Suomessa on perinteisesti syntynyt eniten lapsia keväällä. Siitä parin kuukauden kuluttua pidetään yleensä ristiäiset tai nimiäiset.
Vanhemmat pyytävät ystäviään tai sukulaisiaan kummeiksi. Kummiksi pyytäminen on rakkauden, kunnioituksen ja luottamuksen osoitus. Vanhemmat kertovat pyynnöllään halustaan saada kummi osaksi lapsensa elämää. Kummin toivotaan kulkevan perheen elämässä mukana pitkään.
Harvemmalla on enää mielessä kummin uskonnolliset tehtävät. Kummin toivotaan käyvän kylässä, ehkä myöhemmin vievän lapsen jonnekin retkelle ja muistavan lasta merkkipäivinä.
Jos ei aio hoitaa kummin tehtävää kunnialla seuraavat vähintään 18 vuotta, kannattaa sanoa ei kiitos. Vanhemmat ehkä vähän loukkaantuvat, mutta pyytävät jonkun toisen tilalle.
Kummiudesta kieltäytyminen on ryhdikästä käytöstä, jos luulee tehtävän olevan liian suuri vaiva tai taakka.
Lapselle kamalinta on oikukas kummi. Sellainen joka joskus muistaa ja useimmiten ei. Lapsi odottaa kummin vierailua tai soittoa, korttia tai lahjaa. Kun jouluna tai syntymäpäivänä kummi ei muistakaan, on se hirveä pettymys.
Huono kummi ei tule perheen järjestämiin juhliin ja laittaa vasta juhlien jälkeen viestin, ettei millään kerennyt. Tai ei ilmoita mitään.
Aikuisen on hankala selittää lapselle toisen aikuisen välinpitämättömyyttä.
Moni aikuinenkin loukkaantuu, jos häntä ei muisteta. Miltä äidistäsi tai veljestäsi tuntuisi, jos et moikkaisi jouluna, tai jättäisit soittamatta synttäripuhelun?
Pieni lapsi on vielä huonompi kestämään toisen ”unohduksen”. Älä käyttäydy kuin luopio, vaan ota vastuu lupauksestasi.
Kummi pitäisi voida vaihtaa kesken kauden. Kuinka kummin voisi irtisanoa tyylikkäästi?
16 kommenttia
shiwan8
25.5.2014 14:41
Jännä vuodatus. Olisi ihan mielenkiintoista mistä tuollainen kumpuaa. Sanavalinnat ja asettelut huokuu jotain henkilökohtaista.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mirja Wuokko
25.5.2014 15:15
Ei tämä mikään vuodatus ole. Olen vierestä seurannut aika monenkin lapsen pettymystä. En voi mennä yksityiskohtiin, mutta olen sekä työni että harrastusten ja vapaaehtoistöiden kautta nähnyt kaikenlaista ihmisten perhe-elämästä ja sosiaalisista verkostoista. Kaikki aikuiset voivat vaikuttaa siihen millaiseksi lasten ja nuorten elämä muodostuu. Aina vanhemmat eivät yksin riitä. Ja niillä, joilla syystä tai toisesta ei ole kunnon vanhemmuutta elämässä ollut, löytyy aina vähintään yksi luottoaikuinen taustalta, jos ovat heikoista lähtökohdista pystyneet luomaan itselleen mielekkään elämän. No man is an island. Omat kummini ovat aivan ihania. Muistavat minua vielä aikuisenakin.
shiwan8
25.5.2014 17:27
Vuodatukselta se näyttää, oli mitä tahansa.
Kummin rooli on muuttunut. Se, ettei se juuri jaksa kiinnostaa kummia itseään pitkässä juoksussa on melko pitkälle sen seurausta, että kummin rooli on jotakuinkin yksinomaan sen lapsen ylläpito sillä aikaa kun vanhemmat ovat omilla teillään.
AA-A-AA
25.5.2014 20:08
En muista kuka on kummini. Joku lähisukulainen kai. Joka tapauksessa asia ole mielestäni vaikuttanut elämässäni mihinkään suuntaan.
Aika kova vaatimus ennustaa henkilön käyttäytymistä seuraavan 18-vuoden ajan. Täyttääkö kukaan kummin kriteerejä enää?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
tuuli.hattu801
26.5.2014 10:06
No kummin tärkein tehtävä olisi todellakin lapsen kristillisen kasvun tukeminen. Itse haluaisin pitää enemmän yhteyttä kummilapseeni kuin voinkaan. Hänen äitinsä ei pidä minusta (sukulaisuuden takia minut on kummiksi valittu) ja ehkäpä senkin takia en nää häntä kovin usein.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Nuori Haltiakummi
26.5.2014 18:00
Kummini on täysi paska. Tarkoitan sitä. En ole kuullutkaan hänestä, tai itseasiassa olen, mutta enimmäkseen vittuilua. Kummini asuu naapurissa, ja joskus kun he koiraansa käyttävät ulkona, niin tervehdukseksi tulee *fifi, älä mene tuon neekerin pihalle*. Ja tämä kaikki alkoi siitä, kun isäni äiti kuoli, ja tavaroita tultiin perimään. Kummini luuli että heidän kuuluisi saada kaikki arvoesineet (tässä kohtaa on hyvä mainita, että he eivät olleet mitään sukua eikä missään mainita että he saisivat jotain perinnöksi), ja siitäköhän se riita tule. Minä en tuota muista, alle vuoden silloin olin, mutta perheeni näin kertoi.
Vastaa kommenttiinNyt olen siskoni pojan kummitäti, ja olen päättänyt olla mailman paras kummi. Käyn vähän väliä vierailemassa ja moikkailemassa kummilastani, jutustelen ja osallistun tapahtumiin (Hän on vasta vuoden ikäinen, mutta kumminkin), ja kun hän vanhenee niin varmasti vien pulkkamäkiin ja muualle.
Ja kummin alkuperäinen tarkoitushan oli se, että jos vanhemmat menehtyvät, niin kummit ottavat lapsen asumaan kanssaan. Tuo on kyllä muuttunut, kun tapaturmat ovat vähentyneet. Mutta olen aika varma, että jos talouteni olisi parempi, ottaisin minä sen muksun hoiviini jos mahdollista.
Vastaa kommenttiin
Umenohana
26.5.2014 21:22
Onkohan koko kummius käsitteenäkin tyystin aikansa elänyt?
Vastaa kommenttiinItselläni sama kokemus kuin AA-A-AA:lla. Mun kummini eivät kyllä vaikuttaneet elämääni a)yhtään b)mitenkään. Enkä kyllä ole ikuna tajunnutkaan että olisi pitänyt. En näe miten elämästäni olisi tullut yhtään hauskempi aktiivisella kummilla varustettuna. Melkoisen vekkulia on ilmankin pitänyt.
Ja uus-pakanana olen hienosti väistänyt kaikki kaiffojen kummitteluehdotuksetkin.
Mahtaa olla kristittyjen ongelma, tämä. Ehkä siksi en nyt kykene samaistumaan.
Vastaa kommenttiin
Dia
27.5.2014 09:02
Mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos taas kerran Mirja!
Muutama vuosi sitten minua pyydettiin kummiksi ja suostuin. Asia kuitenkin "kaatui" siihen, etten kuulu kirkkoon - tämä ei ollut tärkeää lapsen vanhemmille mutta kasteen hoitava pappi otti asian puheeksi, ja kyseiselle muksulle valittiin kirkkoon kuuluva kummi.
Usealla kaverillani on lapsi/lapsia. Tajusin jokin aika sitten, että olen viettänyt monen tutun muksun seurassa aikaa ehkä jopa enemmän kuin heidän kumminsa, ja olen pitänyt tästä ajanvietosta. Olen ollut myös suureksi avuksi näiden muksujen vanhemmille. Ehkä koko homma toimii juuri siksi, että olen mukana vapaaehtoisesti ja saan tästä ajanvietosta iloa.
Joidenkin mielestä vieraiden/toisten lasten seurassa oleminen on rasittavaa, puuduttavaa, velvollisuus, booooring jne. Näillä ihmisillä on oikeus mielipiteisiinsä, mutta heidän kannattaa pidättäytyä kummiudesta. Heillä ei yksinkertaisesti ole eväitä saati halua siihen hommaan, joten olisi tosiaan turha pahoittaa lapsen mieltä lupautumalla sellaiseen, mikä ei tunnu "omalta".
Kummin irtisanomisesta. Minusta asian voisi hoitaa kuin minkä tahansa muyun toimimattoman kuvion: kertomalla siitä ja ehdottamalla muutosta.
Pidän ihan hyvänä tapana sellaista, jossa lapsen vanhemmat juttelevat yhdessä kummin kanssa ja kertovat ajatuksistaan sen suhteen, että kummius ei toteudu toiveen tai "sääntöjen" mukaisesti ja ehdottavat kummin vaihtamista. Asiallinen ja ystävällinen lähestyminen on varmasti "sopimattomalle" kummille helpotus.
Toinen vaihtoehto voisi olla ehdotus "varakummiksi" siirtymisestä, jolloin "laiska" tai "epämotivoitunut" kummi voisi olla paikalla ja läsnäs silloin kun se hänelle sopii, ja lapsen pääkummiksi tulisi joku, jota oikeasti kiinnostaa olla mukana muksun elämässä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
27.5.2014 09:25
Ei kyse ole eväistä. Joitakin ei yksinkertaisesti kiinnosta velvoite sijoittaa rajallisia resurssejaan muiden jälkikasvuun. Kyseinen tyyppi saattaa aivan hyvin olla loistava sijaisvanhempi tai vanhempi lapselle, mutta sijoittaa ne resurssinsa mielummin omiinsa kuin muiden nappuloihin.
minävain83
28.5.2014 13:34
Itselläni on kolme kummilasta, joista kahta en näe koskaan ja kolmannelle koitan olla mahdollisimman hyvä kummi. Itse haluaisin toki nähdä myös kahta muuta kummilastani (joille olen sylikummi) ja osallistua lasten elämään. Valitettavasti lasten äidit eivät vain halua minua enää elämäänsä. Olen yrittänyt toisen äidin kanssa paikkailla välejä, nöyrtynyt, pyydellyt anteeksi asioita joita en ole tehnyt ja koittanut kaikin tavoin pitää jonkinlaista yhteyttä kummilapseeni. Ei onnistu. Haluaisin irtisanoutua kummiudesta, koska en halua näiden kummilasteni kasvaessaan kuvittelevan, että olen kummina "hylännyt" heidät. Tilanteet ja ihmissuhteet ovat vain muuttuneet liikaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Dia
29.5.2014 15:21
Suoraan kommentteihin vastaaminen näyttää tökkivän, joten vastaan shiwanin 27.5.2014 09:25 juttuun tässä:
Toistan vielä kerran sanomani: "Joidenkin mielestä vieraiden/toisten lasten seurassa oleminen on rasittavaa, puuduttavaa, velvollisuus, booooring jne. Näillä ihmisillä on oikeus mielipiteisiinsä, mutta heidän kannattaa pidättäytyä kummiudesta. Heillä ei yksinkertaisesti ole eväitä saati halua siihen hommaan, joten olisi tosiaan turha pahoittaa lapsen mieltä lupautumalla sellaiseen, mikä ei tunnu "omalta"."
Kyse siis ON eväistä - eväistä kummiuteen. Kummius on sitä, että huolehtii toisen lapsista kuin omistaan. Se, ettei ole siihen valmis, tarkoittaa, ettei kummiuteen ole eväitä.
Missään en ole väittänyt, etteikö "huono" kummi voisi olla "hyvä" vanhempi omille lapsilleen. Kummiuseväät ovat silti eri asia kuin vanhemmuuseväät, jos asiaa tarkastellaan siltä kantilta, onko kyseessä oma lapsi vai ei.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
31.5.2014 12:35
Mites sitten kummituseväät?
Dia
4.6.2014 23:34
Sulla ei näytä olleen mitään sanottavaa itse asiasta. No voihan sitä sitten tietysti pelleilläkin. :)
shiwan8
5.6.2014 08:22
Niin, pointti on nyt siinä, että hyvät edellytykset toimia jossain tehtävässä ja halu toimia siinä tehtävässä ovat eri asioita. Ensimmäistä osaa yhtälöstä voidaan kutsu "eväiksi", jälkimmäistä ei voi. Sinä niputat nämä yhdeksi.
Dia
6.6.2014 00:17
Sä voit toki määritellä asiat ihan miten haluat. :) Ei ne siitä muuksi muutu kuitenkaan. :)
kummista trauma?
30.5.2014 14:47
Kakat kummit sain, mutta eipä minulle siitä traumoja jäänyt. Kummit omalla kohdallani tuntuivat lähinnä tyypiltä, joka jakaa ilmaiseksi jotain esitteitä tai kyniä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin