Suhteet & seksi

Fiksua kumppania etsivän kannattaa kääntää katseensa sijoittajiin, mikäli uskoo kotimaista ison aineiston tutkimusta.

Osakesijoittajia kutsuttiin vielä viime vuosituhannella keinottelijoiksi. Säästäminen ja sijoittaminen on yleistynyt, eikä tulevaisuuden vaurastujia kummeksuta enää niin paljon.

Nuorten sukupolvien eläkeleikkurit käytännössä pakottavat kaikki ihmiset miettimään tulevaisuutta, sillä kädestä suuhun eläminen ei välttämättä tule olemaan jatkossa kovin helppoa.

Osakesijoittaminen on historiassa ollut pitkällä aikavälillä paras tapa vaurastua. Tulevaisuuden kannalta näyttäisi olevan fiksua sijoittaa osakkeisiin tai avioitua osakesijoittajan kanssa - ainakin jos sijoittaja on erityisen älykäs. Ja niinhän osakesijoittaja usein on.

Toimittaja Karo Hämäläinen muistuttaa 3.5.2017 Taloustaito Bonuksessa sijoittamisen fiksuudesta. Joulukuussa 2011 The Journal of Financessa julkaistu ”IQ and Stock Market Participation” -artikkelista käy ilmi, että älykkyys korreloi selvästi osakesijoittamisen kanssa.

Mark Grinblattin, Matti Keloharjun ja Juhani Linnoinmaan tutkimuksessa seurattiin Suomen armeijan käyneiden miesten palikkatestien tuloksia ja myöhempää sijoitustoimintaa vuosina 1982-2002. Yli 158 000 suomalaisen miehen älykkyystestituloksia verrattiin mm. hallintarekisteri- ja verotietoihin myöhemmin elämässä.

Puolustusvoimien testeissä arvosanoja annetaan asteikolla yhdestä yhdeksään. Yhdeksän on paras. Todennäköisimmin varusmies saa noin viitosen tuloksen. Ykkösen ja ysin ryhmään sijoittuu kumpaankin noin neljä prosenttia testatuista.

Matalimpaan älykkyysryhmään kuuluvista miehistä vain vajaa kymmenen prosenttia sijoitti osakkeisiin tai rahastoihin armeijan jälkeen, kun taas älykkäimmän ryhmän miehistä lähes puolet omisti osakkeita. Tutkimusryhmä selvitti myös miesten sijoitusten onnistumista. ”IQ, Trading Behavior, and Performance” -artikkelissa (Journal of Financial Economics, 2012) selostetaan tarkemmin erilaisten sijoittajien toimintatapaa.

Älykkäimmät menestyivät sijoituksissaan paremmin kuin vähemmän älykkäät. Älykkäät mm. hajauttivat salkkunsa paremmin. He omistivat useampia erilaisia osakkeita ja rahastoja kuin älykkyystesteissä heikosti menestyneet. Älykkäät osasivat aikatauluttaa ostonsa ja myyntinsä fiksummin kuin muut, ja he saivat myös pidettyä kaupankäyntikulunsa matalampina. Lisäksi älykkäät ymmärsivät veroseuraamukset muita paremmin.

Monet perivät osakkeita tai oppivat sijoittamisen taidot ja tavat jo kotona. Tutkijat poissulkivat iän, terveyden, koulutuksen ja perhetilanteen tuloksista. Älyn ja sijoittamisen sekä sijoitusmenestyksen korrelaatio säilyi vahvana. Äly ja sijoittaminen korreloivat jopa vahvemmin kuin äly ja koulutus, tai äly ja tulot.

Tulokset voidaan yleistää myös naisiin. Mitä korkeampi älykkyys, sitä todennäköisemmin nainen on pörssisijoittaja.

Maailma on täynnä ihmisiä, jotka luulevat löytäneensä sen oikean, mutta eivät saa ihastustaan vakiintumaan. Miten tunnistaa sitoutumista välttävän ihmisen?

Jos haluaa itse avioitua, ja seurustelee toisenlaista tulevaisuutta suunnittelevan ihmisen kanssa, on pulassa. Aikooko rakas koskaan asettua aloilleen, ja kenen kanssa? Onko vapauden kaipuu vain väliaikaista, vai odottaako turhaan?

Jos pari pystyy rehelliseen keskusteluun tunteista, toisen merkityksestä omassa elämässä ja tulevaisuuden aikeista, on tarjolla myös parempi tietopohja omien ratkaisujen tekoon. Jos toinen rakastaa ja tahtoo, mutta ei ihan vielä ole valmis asettumaan, voi miettiä haluaako, jaksaako ja uskaltaako odottaa ihmettä tapahtuvaksi, vai onko lähdettävä suhteesta, jolla ei välttämättä ole tulevaisuutta.

Kertakipu vai jatkuva nirhaava haava?

The Huffington Post julkaisi 28.7.2016 artikkelin ”9 Signs He´s Not the Marrying Type, According To Marriage Counselors”. Otsikosta huolimatta avioliittoneuvojat muistuttavat, että sitoutumista ja naimisiin menoa karttelevat myös naiset.

Artikkelin mukaan avioliittoa välttelevän tai liittoon epäsopivan tyypin tunnusmerkkejä ovat:

1. Teinin lailla käyttäytyminen. Pyöritään yöt baareissa ja ryypiskellään. Liiallinen itsekeskeisyys ja omien halujen toteuttaminen eivät sovi avioliittoon. Omaa aikaa saa olla, mutta oman navan ympärillä pyöriskely on aika lopettaa.

2. Jumittuminen jahtaamiseen. Jatkuva intohimon ja rakastumisen tunteen tavoittelu ei lupaa hyvää avioliittoon tähtäävälle. Onko parisi pettynyt suhteen alkujännityksen loputtua? Vaikuttaako siltä, että uutta pitää saada kiikariin? Vakituisessa parisuhteessa uutuudenjännitys vaihtuu parhaimmillaan intiimiyteen ja sitoutumiseen. Intohimo muuttuu hieman aiempaa rauhallisemmaksi.

3. Hän ei ole valmis avioliiton vaatimaan työhön. Perheterapeutti Winifried M. Reilly vakuuttaa avioliiton vaativan paljon työtä, mutta lupaa panostuksen tuovan palkintoja. Jos kaksi ihmistä laitetaan asumaan pieneen tilaan, ilman käyttöohjeita, seuraa ongelmia. Avioliitto sopii vain ihmisille, jotka tajuavat haasteen, ja ovat valmiita ottamaan sen vastaan.

4. Hän kokee herkästi, että hänet yritetään sitoa kiinni. Psykoterapeutti Marcia Naomi Bergerin mukaan vaaran merkkejä on ilmassa, jos parisi suhtautuu koiran omistamiseen epäillen. "Eikö koiran pitäminen sido liikaa?" -kysymys on merkki sitoutumiskammoisuudesta ja avioliittoon sopimattomuudesta. Vaikka Suomessa on suhteessa maailman eniten koiria lemmikkinä, en itse kuitenkaan pitäisi juuri koirakysymystä ratkaisevana. Vakiintumista välttelevä saattaa ahdistua jo, jos kysyt koska tapaatte seuraavan kerran, tai koska soitellaan.

5. Aina on kyse vain hänestä. Kaikissa terveissä ihmissuhteissa pyritään vastavuoroiseen kommunikaatioon. Jos murusi kääntää kaiken huomion ja puheen aina takaisin itseensä, eikä ole yhtään kiinnostunut sinun elämästäsi, voit unohtaa kunnollisen parisuhteen. Avioliittokin tulisi olemaan vain hänen egotrippinsä.

6. Et pysty olemaan oma itsesi. Jos rakkaasi seurassa muutut aivan toiseksi ihmiseksi, etkä pysty olemaan rennosti oma itsesi, et ehkä ole oikea ihminen hänelle. Onko kumppanisi koko ajan vaatimassa sinulta tietynlaista käytöstä, pukeutumista ym.? Jos et kelpaa sellaisena kuin olet, kannattaako alkaa muokata itseään toisen mallipariksi?

7. Hän ei osaa sanoa EI itselleen tai muille. Vakava parisuhde vaatii uhrauksia ja rajojen asettamista. Jos kumppanisi ei pysty laittamaan parisuhdettanne omien hetken päähänpistojensa tai muiden ihmisten tarpeiden edelle, ette pysty aikuismaiseen liittoon. Jos ei osaa sanoa ei entiselle tyttöystävälle tai omille vanhemmille, on turha luulla pärjäävänsä avioliitossa.

8. Hän ei halua tutustua ystäviisi ja sukulaisiisi. Jos kultasi ei ole kiinnostunut tapaamaan sinulle tärkeitä ihmisiä, hän ei ole tosissaan kanssasi. Kun aletaan seurustella vakavasti, seuraa mukana koko paketti.

9. Ystäväsi eivät hyväksy häntä. Rakastunut on kuin hullu. Hormonit ja muut kemiat sekoittavat pään, eikä rakasta nähdä kovinkaan objektiivisesti. Jos ystäväsi ovat huolissaan parisuhteestasi, älä ainakaan kiiruhda naimisiin.

Romanttiseen rakkauteen kuuluu usein erilaisia sitoumuksia ja valoja. Jo ensitreffeillä salamarakastunut voi intoutua väittämään, että aikoo olla ihastuksen kanssa loppuikänsä.

Seurustelun aikana vaaditaan ja annetaan uskollisuus- ja muita lupauksia. Kumppani haluaa ehkä kuulla silloin tällöin olevansa maailman rakkain - vain sinun nyt ja aina. Viimeistään avioliittoon vihittäessä annetaan lupauksia rakastaa toista ikuisesti.

Evankelisluterilaisen kirkon avioliittolupauksessa on kaksi perusvaihtoehtoa. Vihittäviltä kysytään joko (vapaasti muotoiltuna) ”tahdotko ottaa X:n puolisoksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?”, tai ”tahdotko rakastaa häntä hyvinä ja huonoina päivinä, aina kuolemaan asti?”.

Maistraatissa vihkikaavaan sisältyy johdanto, jossa kerrotaan, että avioliitto on tarkoitettu pysyväksi. Tulevilta puolisoilta kysytään samantyyppiset kysymykset kuin kirkossakin, eli ”tahdotteko ottaa tämän X:n rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?”.

Sitten avioliittoon vihittävät vastaavat: ”Tahdon”.

Suurin osa tarkoittanee sillä hetkellä tätä koko sydämestään.

Choosehonesty.com -sivuston pitäjä psykologian tohtori Courtney S. Warren pitää rakkauslupausten antamista lähtökohtaisesti valheellisena. Warrenin mukaan ihmiset todellakin uskovat rakkauden hurman hetkellä ihaniin lupauksiinsa, mutta silloinkin ne perustuvat itsepetokselle.

Ihmiset antavat lupauksia vastoin parempaa tietoaan. Kukaan ei voi ennustaa tulevaisuutta, eikä varsinkaan tulevaisuuden tunteitaan ja käytöstään. Emme voi tietää rakastammeko puolisoamme enää kymmenen vuoden päästä. Ehkä jo muutaman kuukauden kuluttua huomaamme suorastaan inhoavamme häntä.

Tilastoista ja todellisuudesta tutut tapaukset, joissa avioliitto purkautuikin ennen jommankumman kuolemaa, alkavat olla arkipäivää. Warrenin mukaan tutkimukset osoittavat, että 50-60 prosenttia miehistä ja 45-55 prosenttia naisista pettää uskollisuuslupauksensa ja harrastaa avioliiton ulkopuolista seksiä. Warren tähdentää, ettei luvuissa ole mukana lukuisia tapauksia, joissa puoliso solmii emotionaalisesti läheisen suhteen toiseen kumppaniin, mikä saattaa loukata aviopuolisoa vielä satunnaista seksisuhdetta pahemmin.

Warrenin mukaan ihminen ei voi antaa rehellisiä lupauksia omista tunteistaan tulevaisuudessa, sillä kukaan ei voi oikeasti tietää, mitä se tuo tullessaan. Ihmiset muuttuvat, tunteet ailahtelevat. Katteettomia lupauksia antaessamme joko valehtelemme tai hourailemme.

Haaveet varmasta ikuisesta romanttisesta rakkaudesta ovat Warrenin mukaan ymmärrettäviä ja ihania pilvilinnoja, mutta eivät valitettavasti perustu aikuismaiseen, järkevään ajatteluun. Pitäisikö sitten unohtaa koko avioliittovala ja kestävä parisuhde?

Ei. Warren ehdottaa uudeksi lupaukseksi järkevämmin muotoiltua valaa. Vapaasti suomennettuna se kuuluisi suunnilleen näin: ”Rakastan sinua syvästi juuri nyt. Haluan rakentaa elämäni kanssasi. En keksi ketään toista, jonka haluaisin mieluummin kumppanikseni. Jos tunteeni joskus muuttuvat, lupaan yrittää kertoa sinulle siitä mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti, ja toivon, että sinäkin teet samoin. Eläkäämme suhtautumalla toisiimme rakkaudella ja kunnioituksella”.

Romanttisen rakkauden ei siis tarvitse tarkoittaa toisen puijaamista tai itsepetosta, vaan se voi perustua avoimelle ja järkevälle kumppanuudelle, jossa kumpikin pyrkii olemaan luotettava partneri. Teemalla ”mitä huomenna tunteilleni tapahtuukaan, olet ensimmäisenä kuulemassa siitä”. Ihan hyvä ajatus, ja varmasti parempi perusta rehelliselle parisuhteelle kuin ihastumisen hormonihuumassa annetut katteettomat lupaukset.

Choosehonesty.com

Courtney S. Warren: Lying Vows. Why the promises we make to our romantic partners often are not true. Psychology Today 3.4.2016.

evl.fi

maistraatti.fi

Juttelin yhden naisen kanssa. Hänellä on hyvä ja luotettava mies ja kivat terveet lapset. Koira, koti, auto, mökki, korkea koulutus, hyvä työpaikka, harrastuksia ja ystäviä. Elämä on hyvää ja rauhallista.

Hän on aivan varma, että kohta iskee ja lujaa. Häneltä viedään mies, lapsi, koti tai jotain muuta tärkeää ja rakasta.

Hän näyttää varsin rauhalliselta ja tasapainoiselta. Hän kertoo peloistaan tyynesti. Hän on tuntenut näin lapsesta saakka. Koskaan ei kannata luottaa siihen, että elämä voisi olla onnellista. Itse asiassa vaikuttaa siltä kuin onnellisuuden pelko olisi ainoa tae ihanan elämän jatkumisesta.

Ikään kuin jossain joku tai kohtalo antaisi naiselle armonaikaa vain niin kauan kun hän on valmistautunut kohtaamaan ankaran iskun. Heti kun nainen rentoutuu ja uskaltaa olla onnellinen, tämä joku kostaa viemällä kaiken.

En tiedä miten onnellisuuden pelko vaikuttaa läheisiin, mutta ihmisellä itsellään täytyy olla koko ajan aika ikävä olo.

Victoria Stern kirjoittaa Scientific American Mind -julkaisussa onnen pelosta. Hänen mukaansa se yhdistyy usein mielenterveyden ongelmiin. Onnellisuutta pelkäävä on ainakin muita suuremmassa masennusriskissä.

Minulle peloistaan kertonut nainen ei vaikuta minusta lainkaan masentuneelta. Hän on määrätietoinen, tunnollinen, tyytyväinen ja rauhallinen. En tiedä mitä hänen sisällään tapahtuu. Mies ja lapset vaikuttavat onnellisilta.

Naisen lapsuudenkodissa oli alkoholismia ja riitaisuutta. Monen onnellisuutta pelkäävän taustalta löytyy järkevä selitys luottamuksen puutteeseen.

Jos ei lapsena voinut luottaa omiin vanhempiinsa ja tulevaisuuteen, on vaikea uskoa aikuisenakaan, että kaikki menee hyvin. Jos on lapsena vedetty päivittäin matto alta, ei helpolla myöhemminkään usko siihen, että lattiat ja matot pysyvät usein paikoillaan.

Alkoholistiperheiden lapsista ei tule aina räyhääviä juoppoja ja sossupummeja. Usein heistä tulee elämäänsä pienistä paloista tunnollisesti rakentavia yhteiskunnan tukipilareita. He varmistelevat elämää vähän kaikessa. He suojelevat lapsiaan kaikelta pahalta, ja varovat ottamasta turhia riskejä, kuten luottavaisille sinisilmille sopivia tunteita.

Elämässä ei koskaan ole kenellekään takeita siitä, että kaikki menee hyvin. Kuka tahansa, koska tahansa voi silmänräpäyksessä menettää itselleen tärkeimmän asian. Meidän ei kuitenkaan kannata pelätä sitä kaiken aikaa. Sen voi joskus ottaa huomioon, muille sen kohdanneille on annettava tukea ja armoa, mutta tieto elämän arvaamattomuudesta ei saa lannistaa. Muuten ei voi koskaan elää kunnolla.

Nekään jotka ovat uskaltaneet rakastaa täysillä, ja ovat menettäneet onnensa, eivät yleensä kadu rakastaneensa. Jos he jäävät henkiin, he muistavat haikeudella ja lämmöllä, miten saivat kokea jotain tavallista suurempaa, jotain minkä takia kannatti elää.

Are You Afraid of Happiness? -testi kertoo kuinka paljon uskallat tuntea onnea.

http://www.scientificamerican.com/article/are-you-afraid-of-happiness-quiz/

Kaikki eivät usko rakkauteen ensi silmäyksellä.

Intuitiotutkimukset osoittavat, että se on mahdollista ja tietyssä mielessä jopa suositeltavaa. Virginian yliopiston psykologian tutkija Timothy D. Wilson väittää mutun ennustavan paremmin romanttisen rakkauden tulevaisuuden kuin rationaalisesti perustellut preferenssit. Wilsonin mukaan kokemus parantaa intuitiota.

Joskus kokemukset antavat todellisuudesta vinoutuneen kuvan. (Ehkä onnettoman suhteen jälkeen ei kannata vihata KAIKKIA miehiä/ naisia.)

Ihmisen tietoinen mieli voi olla eri mieltä alitajunnan kanssa. Jossakin tilanteessa voi esimerkiksi tuntea mieletöntä vetoa henkilöön, joka rationaalisesti ajatellen ei oikein sopisi omaan elämään.

Jos haluaa parantaa intuitiivisia kykyjään, mikä on suositeltavaa ihmissuhteissa, sillä taitava intuition käyttäjä on paitsi parempi ystävä myös ihanampi rakastaja (koska osaa aavistaa, mitä toinen toivoo tai mistä hän voisi pitää), voi kokeilla seuraavia asiantuntijoiden vinkkejä:

Havainnoinnin, huomiokyvyn herkkyyden ja havaintojen erottelukyvyn kehittäminen parantavat intuition oikeellisuuden ja sen merkityksen arviointikykyä. Apuna voi käyttää mielikuvaharjoituksia, meditaatiota ja rentoutumista. Kannattaa myös tarkkailla kehollisia aistimuksiaan.

Mihin kiinnität huomiosi, miten reagoit aistimuksiin, miten käsittelet reaktioita? Onko tapanasi reagoida aina tietyllä tavalla? Yritätkö kontrolloida kaikkea?

Suomalaisten opiskelijoiden intuitio-kurssilla tyypillinen reaktio tietoisuuden lisääntymisestä oli kehon roolin avautuminen oman intuition havainnoinnissa. (Ihan lukkoon menneitä ihmisiä on muuten onnistuneesti hoidettu tanssiterapialla.)

Kahden intuitiivisen ihmisen (kehollinen) kohtaaminen voi olla erittäin antoisaa.

http://www.city.fi/artikkeli/Intuitio+vs.+j%E4rki/4360/