Suhteet & seksi

Uuden yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan miehet tavoittelevat naisia useammin omaa hyötyä muiden kustannuksella.

Miehet ovat naisia valmiimpia vahingoittamaan ja rankaisemaan muita. Miehet haluavat rangaista muita jopa silloin kun nämä eivät ole syyllistyneet mihinkään väärään.

Apulaisprofessori Terence C. Burnham

Chapmanin yliopistosta testasi pelitilanteessa naisten ja miesten yhteistyökykyä, altruismia ja halua rankaista muita ryhmätilanteessa.

Miehet ovat hyvää asemaa tavoitellessaan valmiita aiheuttamaan harmia ja rahan menetystä kaikille. Miehet myös saavuttavat naisia useammin hyvän aseman.

Miesten rankaisemisen halu kasvaa naisiin verrattuna kaksinkertaiseksi, jos on mahdollisuus saavuttaa jokin palkinto.

Naiset olivat pelitilanteessa miehiä yhteistyökykyisempiä.

Tutkijoiden mukaan todellinen työelämä saattaa palkita itsekästä oman edun tavoittelua paljon koetilannetta enemmän.

Tutkijat eivät tiedä vaikuttiko koeasetelman sukupuolijakauma naisten ja miesten käytökseen. Tässä tutkimuksessa naisia ja miehiä oli yhtä paljon.

On jonkin verran näyttöä siitä, että naiset alkavat matkia miehiä ja kostaa muille enemmän, jos heitäkin koko ajan rangaistaan.

Tutkijat pohtivat pelaavatko miehet vielä kovemmin panoksin, jos paikalla on vain miehiä? Ovatko naiset vielä yhteistyökykyisempiä ja altruistisempia naisporukassa?

Sekä naiset että miehet ihailevat ja inhoavat menestyneitä miehiä. Hyvässä asemassa olevat miehet eivät koskaan saavuta kaikkien miesten ja naisten suosiota, mutta he onnistuvat kahmimaan niin paljon erilaisia resursseja, ettei epämiellyttävän mulkeron leima tunnu heitä haittaavan.

Pisa-sota alkaa laantua. Liian suuri osa pojista saa taas rauhassa syrjäytyä.

Joidenkin miesten mielestä koulun suurin ongelma on se, etteivät opettajat pissaa seisten.

Jos opettajilta kysyy, ja kukaanhan ei kysy, on vastaus työ. Monen opettajan mielestä pojat ovat liian laiskoja.

Suomalaisten tyttöjen ja poikien osaamisen ero luonnontieteissä, lukemisessa ja luovassa ongelmanratkaisussa on OECD-maiden, eli kehittyneiden maiden, suurin.

Ennen luultiin, että jotkut ovat hyviä matematiikassa, toiset kielissä. Yhä useammissa tutkimuksissa on selvinnyt, että varsinkin silloin, kun on kyse kouluosaamisesta, lukeminen ja laskeminen korreloivat selvästi.

Eli se joka laskee hyvin, yleensä myös lukee sujuvasti. Jolla on ongelmia matematiikassa, on usein vaikeuksissa myös kirjainten kanssa.

Oppimista saattaa selittää parhaiten yleisälykkyys (ns. GI eli general intelligence), joka alkaa olla maailmalla yleisin mitattava älykkyyden ja lahjakkuuden muoto. Nykyajan työelämässä, ja muussakin elämässä, on yhä vähemmän tilaa kapealle älykkyydelle.

Miten älyä voi kehittää?

Lukemalla lapselle ja näyttämälle hänelle esimerkkiä lukemisen nautinnosta.

Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan lapsen kognitiivisten kykyjen kehitystä 10-16 -vuotiaana selitti eniten lukeminen, erityisesti lukemisen harrastaminen huvin ja nautinnon vuoksi (”reading for pleasure”). Esimerkiksi soittoharrastuksesta ei ollut samanlaista hyötyä. Lukemisen harrastaminen ennusti lapsen menestystä jopa enemmän kuin vanhempien koulutus.

Isien kannattaa edelleen viedä lapsiaan fudistreeneihin ja viulutunneille, mutta jos oikein haluaa panostaa lapsen kognitiivisiin taitoihin, fiksuinta on ryhtyä lukemaan.

Mikä parasta, runsas lukeminen ei pelkästään paranna lukutaitoa, sanavarastoa ja yleisiä kognitiivisia taitoja, vaan se parantaa jopa matematiikan osaamista!

Miksi kiusaamista ei saada loppumaan? Koulussa, opiskelupaikoissa ja jopa työpaikoilla esiintyy jatkuvaa kiusaamista, eikä mikään kampanja tai valistus tunnu purevan siihen.

Antropologit ovat löytäneet historiallista aineistoa, joka todistaa kiusaamisen olleen yleistä jo metsästäjä-keräilijöillä.

Länsimaisessa kulttuurissa kiusaaminen on monen teinin ja nuoren aikuisen lempipuuhaa. Ovatko kiusaajat vain kieroutuneita sekopäitä, joiden kehitys on mennyt vinoon?

Yhdysvaltalaistutkijat todistavat tuoreessa ”Adolescent Bullying, Dating and Mating. Testing an Evolutionary Hypothesis” -tutkimuksessa kiusaamisesta seuraavan hyötyä kiusaajalle. Antisosiaalinen uhria piinaava käytös ei ole siis pelkkä hyödytön jäänne ihmisen kehityksessä. Kiusaaminen on evoluutiopsykologisesti kannattava ja hyödyllinen sopeutuma, jonka harrastajilla on usein korkea sosiaalinen status, resursseja ja nyt todistetusti myös hyvä flaksi.

Evolutionary Psychologyssa 12.11.2015 julkaistu artikkeli valaisee kiusaamisen hyötyjä. Anthony A. Volk ja kumppanit tutkivat 334 teinin ja 144 yliopisto-opiskelijan käytöstä, sosiaalisia suhteita, sosiaalista asemaa ja menestystä vastakkaisen sukupuolen parissa.

Kiusaaminen korreloi merkitsevästi seurustelumenestyksen kanssa. Kiusaajat ovat muita todennäköisemmin seurustelleet/ päässeet deittaamaan, heillä on enemmän seurustelukumppaneita ja he ovat harrastaneet muita enemmän seksiä. Kiusaajien vikittelymenestys muihin verrattuna on puolitoista – kaksinkertainen.

Kiusaajat näyttävätkin olevan hyvin kiinnostuneita seksistä ja seurustelusta.

Kiusaamisen ja deittailuinnon korrelaatio oli erityisen suuri teinitytöillä, siis jopa suurempi kuin teinipojilla. Eli luokan kuningattaret kiusaavat muita teinejä ja yrittävät saada itselleen ”parhaat” pojat. Kiusaamista harrastavilla opiskelijanaisilla oli myös enemmän treffejä kuin muilla opiskelijaneitosilla.

Suomessa uskotaan kiusaamisvalistuksen johtavan lempeään ystävälliseen ilmapiiriin nuorison parissa. Valistuksessa vedotaan ihmisen empatiaan, jota kiusaajilla tunnetusti ei paljoa ole. Tämän tutkimuksen tekijät eivät usko kiusaamisen loppuvan, jos eniten seksistä ja seurustelusta kiinnostuneet nuoret menestyvät parhaiten parisuhdemarkkinoilla juuri kiusaamalla heikompiaan.

Sekä lyhyt- että pitkäaikaista kumppania etsivät miehet ja naiset arvostavat tutkimusten mukaan kumppanissa rehellisyyttä ja ystävällisyyttä. Miten tämä saadaan menemään ihmisten päähän? Tutkijat toivovat uusia keinoja markkinoida ja opettaa nuoria ihmisiä etsimään näistä prososiaalisista ominaisuuksista menestyksen avainta parisuhdemarkkinoilla.

Vaikka ajattelisi, ettei kiusaajakusipäiden sosiaalinen menestys haittaa, he kun todennäköisesti pariutuvat ja sekoilevat enimmäkseen kaltaistensa kanssa (ja tavalliset ihmiset voivat rauhassa tutustua toisiinsa ja harrastaa seksiä vain harvan ja valitun kanssa), olisi erittäin tärkeää saada tällainen moraalittoman seksihirmun harrastama muiden turha alistaminen ja nöyryyttäminen loppumaan. Uhrit maksavat liian kovan hinnan toisen suosiosta.

Yksi keino muilla ihmisillä ainakin on käytettävissään. Älä palkitse kiusaajaa.

Moni psykoalan ihminen on väittänyt, ettei miehen itsetunto kestä menestyvää naista. Yhdysvaltalainen tutkimus USA:ssa ja Alankomaissa näyttää todistavan väitteen surullisen oikeaksi. Mies ei kestä edes elämänsä rakkaimman naisen menestystä.

Naisen on siis turha odottaa innostusta, kehuja tai yllätysjuhlia, jos hän saa ylennyksen tai jonkin muun onnistumisen elämässään. Journal of Personality and Social Psychology -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan mies ei kestä vaimonsa menestystä missään asiassa, ei edes sellaisessa tehtävässä, jossa mies ei voisi joutua kilpailutilanteeseen naisen kanssa.

Väitehän kuulostaa absurdilta. Vain 5-vuotias haluaa olla aina ja kaikessa paras.

Yhdysvaltalaistutkimus kertoo toista.

Alankomaat otettiin mukaan tutkimukseen naisten vahvan aseman vuoksi. Vaikka Hollannissa hehkutetaan tasa-arvon puolesta, eivät miehet sielläkään osaa riemuita vaimonsa menestyksestä.

Tutkijoiden mukaan miehet eivät useinkaan itse tiedosta katkeruuttaan vaimon menestystä kohtaan. Heidän itsetuntonsa kuitenkin laskee rakkaan onnistuttua missä tahansa. Usein mies ei edes itse tiedosta, mikä ottaa pattiin. Tutkijoiden mukaan menestyvän vaimon mies alkaa ottaa etäisyyttä, keksii typeryyksiä, tai alkaa pettää vaimoansa saadakseen ”kompensaatiota”.

Tutkimuksen mukaan miehen menestys tai epäonnistuminen ei vaikuttanut vaimon itsetuntoon. Naiset osaavat myös iloita toisen menestyksestä.

On todella surullista, jos oma mies ei pysty ollenkaan nauttimaan rakkaansa onnistumisista. Jaettu ilo on hienointa maailmassa.

Tutkijat ovat heitelleet erilaisia arvauksia ilmiön syistä. Miehet ovat tottuneet kilpailemaan, ja heillä on usein menestymisen pakko. Perinteisesti miehen on odotettu elättävän perheensä. Naisilla ei aiemmin ollut mahdollisuuksia toimia monilla sellaisilla tantereilla, joissa he nyt menestyvät. Miehet eivät ole ehtineet nopean muutoksen kelkkaan mukaan.

Miten asia mahtaa olla Suomessa? Olemmeko erilaisia tässä asiassa?

Olen aiemmin kirjoittanut väestötutkija Marika Jalovaaran tutkimuksesta. Jalovaara tutki väikkärissään satojen tuhansien suomalaisten avioliittoja ja eronneisuutta.

Suomessa parhaiten ansaitsevien naisten avioliitot kestävät heikoimmin. Kotiäidin ja johtajamiehen liitot ovat kestävimpiä.

Todistaako tämä mitään? Ehkä suomalaiset naiset ovat niin kopeita, etteivät kelpuuta köyhää miestä?

Moni suomalainen pitää onnellista parisuhdetta tai antoisaa yksityiselämää elämänsä tärkeimpänä onnistumisena. Vain vähemmistölle uralla eteneminen ja kovan tason vaikuttaminen on elämän tärkein asia. Ehkä tällainen elämänasenne mahdollistaa paremmin hyvän kumppanuuden ja toisen tukemisen, sukupuolesta riippumatta.

Suomalaisnaisten on todettu suosivan harvinaisen epämaskuliinisia miehiä. Siinäkö mahdollisuus molemminpuoliseen tukeen?

Kate A. Ratliff and Shigehiro Oishi: Gender Differences in Implicit Self-Esteem Following a Romantic Partner´s Success or Failure. Journal of Personality and Social Psychology 4/ 2013.

”Jee, hiihdin tänään 5,3 kilometriä ja tein Miramarin kanssa ihania vaaleanpunaisia kuppikakkuja.”

Typerykset lykkii ladulla ja noi itetehdyt muffinit maistuu peeltä, ehkä ajattelet lukiessasi tutun fb-päivitystä.

Menestyneet ihmiset ovat usein lapsellisen omahyväisiä. He postailevat ärsyttäviä juttuja pikkupikkuelämästään ja saavat kyynikot ärtymään sohvillaan.

Pienestä iloitseminen, pikkuruiset välitavoitteet, ahkeruus ja itsetyytyväisyys tuovat kuitenkin onnen.

Tehdessäni muutama vuosi sitten juttua uranvalinnasta, törmäsin suomalaiseen tutkimukseen, jonka mielenkiintoisena tuloksena oli ehkä monen mielestä yllättävä avain menestykseen yliopisto-opinnoissa: hyvä organisointitaito. Kaikki huippu-urheilua tai mitä tahansa menestymistä läheltä seuranneet tietävät, ettei ilman sinnikkyyttä päästä mihinkään.

Masennustutkijat ovat jo kauan tienneet, että masentuneet ihmiset ovat useimmiten realisteja. Onnelliset ja tyytyväiset ihmiset taas harrastavat johdonmukaista itsepetosta. He uskottelevat itselleen, että ovat oman kyvykkyytensä, lahjakkuutensa ja erinomaisuutensa ansiosta pärjänneet hyvin elämässään. He myös osaavat vakuutella itselleen, että kehno lomamatka säälittävässä kohteessa oli huippuhieno reissu, tai että heidän omistamansa ritsa on automalleista paras, tyylikkäin ja aistikkaimman värinen.

Professori Kaarina Määttä on vuosikymmeniä tutkinut parisuhdetta. Määttä on todennut kestävän suhteen perustuvan osittain molemminpuoliseen harhaan toisen ihanuudesta. Parisuhteessaan onnellinen pystyy rakastumishuuman jälkeenkin uskomaan, että oma mussukka on maailman upein ja fiksuin.

Ihmislajin menestys maan päällä saattaa osin perustua tähän omahyväisyysharhaan ja kykyyn nousta tappion suosta uskomaan huomiseen onneen.

Elämässään menestyneen ”pöhkön” kitkerä pilkkaaminen ei ehkä ole viisas metodi. Onnen kierrettä voi itse ruokkia ajattelemalla, että kaikki kääntyy parhain päin – ja kannustamalla itseään ja muita yrittämään iloisella mielellä vielä kerran.

Onnelliset muistavat hyvät asiat ja kääntävät mielessään ikävätkin asiat parhain päin.

Suomessa on viime aikoina esitetty argumentteja kilpailun ja menestymisen puolesta: maassamme ei saa menestyä ja kateelliset yrittävät verottaa asiantuntijat, johtajat ja yrittäjät kyykkyyn.

Toisaalta yhteisöllisyyden, hyvinvointivaltion säilyttämisen ja huono-osaisten huomioimisen puolesta on myös pidetty meteliä. Menestyjiä on syytetty ahneiksi.

Markkinatalousmaa Yhdysvalloissa ja muuallakin maailmassa tehdään paljon tutkimusta, jonka perusteella eurooppalainen hyvinvointivaltio näyttäisi miellyttävämmältä paikalta elää kuin puhdas kilpailuyhteiskunta.

Uskomukset ihmisen luontaisesta ahneudesta on jyrätty.

Harvardin yliopiston tutkimuksen mukaan jo 3-vuotiaat jakavat yhdessä tehdyn työn palkinnot tasan ryhmän kesken, vaikka heille tarjottaisiin mahdollisuus epäreiluun palkinnon omimiseen. Esimerkiksi simpanssit monopolisoivat etuudet samassa tilanteessa.

Toisaalta ihmisillä on taipumus pitää itseään keskivertoa parempina. Viidentoista maan tutkimus vahvisti itsensä yliarvostamisen olevan erityisen yleistä maissa, joissa oli suurimmat tuloerot.

Maaliskuussa 2012 julkaistu tutkimus paljastaa opinnoissa huijaamisen lisääntyvän Yhdysvalloissa niissä osavaltioissa, joissa tuloerot ovat suurimmat ja ihmisten välinen luottamus pieni.

Virginian yliopiston psykologian laitos tutki USA:n asukkaita vuosina 1972-2008. Ihmiset olivat sitä onnellisempia mitä tasaisempi tulonjako sinä vuonna oli. Mitä isommat tuloerot, sitä enemmän kansalaiset kokivat, että toisiin ei voi luottaa ja että muut ovat epäreiluja. Tämä koski muita paitsi rikkaita. Tyytymättömyys ei johtunut vähävaraisuudesta, vaan epäreiluuden kokemuksesta.

Reiluuden kokemus talousasioissa saattaa olla pitkälti geneettistä. Pnasissa julkaistussa neurotaloustieteen tutkimuksessa ruotsalais-amerikkalainen tutkimusryhmä käytti aineistonaan ruotsalaisia kaksosia. Perimä selitti yli 40 prosenttia koehenkilöiden reaktioiden vaihteluista epäreiluihin tarjouksiin talous-pelissä. Identtisten kaksosten valinnat olivat kaikista lähimpänä toisiaan.

Ehkä jotkut ovat perinnöllisesti epäreiluja?

Psychological Sciencen joulukuun 2011 numerossa julkaistiin tutkimus, jonka mukaan valta-asemassa olevat ihmiset yliarvioivat oman pituutensa. Washingtonin yliopiston tutkijat totesivat kolmessa kokeessa, että valta saa 1. henkilön pitämään muita todellisuutta lyhyempinä, 2. ihmisen pitämään itseään todellisuutta pidempänä sekä 3. henkilön ottamaan virtuaalitodellisuudessa (pelissä) paljon pidemmän avatarin (hahmon) edustamaan itseään. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että fyysisesti mahtavat ja näyttävät henkilöt saavuttavat muita todennäköisemmin valtaa. Tutkimus on ensimmäinen, jossa voidaan osoittaa, että vallassa olevat myös tuntevat itsensä isommiksi kuin mitä he oikeasti ovat.

Onko todella niin, että menestys sumentaa henkilön käsityksen todellisuudesta? Että omat ansiot yliarvioidaan ja muita aliarvioidaan?

Vai onko menestystä janoava jo lähtökohtaisesti itseään muita parempana pitävä ja kotiinpäin vetävä moukka?

Ei kai nyt sentään. Reilulla kilpailulla on virkistävä vaikutus ihmisiin. Vai?

Psychological Science: Feb. 2011., Sep. 2011., March 2012.