Suhteet & seksi

Mustasukkaisuus on piinannut useimpia suomalaisia ainakin jossain elämän vaiheessa.

Usein mustasukkaisuudesta tulee puhe silloin, kun joku kärsii kumppaninsa mustasukkaisuudesta ja kontrollinhalusta. Harvoin ihmiset paljastavat olevansa itse mustasukkaisia.

On rasittavaa olla mustasukkaisuuden kohteena. Jatkuva tarkkailu on ärsyttävää. Jatkuva epäily syö parisuhteen luottamusta. Miksi et luota minuun? Kohde voi kyllästyä ja lähteä.

Pahimmillaan mustasukkaisuus johtaa tragediaan, jopa kuolemaan. Suomen toiseksi yleisin kuolinsyy henkirikoksissa on nykyisen tai ex-kumppanin tappaminen.

Vaikka kumppani pysyisi hengissä, mustasukkaisessa suhteessa rakkaus vähitellen kuolee.

Mustasukkaisuus on omistamisenhalua ja häpeäntunnetta. Amerikkalaistutkimusten mukaan mustasukkaisella on usein pahoja alemmuudentunteita. Mustasukkainen kokee itsensä epämiellyttäväksi kumppaninsa ja muiden ihmisten rinnalla.

Epävarmat ihmiset aiheuttavat itse parisuhteensa turvattomuuden. He voivat olla mistä tahansa mustasukkaisia: ystävistä, harrastuksista ja jopa yhteisestä lapsesta, kaikesta mikä vie huomion pois heistä itsestään.

Haastattelin perheneuvoja Saija Falckia mustasukkaisuudesta. Hänen mukaansa toisen jatkuva kyttääminen on raskasta ja aikaavievää. Ja miten voisi oikeasti edes varmistaa, ettei toinen vaan petä koskaan missään?

Falckin mukaan suomalaista mustasukkaisuutta tulisi tutkia enemmän: ”Meillä aihetta on tutkinut lähinnä Osmo Kontula”.

Kontulan mukaan naisilla mustasukkaisuus saattaa herätä miehiä helpommin, mutta miesten on vaikeampi myöntää olevansa mustasukkaisia kuin naisten. Kontulan mielestä Suomessa on totuttu ”omistamaan” kumppani, ja häntä on totuttu kontrolloimaan. Viime vuosikymmenenä lisääntynyt uskollisuuden vaatimus voi Kontulan mukaan jopa lisätä mustasukkaisuutta.

Heteronaisten ja -miesten on joissakin tutkimuksissa huomattu suhtautuvan kumppanin pettämiseen eri tavoin. Miehet eivät kestä kumppanin seksisuhdetta toisen miehen kanssa. Naiset taas kärsivät eniten siitä, jos mies on solminut emotionaalisesti läheisen suhteen toiseen naiseen. Satunnaisen seksin voisi vielä antaa anteeksi, muttei sitä, että mies uskoutuu enemmän jollekulle toiselle.

Tutkijat Levy ja Kelly halusivat selvittää asiaa tarkemmin. He huomasivat, ettei kyseinen sukupuoliero johdu niinkään sukupuolesta, vaan siitä, millaiseen kiintymyssuhteeseen ihminen pystyy. Turvallisesti kiintyneet ihmiset, sekä miehet että naiset, loukkaantuvat eniten emotionaalisesta uskottomuudesta.

Mustasukkaisen alemmuudentuntoisen persoonallisuuden muodostumiseen löytyy usein syynsä lapsuuden hylkäämiskokemuksista. Saija Falckin mukaan jokaisen mustasukkaisen ihmisen kannattaisi siksi työstää asiaa itsensä kanssa. Toki turvallinen parisuhdekin voi toimia eheyttävästi.

Yhdysvaltalaisasiantuntijat kehottavat mustasukkaista rakastamaan itseänsä enemmän.

Mitä voisit tehdä, jotta tuntisit itsesi rakastamisen arvoiseksi? Tämä on hyvä kysymys. Toisia epäilevä kyttääjä ei ole miellyttävä kumppani, eikä haluttavaa seuraa. Millainen ihminen olisi kiva ja ihana? Toisille ystävällinen ja miellyttävä tietenkin!

Mustasukkaisuudesta voi yrittää löytää positiivisia puolia. Mustasukkainen ainakin arvostaa omaa parisuhdettaan korkealle (usein liian korkealle, niin korkealle, ettei itse ylety sinne). Voisiko mustasukkainen pyrkiä itse olemaan aiempaa viehättävämpi? Niin ettei ihana, menettämisen pelon kohteena oleva puoliso olisi suhteen ainoa ihastuttava puolisko?

Millaiset ominaisuudet ovat viehättäviä?

Tutkijat ovat pitkään kummastelleet parisuhteiden raamien vaikutusta pariskuntien tasa-arvoon. Avoliitossa elävien parien on huomattu esimerkiksi jakavan kotityöt paljon tasa-arvoisemmin kuin avioliiton solmineiden.

Shannon N. Davis, Theodore N. Greenstein ja Jennifer P. Gerteisen Marks tutkivat 28 maan ja 17 636 vastaajan otoksella vastanaineita ja juuri avoliittoon muuttaneita pareja.

Avoliittoon muuttaneet miehet kertoivat tekevänsä enemmän kotitöitä kuin juuri naimisiin menneet miehet, ja vastaavasti avoliitossa olevat naiset tekivät vähemmän kotitöitä kuin aviovaimot.

Tutkijat selvittivät aviomiesten vähäisiä kotitöitä erilaisilla muuttujilla. Vastanaineilla ei ollut liitossaan juurikaan sellaisia järkeviä selittäviä tekijöitä epätasaiselle työnjaolle kuin aika, resurssit ja harrastuneisuus. Avo- tai avioliiton satamaan vastikään purjehtineet ovat suurin piirtein yhtä kykeneviä suoriutumaan kotipuuhistaan ja ryhmillä on suurin piirtein samat aikaresurssit.

Selittävin tekijä oli avoliittoon menneiden miesten asenne. Heidän mielestään kotityöt kuuluvat sekä miehelle että naiselle. Naimisiin menevien miesten mielestä kotityöt sopivat paremmin naisille.

Silvia Meggiolaro tutki italialaisten miesten osallistumista kotitöihin. Avoliitossa elävät miehet osallistuvat enemmän kotisavottaan kuin naimisissa olevat. Avoliiton tasaisempi työnjako ei kuitenkaan kanna avioliittoon asti, vaan miesten mentyä naimisiin kotitöiden tekeminen väheni. Onko naisen paras tapa saada mies osallistumaan kotitöihin siis vältellä avioliittoa?

Avioituneita on aiemminkin pidetty perinteisemmin ajettelevina kuin avoliitossa eläviä. Onko naimisiinmeno suora tie naisten kotiorjuuteen?

Millaisia kokemuksia teillä on kotitöistä? Onko liiton muodolla vaikutusta kotitöiden jakoon? Muuttuiko puolison osallistuminen, kun avoliitto päätettiin sinetöidä virallisesti? Kertokaa ja kommentoikaa.

Journal of Family Issues 2007-2014

Kaikki parisuhdeasiantuntijat varoittavat nykyään samasta asiasta: nykyihmisen odotukset parisuhteelle ovat tolkuttomat. Kumppani ei voi olla vastuussa kaikesta onnesta elämässä.

Ihmisten pitäisi tajuta, että me kaikki olemme vajavaisia, myös se oma rakas, eikä ole muutenkaan järkevää laittaa kaikkia munia samaan koriin.

Tällä en tarkoita useiden kumppaniehdokkaiden varalla pitoa, vaan elämän perusankkureiden löytämistä tai perustamista. Ihmisellä on hyvä olla parisuhteen lisäksi muitakin tärkeitä asioita elämässä, kuten vaikka muut läheiset, ystävät, työ, harrastuksia ja muita kiinnostuksen kohteita.

Kohtuullisuus ja keskitie voivat varsinkin nuorten ihmisten mielestä olla ärsyttäviä sanoja, mutta jälleen kerran tutkimukset osoittavat niissä piilevän viisauden.

Parisuhteessa ei kannata vaatia toiselta liikaa, muttei myöskään tyytyä liian vähään. Kumppanilta tulee odottaa ymmärrystä, rakkautta ja huomiota sopivasti.

Psykologian professori Susan Krauss Whitbourne esittelee Psychology Todayn kirjoituksessaan uuden mallin parisuhteen odotuksista. Sivan George-Levin ryhmä on selvittänyt parisuhteen osapuolten odotuksia ja parisuhdetyytyväisyyttä. Tarjolla on nyt 19 kohdan testi, jolla voit selvittää, vaaditko toiselta liikaa.

Onnellisessa parisuhteessa kumppaneiden odotukset ja todellisuus ovat tasapainossa. Liian vaativat henkilöt, jotka katsovat ansaitsevansa vain parasta, ja vaativat kumppaniltaan esimerkiksi jatkuvaa huomiota, tulevat luonnollisesti pettymään. Heillä on myös täysin epärealistinen käsitys omasta ihanuudestaan.

Toisaalta ihmiset, jotka eivät odota kumppaniltaan mitään, ja jotka ajattelevat, ettei heillä ole oikeutta odottaa ja toivoa huomiota ja rakkautta, kärsivät yleensä masennuksesta ja todella huonosta itsetunnosta, eikä heidänkään parisuhteistaan juuri onnea löydy.

Ihmiset pitävät siitä, että heille rakkaat ja tärkeät ihmiset kaipaavat ja odottavat heiltä rakkautta, tukea ja neuvoa. Ihminen haluaa kokea itsensä tärkeäksi. Kun molemminpuoliset odotukset ja todellisuus kohtaavat keskimäärin kohtuullisella tasolla, on parisuhde kaikista onnellisin.

Naisten väitetään suosivan miehiä, joilla on korkea itseluottamus. Seurauksena mahtavasta itsevarmuudesta on menestys: hyvä ura, isot tulot ja suosiota.

Väite hyvän itseluottamuksen tuottamasta menestyksestä on talouspsykologian suurin cliché, väittää Tomas Chamorro-Premuzic Harvard Business Review -blogissaan. Chamorro-Premuzic on business-psykologian professori University College Londonissa. Hän on opettanut mm. London School of Economicsissa, ja häntä pidetään yhtenä rekrytointimaailman parhaina asiantuntijoina.

Chamorro-Premuzic väittää, että menestyksen takaa parhaiten matala itseluottamus. Todella matala itseluottamus ei tietenkään auta. Silloin ihminen ajautuu liialliseen stressiin ja surkeuteen, mutta sopivan kehno itsetunto auttaa asettamaan realistiset tavoitteet ja tekemään töitä niiden eteen.

Matalampi itseluottamus auttaa kiinnittämään huomiota negatiiviseen palautteeseen, ja tuo tervettä itsekritiikkiä. Samaan aikaan omahyväiset ihmiset kelluvat omassa erinomaisuudessaan, eivätkä huomaa muuta kuin positiivista palautetta.

Chamorro-Premuzicin mukaan suurin osa ihmisistä elää muutenkin positiivisen itseharhan vallassa. Saavutukset ovat hänen mukaansa vain 10-prosenttisesti itse suoritusta, mutta jopa 90-prosenttisesti valmistautumista. Ja epävarmempi varautuu paremmin kuin itsevarma. Mitä enemmän tiedostat heikkoutesi, sitä paremmin pystyt valmentautumaan.

Proffan mukaan pessimismi yhdistettynä kunnianhimoon tuottaa usein loistavia suorituksia. Ollaksesi paras missään, on sinun oltava itsesi kovin kriitikko, mikä on lähes mahdotonta, jos lähtökohtana on korkea itsetyytyväisyys.

Chamorro-Premuzicin mukaan parhaat aikaansaajat ovat yleensä heikon itsetunnon omaavia, mutta he harjoittelevat kovaa ja jatkuvasti, kunnes saavuttavat hyvän kompetenssin. Menestys on paras lääke epävarmuuteen!

Vähän heikomman itseluottamuksen omaava on usein muita valmiimpi tekemään paljon työtä tavoitteidensa eteen. Hän ei luulottele pääsevänsä helpolla mistään. Moni haluaisi olla poikkeuksellisen erinomainen omalla alallaan, mutta harva on valmis ponnistelemaan tämän ylivertaisuuden eteen.

Hieman heikommalla itseluottamuksella varustettu henkilö ei tule yhtä helposti ylimieliseksi paskiaiseksi, eikä elättele harhaluuloja omasta erinomaisuudestaan. Esimerkiksi yli 60 prosenttia yhdysvaltalaisista inhoaa työtään, suurimpana syynä mainittiin narsistinen pomo. Tällaisen omahyväisen ja aina muita syyttelevän johtajan alaiset eivät ole valmiita antamaan työssään parastaan. Vähemmän itsetyytyväinen työntekijä tai esimies saa koko työpaikan toimimaan paremmin, koska hän on valmis myöntämään virheet omikseen ja ottamaan opiksi jatkossa.

Hieman heikko itseluottamus on siis Tomas Chamorro-Premuzicin mukaan ennemminkin hieno asia. Tutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet, että naiset ovat miehiä paljon itsekriittisempiä. Proffan oppien mukaan kannattaa vaan ryhtyä hommiin ja hankkia kompetenssia. Jos oma ura ei sytytä, kannattaa satsata sellaiseen mieheen, joka ei luule omistavansa koko maailmaa. Hänen kanssaan on mukavampi elää. Hän on miellyttävä, keskusteleva ja työteliäs. Chamorro-Premuzicin mukaan hänellä on myös parhaat eväät menestykseen. Arrogantti heppu päätyy ehkä sohvalle makaamaan ja syyttelemään muita idiooteiksi.

Helsinkiin on keksitty maailman edullisin yksityisautoilua rajoittava kampanja. Joku voisi väittää, että kyse on pelkästään sattumasta, mutta minä uskon, että meitä kiusaa salaliitto.

Joukko pari-kolmikymppisiä hipsterimiehiä on ilmeisesti kimpassa hankkinut pieniä vähäpäästöisiä henkilöautoja. He jakavat autoiluvuoroja samanhenkisille yksityisautoilua vastustaville anarkisteille, jotka vuorollaan sijoitetaan Helsingin strategisiin pisteisiin haittaamaan mahdollisimman paljon liikenteen etenemistä.

Vihreät ovat saaneet aikaiseksi ympärivuotiset ja ympäri vuorokauden toimivat bussikaistat, joiden ansiosta esimerkiksi Mannerheimintiellä on ruuhkaa myös sunnuntai-iltaisin.

Koska tämä ei riitä, ovat liikenteen jarruttajat päättäneet vallata autokaistat kansalaistoiminnallaan.

Aluksi luulin, että joku satunnainen hipsteritukkainen tai -lakkinen nuorimies siellä vain ajelee kahdella kaistalla 10-15 kilometriä tunnissa, mutta ilmiö on niin yleinen ja toistuva, etten enää usko pelkkään yksittäisen aloittelevan, leppoisan, mitä-onko-minun-selkänikin-takana-liikennettä -kuskin teoriaan.

Systeemi on nerokas. Mitkään tietullit, autoverot, bensaveron korotukset ym. eivät toimi ollenkaan niin hyvin kuin tällainen tahallinen liikenteen tukkiminen myös ruuhka-aikojen ulkopuolella. Siitäs saitte sikaniskamaasturit, bemarikuskit ja audikaahaajat!

Moottoritiellä matelu voisi vielä periaatteessa tuoda sakot liikenteen vaarantamisesta (vaikka en ole koskaan silloin poliisia paikalla nähnyt), mutta kantakaupungin alueella ei voi saada sakkoja liian hitaasta ajamisesta vaikka perässä tulevan auto meinaisi sammua liikenteeseen.

Tämä ”italialainen lakko” on ihan mahtava idea, ja se onkin osittain omaksuttu myös yrityksiin, jotka ovat viime aikoina käyneet yt-neuvotteluja tai vähentäneet väkeä tiuhaan. Työntekijöitä ottaa sikana päähän ja he viivyttelevät ja säätävät tahallaan, jotta asiakkaat huomaisivat, miten hankalaa heillä on töissä.

Kohta tämä maa pysähtyy kokonaan. Hienoa?