Tai nainen.
Oletko jo kyllästynyt parisuhdeneuvoihin? Älä vielä luovuta. Filosofian lisensiaatti, opettaja Paula Salomaa on kehitellyt mallin ihmisen tietoisuudesta ja sen vaikutuksesta ihmissuhteisiin. Mallissa on paljonkin psykologisesti validia asiaa.
Salomaa väittää, että jos ei ole saanut aiemmin elämässä olla aidosti sellainen luonne kuin on, vaan on oppinut tukahduttamaan piirteet, joita lähipiiri, opettajat, työkaverit ym. ihmiset eivät niele, tulee ongelmia. Ihminen alkaa torjua ja vastustaa kaikkea, saa ylikorostuneita luonteenpiirteitä, kehittää riippuvuuksia, pelkää, korostaa ulkoista tai ottaa uhrin identiteetin.
Lopulta ihminen ei enää tiedosta omia tunteitaan ja tarpeitaan. Tiedostamaton henkilö valitsee kumppanin, joka muka täydentää häntä, mutta tosiasiassa hän joutuu erilaisiin riippuvuus- ja vallankäytön suhteisiin. On joko kynnysmattona - tai on itse aivan liian karski ja armoton.
Jos ihminen kasvaa aikuiseksi, tiedostaa omat piirteensä, tarpeensa ja tunteensa ja saa oman elämänsä ikään kuin lintuperspektiivin alle, voi hän muodostaa tasa-arvoisen ihmissuhteen, jossa kaksi eheää elää vuorovaikutuksessa, välillä lähentyen ja välillä etääntyen toisistaan.
Kummankaan ei tarvitse epäillä ja olla epävarma. Toista ei väkisin sidota mihinkään, koska molemmat tunnustavat tosiasian, että kumpikin on vapaa, myös lähtemään hetkenä minä hyvänsä.
Salomaan mukaan parisuhteessa tavoitteena on saada kaikissa oleva maskuliininen ja feminiininen puoli balanssiin: olla lujanlempeä.
Tasapainomallissa ihmissuhteessa voidaan olla ja kommunikoida vain yhteisellä "tietoisuuden" alueella. Jos toinen ei tajua toista, ei synny mitään, vaikka toinen olisi kuinka nero ja tiedostava. (Eli heikoimman mukaan mennään taas.)
Mitä lähempänä Salomaan luja/ lempeä -asteikon keskiosaa ihminen sijaitsee, sitä tyydyttävämmät ihmissuhteet hänellä on. Tasapainoinen aikuinen ei tunne tarvetta alistaa muita, muttei myöskään suostu muiden alistettavaksi.
Ulkoisesti lempeä ihminen on Salomaan mukaan usein kätkössä itsekäs, vaativa ja tuomitseva.
Jos ihmisellä ei ole yhteyttä itseensä, häntä ajavat vain ulkoiset palkkiot, kuten raha, menestys, ulkonäkö, seksi, valta...
Jokainen joko vihaa tai rakastaa itseään ja rakentaa elämänsä sen mukaan.
Elämässä vallitseva perustunne on usein saatu lapsuudenkodista. Jokainen on aikuisena vastuussa omasta sisäisestä tilastaan, muita on turha syyttää (uhriutuminen).
Rakkaus ei synny tiettyjen vaatimusten täytyttyä, vaan vaatimukset estävät sen syntymisen. (Tämä on mielestäni hieno havainto, mutta monille silti vaikea pala. Miten pitkä onkaan joidenkin lista toivekumppanista.)
Terveesti itsekäs pyrkii ohjaamaan vain omaa elämäänsä, eikä holhoa muita aikuisia. Reagoimme usein voimakkaasti asioihin, jotka ovat meille itsellemme ongelma. Mitä enemmän etsii kumppanista oman elämän täydentäjää, sitä vajaammaksi tulee itse, väittää Salomaa.
Onnistuneen parisuhteen edellytys on molempien mahdollisuus kasvuun ja pelosta vapautumiseen. Kun suhteen ytimenä on olemisen vapauden kunnioitus ja rakkaus, on se niin arvokas, ettei kumpikaan halua lähteä siitä. Ei tarvita toisen pakottamista tai rajoittamista.
Haastattelin Paula Salomaata Helsingin kirjamessuilla 2009.
Paula Salomaa: Tie aitoon itseen.
