Sanat ovat ihania. Rakastetaan kaikki sanoja niin kuin nekin rakastavat meitä.
Olen kerännyt tähän alle listan seksisanoista, ja niiden historiallisesta taustasta. Monia sanoja olen jättänyt pois, sillä niiden käyttötapa ei ole muuttunut. Tästä esimerkkinä kyrpä, joka siis myös lähisukukielissämme tarkoittaa juuri sitä itseään.
Vuosiluku (tai Agricola) tarkoittaa sanan ensimmäistä _kirjallista_ esiintymistä. Muistuttaisin tässä, että suomen kirjakielen pohja luotiin vasta 1500-luvulla Agricolan toimesta.
Lähteenä olen käyttänyt teosta Suomen sanojen alkuperä – etymologinen sanakirja (1992).
ahteri – ’aluksen peräosa’, alun perin sana saksasta tai hollannista achter ’veneen perä’, sieltä ruotsiin akter ja sitten meille
1863
bordelli – kantasanana germaaninen bord ’lauta’, kyseessä siis lautatalo
1874
emä – vastine norjanlapissa (ts. etäsukukielessämme), jossa merkitys ’syntymästä asti, aina’; lähisukukielissämme esimerkiksi seuraavanlaisia merkityksiä ’äiti, eläinten emä, täysikasvuinen, jonkin esineen tai laitteen pääosa, kohtu, naisen paidan alaosa, avanto, josta jäänuottaa vedetään’; emätin siis johdos
Agricola
hinkki – ’maitokannu’, lainasana ruotsista hink
1786
horo, horottaa – ’kolo, halkeama, rako, väljä, avara; olla auki, ammottaa’; länsimurteinen sana; virossa hork ’kuohkea, löysä, harva’
1786
huora – ’portto’ (jonka merkitys alkujaan ’satamanainen, ilkeä, pahaluonteinen nainen’); skandinaavinen alkuperä, esimerkiksi ruotsissa hora
Agricola
härski – sana tullut ruotsin murteesta härsk ’eltaantunut’
1756
hässiä – ’paritella’; hässässä ’eläin kiimassa’; hässäkkä ’vulva’; sana laajalti käytössä eri murteissa sekä lähisukukielissä
1786
jystää, jyystää – ’hakata (jäätä), survoa, jyrsiä, nakertaa’, esimerkiksi ruotsinlapissa jåstet ’survoa’
1786
mulkku – sanaa käytetty usein monikossa mulkut tarkoittaen ’kiveksiä’; yhdyssanana esimerkiksi mulkkutauti ’tyrä’; ehkä yhdistelmä sanoista muna + kalkku ’kivekset’
1745
nussia – ehkä skandinaavinen laina; muinaisnorja nosi ’hevosen siitin’;
nykyruotsin murteessa nossa ’kiskoa, hangata, hieroa’; muinaistanska nusse ’olla sukupuoliyhteydessä’; nykytanska nusse ’hyväillä’
1787
pillu – lähisukukielissämme vepsässä ja virossa pilu tarkoittaa ’pientä rakoa, koloa’; toisaalta suomen kielessä pili ’pikkupojan penis’, joka voi olla skandinaavista alkuperää
1783
runkata – nykyruotsissa runka ’keikkua, vaappua, keikuttaa, renkuttaa’
terska –itämurteissa ’siittimen pää; nuppi, seipään levinnyt pää’; johdos sanasta terä merkityksessä ’reuna, kärki’
1787
tussu – laajalti murteissa merkityksessä ’karvatukko, -tupsu; naisen häpy’; tussupää ’löysä kaalinpää’, esimerkiksi virossa myös merkityksessä ’takapuoli’
1787
vittu – skandinaavinen lainasana, esimerkiksi ruotsissa fitta, fittbrink ’häpykukkula’
1787
Jotkin sanat säilyvät merkitykseltään pitkään sellaisenaan. Esimerkiksi sanoja kyrpä ja vittu voidaan pitää sen verran voimakkaina (ja siis myös tärkeinä) sanoina, joten ne eivät käyttämällä kulu.
Toisaalta koska kieli ei ole pysyvä eikä staattinen vaan se elää koko ajan, monet sanat saattavat saada useita täysin erilaisia käyttötarkoituksia. Tästä esimerkkinä runkata.
Muistakaa, että sanat kertovat jotakin meistä!