Suhteet & seksi

”Usein parisuhdeongelmat on yksilön ongelmia”, väittää parisuhdeneuvoja Sari Liljeström. Liljeström työskentelee parisuhdekeskus Katajassa.

”Apua voi siis myös hakea yksin. Parisuhdetta voi hoitaa yksin”, sanoo Liljeström.

Liljeströmin mukaan muutosta parisuhteen ongelmiin voi hakea muuttamalla omaa käytöstään. ”Se lisääntyy mihin keskittyy”, hän muistuttaa.

Parisuhteen kestävyydelle tai ongelmien sietämiselle ei voida laittaa mitään yleistä rajaa. Ihmisten tausta ja henkilökohtaiset ominaisuudet ratkaisevat pitkälti myös parisuhteen joustavuuden määrän.

”On olemassa yksilön rajat, ei parisuhteen kestävyyden ongelmaa, vaan yksilön rajat. Ihmiset panee suojat päälle, kun on menty lähelle rajaa.”

Usein kuulee, että riitaan tarvitaan kaksi, tai että parisuhdetta voi hoitaa vain yhdessä. Liljeströmin näkemys on virkistävä ja toivoa antava, jos kokee parisuhteen vaikeaksi, eikä kumppani halua lähteä vaikka pariterapiaan. Kärsivä voi hakea apua ihan itse.

Liljeströmin mukaan useimmat ihmisen kriisit ovat yksilön kriisejä. Omia ajatuksia ja tunteita tutkailemalla voi saada avun hankalaan tilanteeseen. Samalla usein muutkin ihmissuhdeongelmat, kuten parisuhteen klikit, helpottavat.

Liljeströmin mielestä aikuisten ihmisten tulisi käsittää, ettei toinen henkilö voi koskaan ratkaista kaikkia ongelmiamme ja tyydyttää kaikkia tarpeitamme.

”Hyvä parisuhde on sellainen, jossa saan ajoittain riittävästi sitä mitä tarvitsen, jotta kestän ne hetket kun en saa.”

Sari Liljeströmin luento 30.11.2016

Parisuhteen tasa-arvoisuudesta on tehty erilaisia tutkimuksia. Joissakin tutkimuksissa yhdessä tekeminen ja asioiden jakaminen tasaveroisesti on näyttänyt lisäävän parisuhdetyytyväisyyttä ja hyvää seksiä. Toisissa on huomattu perinteisemmän roolituksen tuovan etuja ainakin makuuhuoneessa. Varsinkin jälkimmäisiä tuloksia on innolla uutisoitu Suomessa.

Suopea seksismi tai hyväntahtoinen seksismi (benevolent sexism) on käsite, jonka mukaan naisen kuuluu olla miehensä erityisessä suojeluksessa ja rakkaudenosoitusten jatkuvassa keskiössä. Tausta-ajatuksena on miehen yleisen dominanssin ehdoton hyväksyminen. Perheen pää, eli mies, antaa naiselle tässä vaihtokaupassa erityishuomiota ja suojelusta. (Naisen ei esimerkiksi tarvitse ajaa autoa tai ymmärtää pankkiasioita.)

Tämä suopean seksismin tarjoama arvostetun henkilön asema horjuu kuitenkin helposti avioliiton pienimpienkin kurttujen ilmaantuessa. Naisen korkeat odotukset rakastettuna ja huolehdittuna olosta eivät toteudukaan.

Matthew D. Hammond ja Nickola C. Overall Aucklandin yliopiston psykologian laitokselta keräsivät heteroparien raportteja parisuhdeongelmista ja -tyytyväisyydestä kahdessa eri tutkimuksessa.

Naisten suhtautuminen suopeasti seksismiin ennusti suurempia romahduksia parisuhdetyytyväisyyteen, kun pari kohtasi isoja ongelmia suhteessaan, tai jos kumppani käyttäytyi loukkaavasti. Pitkissä parisuhteissa pettymys oli erityisen voimakasta.

Tutkijoiden mukaan tämä osoittaa suopeaa seksismiä kannattaneiden naisten olevan erityisen herkkiä kaikille parisuhdeongelmille; he ovat tavallaan sijoittaneet niin paljon panoksia suhteeseensa ja elättelevät uskomusta naisen erityistarpeesta tulla suojelluksi ja huomioiduksi. Romanttiset haaveet kariutuvat parisuhteen realismiin.

Kumppaneiden ajoittaiset erimielisyydet ovat täysin normaali ilmiö, eikä kukaan pysty saavuttamaan epärealistisia naisen ja miehen ideaaleja. Parisuhdetyytyväisyyttään voi helpommin nostaa suhteuttamalla omia odotuksiaan todellisuuteen.

Onko meillä Suomessa tällaista ongelmaa lainkaan?

Matthew D Hammond and Nickola C. Overall: When relationships do not live up to benevolent ideals: Women´s benevolent sexism and sensitivity to relationship problems. European Journal of Social Psychology , April 2013.

"I want to lick your pussy."

Aha. Hui.

"I love to lick your pussy."

Öö. Tätäkö tää on nyt kaksi tuntia?

Nuori nainen haluaa naista näyttämön laidassa. Toisella laidalla hieman vanhempi nainen alkaa kiemurrella ja läähättää, pimpin perässä hänkin.

Jotain lesbonäytelmääkö tultiin katsomaan? Kyllä ja ei.

"Onhan tää nyt vähän kiusallista!", kommentoi näytelmän ainoa mies, ja alkaa neuvoa näytelmän ohjaajaa, eli siskoaan, joka tekee omaelämäkerrallista näytelmää homoksi heräämisestään.

Ensimmäinen näytös on ehkä parasta teatteria tällä hetkellä. Hyvä teksti, mahtava rytmi, hienot näyttelijät, ja harvinaisen uskottava ja luonteva tarina nuoren naisen elämästä, ja noloista seksikokemuksista.

Omat kokemukseni eivät vastaa mitään näytelmässä esiintyvää, ja silti uskon kaiken, mitä lavalla kerrotaan.

Suorasukaista, mutta herkkää, raadollista, mutta lempeää, ja ihanan estynyt minäkertoja, joka kuitenkin paljastaa kaiken.

Alun lesboilu jää tavallaan taustakertomukseksi, sillä näytelmä käsittelee ihmiseksi kasvamista ja parisuhteen kuvioita. Parisuhde voisi olla mikä tahansa parisuhde, vaikka heterosellainen.

Pari rakastaa, pari riitelee, parilla on seksiongelmia, jotka johtunevat läheisyyden osoittamisen vaikeudesta. Pari menee terapiaan. Terapiakohtaus on huippuhauska.

Toinen on itsestäänselvyys. Yksi vähän toteuttaa itseään. Toinen rakastuukin toiseen.

Liikuttavaa, hauskaa, tunnistettavaa.

Pari lojuu sohvalla kuin mikä tahansa pari millä tahansa sohvalla jossain päin Eurooppaa.

Millaista on tulla kaapista omalle isälleen? Nähtävästi vaivaannuttavaa, vaikka asia olisi isälle ihan tuttua, koska isällä on paljon homokavereita.

Mistä sen tietää onko työkaveri homo? Onko oma lapsi homo? Onko oma puoliso homo?

"Kyllä sen tietää!"

Ei sitä aina tiedä.

Onko sillä väliä?

Joskus on.

Kävin katsomassa näytelmän heteroiden ja homojen kanssa. Mieshomon ensimmäinen kommentti oli: "Tässä oli meille paljon vähemmän!" (Homoille ja heteronaisille siis. Näytelmässä paljastetaan ainakin kahden naisen tissit, mutta vain yhden miehen pakarat.)

Tavallaan näytelmä ei poikkea merkittävästi länsimaisesta normista. Jotenkin objektina on taas nainen. Naiskatsojalle asetelma on tuttu. Jotain pientä hämminkiä tyypilliseen objektiasetelmaan tuo lesbo minäkertoja, ja se, että kertoja haluaa murtaa perinteisen, eli miehen, näkökulman.

Katsoja ei tunne missään vaiheessa oloaan likaiseksi tai loukkaantuneeksi, vaikka kertoja kuvailee halujaan tai muiden haluja. Se on aika raikas kokemus. Suosittelen.

Q-teatteri: Jotain toista

Uudessa laajassa eurooppalaisessa tutkimuksessa viisi prosenttia nuorista miehistä (18-39v.) on kärsinyt erektiohäiriöistä viimeisen puolen vuoden aikana.

Suomalaisen Lääkärikirja Duodecimin mukaan 75 prosentilla miehistä yhdyntä epäonnistuu erektiovaikeuksien vuoksi joka viidennellä yrityskerralla.

Psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen kirjoittaa Duodecimin artikkelissa, että ”ajoittainen erektiovaikeus on siis tavallista, eikä se siten ole luonteeltaan häiriö, ellei ongelma ole toistuva ja vaikeuta olennaisesti sukupuolielämää”.

The Journal of Sexual Medicinen julkaisemassa tuoreessa eurooppalaistutkimuksessa oli otoksena 28 511 miestä Ranskasta, Saksasta, Italiasta, Espanjasta ja Britanniasta. Tarkempi selvitys kohdistettiin erektiohäiriöistä kärsiviin miehiin.

Suurin osa erektio-ongelmaisista miehistä ei ollut kertonut vaivoistaan lääkärille. Lääkärilleen uskoutuneistakin vain vähemmistö käytti tutkimushetkellä jotain lääkettä erektiohäiriöön (32 prosenttia). Erityisesti nuoremmilla miehillä oli vaikeuksia luottaa lääkäriinsä.

Erektiohäiriöisillä miehillä on selvästi muita enemmän samanaikaisia päällekkäisiä psyykkisiä ja ihmissuhteisiin liittyviä psykopatologisia ongelmia. Heidän elämänlaatunsa ja työkykynsä on myös selvästi muita huonompi.

Eurooppalaistutkimuksen tutkijat vaativat kohennusta potilas-lääkärisuhteen laatuun. Potilaiden tulisi saada parempaa hoitoa/ terapiaa, ja ilmeisesti myös enemmän lääkehoitoa.

Matti Huttusen artikkelin mukaan impotenssi voi johtua psyykkisestä tai fyysisestä sairaudesta, tai niihin saadusta lääkityksestä. Joskus toimintahäiriön syynä ovat parisuhteen ongelmat. Kahteen ensimmäiseen syykimppuun löytyy apua erikoislääkäreiltä.

Parisuhteen ongelmien ratkaisuun tarvitaan mukaan kumppani ja usein myös seksologi tai parisuhdeterapeutti, riippuen ongelmien laadusta.

Jos suurimmalla osalla suomalaismiehistä on toisinaan erektiohäiriöitä, ei ongelmaa ainakaan ole maassamme liioiteltu. Ehkä tabun murtaminen ja asiasta puhuminen helpottaisi avun hakemista.

Lääkäreiden tarvitsee ilmeisesti myös ryhdistäytyä, jottei vastaanotolle menevä mies kokisi avautuneensa ongelmistaan turhaan.

Health-Related Characteristics and Unmet Needs of Men with Erectile Dysfunction: A Survey in Five European Countries. The Journal of Sexual Medicine. January 2014.

http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk00391

Lisätietoa: http://www.seksuaaliterveysklinikka.fi/miesten_seksuaalihairiot/erektiohairiot/yleisyys_syyt_ja_tutkiminen

Lääkefirman erektiohäiriötesti:
http://www.miesinfo.fi/erektiohaeirioe/tee-erektiohaeirioetesti/

Aina kun kiusaamisteema otetaan esiin, seuraa kiusaamisen vähättelyä.

Toki jotkut ovat yliherkkiä. On ihmisiä, jotka herkästi kuvittelevat, että muut ovat heitä vastaan. Tällaisesta erilaisesta tavasta lukea ympäristön viestejä on jopa saatu näyttöä aivotutkimuksessa.

Mutta.

Mitä järkeä on vähätellä kiusaamista, kun Suomessa kiusataan kymmeniä ihmisiä hengiltä vuosittain? Jotkut tapetaan parisuhderääkkäämisen viimeisenä niittinä. Toiset päätyvät itsemurhaan, kun eivät enää kestä kiusaamista.

Joidenkin tutkimusten mukaan maassamme miljoona ihmistä on kokenut tulleensa kiusatuksi. Aika isolta ongelmalta vaikuttaa tässä valossa.

Kiusaajia on paljon. Kaarina Korhosen mukaan 10-30 prosenttia ihmisistä toimii kiusaajina sopivissa olosuhteissa. 50-80 prosenttia kulkee ryhmän mukana ja on osallisina. Vain 10-20 prosenttia ihmisistä kieltäytyy aktiivisesti osallistumasta kiusaamiseen! Eli reiluja ja rohkeita on aika vähän.

Kiusaamisen seurauksena ihmisen perusluottamus katoaa ja hän alkaa kärsiä itsetunto-ongelmista, univaikeuksista, masennuksesta ja unettomuudesta. Arvottomuus, ahdistus, hylätyksi tulemisen pelko, itsetuhoisuus, jatkuva tarve miellyttää, ”näkymättömänä” eläminen, ristiriitojen välttäminen ja uhriutuminen ovat muita tavallisia seuraamuksia kiusaamisesta.

Työyhteisökouluttaja ja eroauttaja Riitta Mykkänen-Hänninen esittää kiusatulle kolme ratkaisuvaihtoehtoa: lähteminen, sopeutuminen tai taisteleminen. Kaikki ratkaisut vaativat kiusattua reagoimaan. Yksikään vaihtoehto ei ole helppo.

Seija Winter kirjoittaa blogissaan näin: ”Kiusaajaa voi Korhosen (2009, 71–76) mukaan olla yllättäen vaikea tunnistaa. Kiusaajat eivät tunnista tai eivät ainakaan tunnusta olevansa kiusaajia. Kiusaamisesta nauttii noin 10–20 prosenttia ihmisistä. Tähän ryhmään kuuluu myös puhdasoppiset psykopaatit ja narsistisesti häiriintyneet. Tälle ryhmälle kiusaaminen kuuluu normaaliin elämään, he eivät koe kiusaamista miksikään varsinaiseksi kiusaamiseksi tai kielteiseksi asiaksi. Kiusaaminen on loppujen lopuksi aika lähellä täysin mielivaltaista pahuutta. Kiusaajat tekevät kaikkensa kieltääkseen ja peittääkseen tekonsa viimeiseen asti.”

Kiusaajan mukaan mitään ongelmaa ei ole. Melkoista empatian puutetta lähteä arvioimaan tilannetta puhtaasti omasta näkökulmasta. Kun en näe ongelmaa, sitä ei voi olla olemassa? Tai, koska nautin siitä, teen kaikkeni, että voin sitä jatkaa?

Riitta Mykkänen-Hänninen
Kaarina Korhonen: Kiusaajat kuriin. WSOY 2009.
http://blogit.jamk.fi/seinajoki/tag/tyopaikkakiusaaminen/

Seksi on jokaiselle ongelma. Jos se ei ole sitä juuri nyt, se on ollut aikaisemmin tai on sitä tulevaisuudessa. Miksi? Koska seksi on tärkeä asia. Seksi liittyy moneen elämänalaan, joista kaikista saa ongelmia aikaiseksi. Seksi on ihmisen syvää sisintä ja siihen liittyvät tunteet, joita on vaikea hallita.

Ihminen muuttuu koko ajan ja on eri ikäisenä erilainen seksuaalisesti. Ensin syntyy ongelmia, kun huomataan, että voi kiihottua, sitten syntyy ongelmia saada kiihotusta tarpeeseen ja lopuksi ongelmia tuottaa se, ettei saa kiihotusta. Kiihotusta halutaan, mutta aina se ei tule samalla lailla. Yksi merkittävimmistä ongelmien tuottajista on se, että jokainen ihminen on erilainen ja kiihottuu eri lailla ja eri asioista ja eri aikaan ja eri ikäisenä. Ja seksiähän harrastetaan perinteisesti toisen ihmisen kanssa, joka siis on aina erilainen kuin itse.

On olemassa tietty julkinen kuva siitä mitä seksi on. Koska seksiä hävetään, nuorille ei välity suoraan esim. vanhemmilta kuvaa siitä, mitä seksi on. Todetaan vain: "kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa". Puu on tässä tapauksessa sellainen, miksi media sen luo. Kuva seksistä syntyy televisiosta, seksivideoista, internetistä ja pornolehdistä; sieltä, missä seksi on näkyvillä. Ja sitä saa mitä sattuu tulemaan.

Media saa seksistä rahaa, jonka ansaitseminen on niin tärkeää, että seksin häpeää voidaan sietää. Koska yksityiset ihmiset ja viralliset tahot häpeävät seksiä, he eivät jaa siitä tietoa sitä tarvitseville, eivätkä hyvät käytännöt tai tietoisuus erilaisuuden normaaliudesta leviä. Kuva seksin olemuksesta leviää seksistä taloudellisesti hyötyvän median kautta. Media taas esittää seksin yksipuolisesti ja tietystä, kapeasta, helposti yleisesti hyväksyttävästä näkökulmasta, joka tuottaa voittoa.

Monesti käy niin, että ihmiselle tulee väärä kuva seksin olemuksesta ja varsinkin käytännöistä. Esimerkkinä mainittakoon vaikka se, että miehen on tyydytettävä nainen peniksellä orgasmiin, vaikka suurin osa naisista ei useimmiten kykene saamaan orgasmia pelkästään peniksen aiheuttamasta kiihotuksesta. Tai että yhdynnän päätavoite olisi ensisijaisesti orgasmi ja ejakulaatio, vaikka yhdyntää voidaan suorittaa jopa tuntitolkulla esileikinomaisesti saaden koko ajan nautintoa.

Ihminen pakotetaan muottiin, joka ei sovi hänelle. Periaatteessa ihmisen pitäisi saada harrastaa sellaista seksiä, mikä tuo tyydytyksen, kunhan se ei riko toisen oikeuksia. Yhteiskunnassamme seksuaalisen tyydytyksen tavoittelu ja saavuttaminen on perinteisesti ollut virallisesti rajoitettua. Vielä joitakin vuosia sitten, jos et täyttänyt yhteiskunnan vaatimuksia, et saanut harrastaa seksiä ollenkaan, vaikka kuinka teki mieli. Itsetyydytystä pidettiin mielisairauden oireena tai ainakin mielisairauteen johtavana. Annettiin ymmärtää, että on oltava virallinen suhde, ennen kuin voi sekstailla. Ikää piti olla riittävästi. Eikä ole pitkää aikaa siitä, kun katsottiin, että seksiä sai harrastaa vain yhden ihmisen kanssa koko elämänsä aikana.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Seksi pitäisi vapauttaa häpeän ja synnin ikeestä. Sille pitäisi antaa normaalin, luonnollisen toiminnan status. Siitä pitäisi pystyä puhumaan avoimesti kaikilla foorumeilla. Ei, älkää väittäkö, että seksi olisi jo vapautunut. Ei ole. Jos alat puhua seksistä jossain muualla kuin puolisosi tai läheisimmän ystäväsi kanssa, vaimenevat kommentit lähes aina välittömästi. Henkilöt katoavat muualle, lähtevät hakemaan juomaa, tai sitten puheenaihetta vaihdetaan. Ihmiset häpeävät seksiä. Mutta ainoa tapa oppia seksiä ilman että itse sitä harrastaa, on kuulla kuvauksia siitä mitä se on.

Seksi ei siis ole vapautunut, vaikka niin väitetään. Seksi on vapautunut vasta sitten, kun ihmiset kykenevät puhumaan omasta seksielämästään kuin jalkapallosta tai meikkaamisesta. Silloin vasta muodostuu oikea kuva siitä, mitä seksi on: ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Ihmiset ovat erilaisia.