita ongelmia. Otos oli 7 087. Tutkimuksen mukaan murrosikä, taustatekijät ja psyykkinen oireilu kietoutuvat toisiinsa.

Hedelmällisyyteen vaikuttavat siis erittäin paljon sekä fyysiset, sosiaaliset että psyykkiset tekijät. Turvallinen kasvuympäristö takaa parhaat mahdolliset edellytykset omaan myöhempään vanhemmuuteen.

Childhood environment and fertility. Durham University Research News 17.2.2016