Suhteet & seksi

Suomessa on perinteisesti syntynyt eniten lapsia keväällä. Siitä parin kuukauden kuluttua pidetään yleensä ristiäiset tai nimiäiset.

Vanhemmat pyytävät ystäviään tai sukulaisiaan kummeiksi. Kummiksi pyytäminen on rakkauden, kunnioituksen ja luottamuksen osoitus. Vanhemmat kertovat pyynnöllään halustaan saada kummi osaksi lapsensa elämää. Kummin toivotaan kulkevan perheen elämässä mukana pitkään.

Harvemmalla on enää mielessä kummin uskonnolliset tehtävät. Kummin toivotaan käyvän kylässä, ehkä myöhemmin vievän lapsen jonnekin retkelle ja muistavan lasta merkkipäivinä.

Jos ei aio hoitaa kummin tehtävää kunnialla seuraavat vähintään 18 vuotta, kannattaa sanoa ei kiitos. Vanhemmat ehkä vähän loukkaantuvat, mutta pyytävät jonkun toisen tilalle.

Kummiudesta kieltäytyminen on ryhdikästä käytöstä, jos luulee tehtävän olevan liian suuri vaiva tai taakka.

Lapselle kamalinta on oikukas kummi. Sellainen joka joskus muistaa ja useimmiten ei. Lapsi odottaa kummin vierailua tai soittoa, korttia tai lahjaa. Kun jouluna tai syntymäpäivänä kummi ei muistakaan, on se hirveä pettymys.

Huono kummi ei tule perheen järjestämiin juhliin ja laittaa vasta juhlien jälkeen viestin, ettei millään kerennyt. Tai ei ilmoita mitään.

Aikuisen on hankala selittää lapselle toisen aikuisen välinpitämättömyyttä.

Moni aikuinenkin loukkaantuu, jos häntä ei muisteta. Miltä äidistäsi tai veljestäsi tuntuisi, jos et moikkaisi jouluna, tai jättäisit soittamatta synttäripuhelun?

Pieni lapsi on vielä huonompi kestämään toisen ”unohduksen”. Älä käyttäydy kuin luopio, vaan ota vastuu lupauksestasi.

Kummi pitäisi voida vaihtaa kesken kauden. Kuinka kummin voisi irtisanoa tyylikkäästi?

No saitko?, kysytään poikaporukassa. Pitäkää se siellä poikaporukassa.

Kun suuren päivälehden sunnuntai-numerossa kirjoitetaan muina miehinä nörttimiehen naisen saamisesta, alkaa ärsyttää melko paljon. Naisen saaminen on levinnyt joka paikkaan.

Saitko viinaa, siskonmakkarakeittoa, nautaa, palan naista? Osuutesi naisesta vai naisista? Jotenkin ilmaisu särähtää korvaan. Se tarjoillaan usein höystettynä hieman riettaalla virneellä tai kaksimielisellä höhötyksellä. Oikeat tosimiehet tässä nyt tietävät, mistä puhutaan...

Naisen korvaan tämä ei kuulosta naista kunnioittavalta ilmaisulta tai hyvältä iskureplalta. Voi olla, että tällaisia puhuessa jää moni nainen saamatta.

Naisia ei normaalisti saada, osteta tai peritä metritavarana tai kiloittain.

On ymmärrettävää, että nuoriso himoaa seksiä kaiken aikaa. Silti, suurin osa miehistä haluaa ihan kokonaisen naisen tyttöystäväkseen tai vaimokseen.

Päätin perustaa riippumattoman ja puolueettoman kahden hengen komitean, johon kuului yksi heteromies ja yksi heteronainen. Yli kolmen minuutin syvällisen pohdinnan, perusteellisen keskustelun ja asianhaarojen punninnan jälkeen komitea päätyi suosittelemaan seuraavaa:

Poliittisesti korrekti tapa ilmaista asia on: saitko seksiä? Tällöin ei esineellistetä toista sukupuolta, ei tehdä arvioita toisen seksuaalisesta suuntautumisesta, eikä sotketa hellyyttä, kiintymystä ym. asiaan, jos halutaan puhua vain seksin harrastamisesta.

Muissa tapauksissa korrekti tapa ilmaista tarve päästä läheisempiin väleihin toisen sukupuolen kanssa on esimerkiksi seuraava ilmaisu: ”Koska olen omissa oloissani tai miesten porukoissa viihtyvä nörtti, eivät naiset/ miehet osoita kiinnostusta minua kohtaan (tai en osaa sitä kiinnostukseksi tulkita)”.

Voi myös sanoa, että ”kukaan ei kiinnostu minusta” tai ”minulla ei koskaan käy flaksi”, tai ”kukaan ei suostunut lähtemään luokseni yökylään”.

Asian voi ymmärtää hieman paremmin, jos kääntää objektin päinvastoin. Naiset alkavat porukassa ääneen päivitellä miehen saamistaan, muutama viittaus (miehen) sukupuolielimiin, pari merkitsevää virnuilua päällle. Ei tunnu kivalta.

Monet ovat huolissaan ainoan lapsensa sosiaalisista suhteista. Miten hän oppii pärjäämään ikätovereiden seurassa? Osaako pitää puolensa? Tuleeko liian itsekeskeiseksi? Miten oppii ottamaan muut huomioon?

Ainoan lapsen sosiaaliset taidot ovat useimmiten hyvät. Ainut on tottunut olemaan aikuisten seurassa. Hänelle on puhuttu kuin ihmiselle ja hän on päässyt moniin sellaisiin paikkoihin mukaan, mihin sisarussarjaa ei olisi raahattu paikalle.

Ainoan lapsen kitkakohta ovatkin omat vanhemmat. Ainokainen on yleensä läheinen vanhempiensa kanssa. Perhe elää triangelina. Vanhemmat eivät yleensä sysää ainokaistaan yhtä selvästi loitommalle rakkaudestaan kuin lapsilaumaa kaitsevat parit.

Ainoa ei voi saada samanlaista murrosikää kuin lapsikatraassa kasvava. Mitä järkeä edes kapinoida vanhempia vastaan? Tuntuu nololta.

Ainoa lapsi on Silmäterä, ainokainen, rakkain lapsi, jolle ei saa tapahtua mitään pahaa. Vanhemmat ovat joskus ylisuojelevia.

On varottava uimista, liikennettä, pahoja ihmisiä, tapaturmia, riskinottoa. Ainokainen ei saa olla myöhään ulkona. Eikä hän saa joutua huonoon seuraan. Vanhemmat vahtivat häntä haukkana.

Vanhempien suurin pelko on ainoan lapsensa menettäminen.

Kuolemanpelko niskassaan ainokainen yrittää selvitä nuoruudesta läpi tyylikkäästi ja sovussa. Pian häneltä odotetaan hyvää koulutusta ja perheen perustamista. Ainoa lapsi on vanhempiensa ainoa toivo päästä isovanhemmiksi.

Ainoan lapsen taakkana on kantaa yksin vanhempiensa kaikki rakkaus, kaikki toivo ja kaikki menettämisen pelko.

Nojaako jossain baaristiskiin mies, joka valittaa, ettei vaimo ymmärrä häntä? Mitä vieras nainen vastaa siihen? Itkeekö jossain nainen, joka hakee ymmärrystä ystäviltä, kun on ongelmia kotona? Mitä ystävät sanovat naiselle?

Kokemus siitä, ettei toinen ymmärrä, on aivan ydinongelma toimimattomassa parisuhteessa.

Kaarina Määttä ja Anu-Liisa Turunen tutkivat parien puhetta ja havaitsivat pienen sukupuolieron: naisille kysyminen voi olla tapa ylläpitää keskustelua, miehille se on yleensä keino saada informaatiota.

Vaikka tunnepidättyvyys on ollut tyypillisesti miehinen ominaisuus, tutkimukset osoittavat, että parisuhteessaan onnelliset miehet ovat avoimia. Ja tyytyväiset naiset osaavat ennustaa parhaiten, onko toinen tulkinnut viestin oikein. Erityisen huonoja tulkitsijoita ovat tyytymättömät miehet.

Hyvässä suhteessa näyttää olevan itseään ruokkivia puolia: osataan, halutaan ja ymmärretään. Tulkitaan asiat myönteisesti.

Määttä esittelee kirjassaan Kestävä parisuhde kolme erilaista parisuhteen kommunikointivaikeutta:

ILMAISUVAIKEUDET

Ihmisillä voi olla kyvyttömyyttä ilmaista negatiivisia tunteita, tai yleinen kyvyttömyys ilmaista mitään tunteita, tai kyvyttömyyttä ilmaista selvästi mitä he haluavat ja tarvitsevat.

Samaan aikaan ihmiset luovat odotuksia toisen tunteista, ajatuksista ja suunnitelmista, ja unohtavat varmistaa oletusten paikkansapitävyyden.

Ihmiset eivät osoita tarpeeksi kiintymystä, ja sanovat asioita ajattelematta, että ne loukkaavat toista.

Sanotaan typerästi, tai kiusoitellaan toista sopimattomaan aikaan.

Odotetaan voimakkaampaa romanttisuutta ja petytään.

Ei paneuduta puheen sisältöön riittävästi.

Hermostutaan toisen jostakin tavasta, joka alkaa haitata kommunikaatiota, eikä pystytä keskittymään itse aiheeseen.

Yhteistä aikaa on liian vähän.

Ei puhuta juuri ollenkaan.

VASTAAMISVAIKEUDET

Ei vastata pyyntöihin.

Ei oteta huomioon toisen näkökulmaa.

Ei hyväksytä toisen mielipiteitä tai tunteita.

Ei huomioida toista.

KOMMUNIKOINTIVAIKEUDET RISTIRIITATILANTEISSA

Ollaan liian usein erimielisiä. Miksi?

Järkytytään tai häiriinnytään merkityksettömistä asioista.

Puretaan turhautuneisuus toiseen.

Syytetään kumppania vastoinkäymisistä.

Korotetaan ääntä.

Poistutaan tai vetäydytään.

Riidellään vailla logiikkaa ja rationaalisuutta, tai korostetaan niitä liikaa.

Kaikki parit riitelevät, mutta osa pareista osaa riidellä niin hienosti ja taitavasti, ettei pahoja vaurioita pääse syntymään. Suhdeklinikan riitely-artikkelissa käsitellään riitelyä ja esitellään joitakin ratkaisukeinoja:

http://www.city.fi/blogit/suhdeklinikka/riitely+kuuluu+parisuhteeseen/126822

Määtän mukaan parin kyky selvittää ristiriidat on ratkaisevan tärkeä taito parisuhteen jatkumisen kannalta. Ongelmat voivat yhdistää ihmisiä ja lujittaa suhdetta, tai ne voivat kaataa sen. Ongelmien varsinainen vakavuus ei läheskään aina ole ratkaisevaa, vaan tärkeintä on halu ja kyky selvittää asiat ja tahto jatkaa yhdessä eteenpäin.