Suhteet & seksi

Lapset eivät ole meillä muodissa. Syntyvyys on laskenut seitsemättä vuotta.

Väestöliiton 2017 Perhebarometrin mukaan vanhemmuus ei houkuta suomalaisaikuisia. Lapsiperhearki näyttäytyy raskaana rumbana ja ankeana tarjousjauhelihan metsästyksenä Prismasta.

Väestöliiton mukaan puolison puute, taloushuolet, työelämän vaatimukset, puutteellinen tasa-arvo töissä ja kotona sekä mielikuvat lapsiperheiden elämästä jarruttavat suomalaisten nuorten aikuisten lisääntymistä.

Sen sijaan edellä mainitut seikat eivät näytä estävän koiran hankintaa. Koirien suosio on kasvanut jo monta vuotta putkeen.

Suomessa on kuulemma nyt maailman eniten koiria suhteessa väkilukuun. Muissa maissa suositaan kissaa kotieläimenä.

Jopa naimisissa olevat ja hyvin työllistetyt parit harkitsevat lasten hankintaa tarkalla sihdillä. Ura, harrastukset ja matkustelu voivat vaarantua. Lapset eivät vaikuta kivoilta.

Koirat taas ovat lähes kaikkien mielestä söpöjä.

Suomessa harva tekee lapsia nuorena, ja yhä useampi ei edes harkitse perheen perustamista alle kolmekymppisenä. Yllättäen Väestöliiton tutkimuksessa ilmeni, että pahin vauvakuume tulee kuitenkin jo parikymppisenä.

Onko nykyelämä ihan biologian vastaista?

Vauvakuume tarkoittaa voimakasta kaipuuta saada oma lapsi. Vauvakuumetta voi olla sekä naisilla että miehillä.

Vauvakuumeella on varmasti biologinen pohja, mutta se tarttuu ja leviää myös sosiaalisesti. Tutkimusten mukaan se voi tarttua esimerkiksi ystävistä, sukulaisilta ja työkavereilta.

Vauvakuumetta aiheuttavat mm. vauvanvaatteiden ja lelujen katselu, vauvan sylissä pitäminen, vauvojen näkeminen livenä tai kuvisssa, vauvan hoitaminen, nukkuvan vauvan katselu tai leikkivien ja nauravien lasten seuraaminen.

Väestöliiton Perhebarometrissä tutkitaan aina jotakin parisuhteeseen ja perheeseen liittyvää teemaa. Vuoden 2015 tutkimuksessa tutkittiin syntyvyyttä. Osallistujilta kysyttiin myös vauvakuumeesta: millaisia ajatuksia vauvat ja pienet lapset herättävät vastaajassa. Tutkimuksessa lapsettomat (n=1526) ja yksilapsiset (n=703) vastaajat arvioivat vauvakuumettaan.

Naiset tulivat äideiksi viime vuonna keskimäärin 29-vuotiaana ja miehet isäksi 31-vuotiaana. Vauvakuume on kuitenkin kovimmillaan selvästi paljon aikaisemmin.

Vauvakuumeelle herkimpiä näyttävät tutkimuksen mukaan olevan lapsettomat 20-25-vuotiaat naiset. Herkkyys vauvakuumeelle heikkenee naisilla iän myötä. Mitä vanhempi lapseton nainen, sitä heikompi vauvakuume!

Miehet ovat herkimmin vauvakuumeessa 26-30-vuotiaina.

Yhden lapsen vanhemmat kokevat muita herkemmin vauvakuumetta, mutta muiden naisten tapaan yhden lapsen äidin kuume hiipuu iän myötä. Yhden lapsen isillä vauvakuume oli pahin 31-35-vuotiaana.

Voimakkaimmin vauvakuumetta aiheuttivat vauvan sylissä pitäminen ja hellittely tai nukkuvan pienokaisen katselu.

Perhebarometrin mukaan nuorin ikäryhmä haaveili isommasta lapsikatraasta kuin heitä vanhemmat. Miksi vauvakuume hiipuu iän myötä, ja juuri silloin kun suomalaiset ajattelevat, että on sopiva hetki saada lapsia? Heikkeneekö hedelmällisyys, estääkö aikuisen todellisuus vai tuleeko pupu pöksyyn?

Toukokuun Tietovuoto: Vauvakuume voimakkainta parikymppisillä. Väestöliitto 10.5.2016.

Suomalaisten syntyvyys on jyrkässä laskussa. Köyhillä ei ole varaa tehdä lapsia. Korkeasti koulutetut pelkäävät syrjäytyvänsä urakehityksestä. Nuorten aikuisten mielestä lapset haittaavat elämäntapaa. Joka seitsemäs nuori aikuinen ei halua lapsia lainkaan.

Mitä ihmettä on tapahtunut?

Väestöliiton uuden Perhebarometrin mukaan lasten hankkiminen houkuttelee aiempaa vähemmän. Lasten hankintaa lykätään yhä myöhemmälle iälle, sillä sopivaa kumppania ei tahdo löytyä. Enemmistön mielestä valtion maksamat tuet lapsiperheille eivät ole hääppöiset.

”Miksi syntyvyys laskee? Suomalaisten lastensaantiin liittyviä toiveita ja odotuksia” -tutkimukseen vastasi 3 180 suomalaista. Tuloksia verrattiin kolmeen aiempaan barometriin vuosilta 1997, 2002 ja 2008.

”Seitsemän vuoden aikana suomalaisten lastenhankintaa koskeva ilmapiiri on muuttunut yllättävän paljon”, sanoo barometrin tehnyt tutkija Anneli Miettinen Väestöliitosta.

Suomalaisten syntyvyys laskee viidettä vuotta peräkkäin. Viisi vuotta sitten naiset synnyttivät keskimäärin 1.9 lasta, nyt vain 1.65. Jotta väkiluku pysyisi ennallaan, tulisi syntyvyyden olla hieman yli kaksi per nainen.

Suomalaisten ihannelapsimäärä on myös pienentynyt. Aiemmin lapsia toivottiin keskimäärin 2-3, nyt yhä useampi ajattelee yhden lapsen riittävän. Edellisessä barometrissä vielä lähes 40 prosenttia halusi vähintään kolme lasta. Nyt suurperheestä haaveilee vajaa kolmannes vastaajista.

Miettisen mukaan ihanteiden ja toteutuneen lapsiluvun välisen kuilun kapeneminen on sinänsä hyvä asia, jos ihmiset saavat mitä toivovat. Toisaalta lapsista luopuminen on yleisintä heikoimmin toimeentulevilla ihmisillä. Onko oikein, ettei yhä useammalla ole enää varaa lapsiin? Moni ehkä hykertelee tyytyväisenä, kun hyvien veronmaksajien ei tarvitse rahoittaa vähävaraisten lisääntymistä.

Työttömillä ja pätkätyöläisillä lastentekoa vähentää taloudellinen epävarmuus, hyväosaiset taas pelkäävät uransa puolesta. Ylennykset ja palkankorotukset jäävät saamatta, jos perhe vie liikaa aikaa työltä.

Epävarma työllisyystilanne ja rakoileva talous haittaavat myös parinmuodostusta.

Suomessa ei ole näköpiirissä talouden huimaa nousua. Hallitus leikkaa laspiperheiltä tukia toisensa jälkeen. Julkisuudessa tuodaan yhä useammin esille perheen perustamisen huonoja puolia.

Lapsen tekoa lykätään yhä myöhemmäksi, mikä lisää paitsi biologista, myös sosiaalista lapsettomuutta. Kuka haluaa olla yksinäinen kotiäiti tai -isä, jos frendit jatkavat biletystä ja kyselevät seuraa Vietnamin vaellukselle?

Miten lapset saadaan takaisin muotiin?

Kannattaako naida ulkomaalainen? Paljonko kahden kulttuurin liitoissa riidellään?

Väestöliiton vuoden 2012 Perhebarometri on omistettu ulkomaalaisen naineille suomalaisille.

Johtaja Anna Rotkirch Väestöntutkimuslaitokselta kertoo raportin esipuheessa, että tutkijat ovat tehneet uraauurtavaa tutkimusta: kahden kulttuurin liittoja ei ole aiemmin tutkittu edustavalla kyselyaineistolla.

Vain muutama prosentti suomalaisista elää kahden kulttuurin avioliitossa, mutta uusista liitoista jo kahdeksan prosenttia on kaksikulttuurisia. Helsingissä osuus on kaksinkertainen.

Kanta-Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla mennään harvoin ulkomaalaisen kanssa naimisiin. Ulkomaalaisten kanssa avioituvat useimmin Uudenmaan naiset ja Etelä- ja Pohjois-Karjalan, Kainuun sekä Itäisen Uudenmaan miehet.

Ulkomaalaisen naivat ovat useammin hyvin korkeasti tai matalasti koulutettuja. Kaksikulttuuriseen liittoon menevät suomalaisnaiset ovat tavallista pienituloisempia.

Suomalaismiesten ja -naisten ulkkiliitot ovat täysin erilaisia. Puolisoiden syntymämaat, avioitumisikä ja avioliittohistoria eroavat toisistaan.

Suomalaiset miehet naivat pääsääntöisesti Thaimaasta, Virosta ja Venäjältä tulleita. Suomalaisnaiset suosivat vähän laajempaa kirjoa.

Suomalaismiehet menevät ulkomaalaisen kanssa naimisiin keskimääräistä avioitumisikää vanhempina. He ovat usein eronneita tai leskiä. Moni muodostaa uusperheen.

Ulkomaalaisen miehen kanssa avioituvat suomalaisnaiset ovat taas keskimääräistä useammin ensimmäisessä liitossaan ja avioituvat normi-iässä.

Ulkkipuolisoon on useimmin tutustuttu ulkomailla töissä tai opinnoissa, harvemmin reissuilla. Kaksi kolmasosaa houkuttelee puolison Suomeen, noin kolmannes on löytänyt ulkomaalaistaustaisen puolisonsa Suomesta.

Väestöliiton tutkimuksessa pika-avioliitot olivat harvinaisia. Suurin osa pareista oli seurustellut pitkään ennen naimisiinmenoa. Pika-avioliitot olivat yleisempiä, jos puoliso tuli vähän kehittyneestä maasta.

Suomalaiset miehet opettelevat harvoin ulkomaalaisen vaimonsa kielen. Suomalaisnaisista taas valtaosa osaa vieraskielisen miehensä äidinkieltä sujuvasti tai kohtalaisesti. Melkein 80 prosenttia Suomeen avioituneista ulkomaalaisista osaa kotimaisia kieliä, naiset useammin kuin miehet.

Täyssuomalaisissa avioliitoissa uusperheiden osuus on alle kymmenen prosenttia, mutta Väestöliiton aineistossa kaksikulttuurisissa perheissä uusperheet olivat aika yleisiä (23% perheistä).

Ulkomaalaispuolisot ovat harvoin hyvin nuoria. Ulkomaalaistaustaiset siipat ovat hyvin koulutettuja: yli 80 prosenttia on suorittanut keski- tai korkea-asteen tutkinnon.

Kaksikulttuurisissa avioliitoissa riidellään enemmän kuin suomalaisissa liitoissa. Myös avioeroajatukset ovat tavallista yleisempiä. Siitä huolimatta suurin osa kaksikulttuurisissa liitoissa elävistä on yhtä tyytyväisiä tai tyytyväisempiä liittoihinsa kuin suomalais-suomalaiset parit.

Kaksikulttuuristen parien lähipiiri on suhtautunut liittoon neutraalisti tai myönteisesti. Viranomaiset sen sijaan laittavat kapuloita rattaisiin stressaavilla, monimutkaisilla ja hitailla toimillaan, varsinkin kehitysmaista tulevien puolisoiden kohdalla.

Jotkut suomalaiset kertovat ulkomaalaisen puolisonsa kohdanneen rasismia. Syrjintää esiintyy erityisesti suurissa kaupungeissa ja pääkaupunkiseudulla, vaikka maaseudulla on kaikissa asennetutkimuksissa oltu nuivempia vierasmaalaisia kohtaan .

Kaksikulttuuriset parit suunnittelevat asuvansa Suomessa vielä viiden vuoden päästä. Eniten muuttohaluja on akateemisesti koulutetuilla.

Työntöä Suomesta aiheuttavat vaikeus löytää oman alan töitä, ilmasto, hankala kieli, lasten kieli- ja kulttuurikasvatus sekä joidenkin suomalaisten nuivuus ja rasismi. Myös ruoka ja surkeat, hitaat ja epäluotettavat terveyspalvelut saivat miinusta.

Ulkomailla syntyneiden miesten on vaikea löytää ystäviä Suomesta. Erityisesti brittimiehet kokivat näin. Saksasta ja Venäjältä tulleet naiset ovat myös tyytymättömiä. Maaseudulla ystävyyssuhteet koettiin antoisammiksi kuin muualla.

Ihmissuhteet, työ, opiskelu, hyvä koulutusjärjestelmä ja turvallisuus pitävät Suomessa.

Tutkijoiden mielestä sopeutuminen Suomeen ei ole kiinni vain yksittäisten parien nokkeluudesta, halusta tai joustavuudesta. Myös ympäristön tukea tarvitaan liiton onnistumiseksi.

Millaisia kokemuksia teillä on kaksikulttuurisista liitoista?

Perhebarometri 2012: Rakkautta, rikkautta ja ristiriitoja. Suomalaisten solmimat kaksikulttuuriset avioliitot. Lassi Lainiala ja Minna Säävälä. Väestöliitto. Väestöntutkimuslaitos – Katsauksia E 46/2012.