Suhteet & seksi

Kun kaikki keinot on käytetty, eikä kumppania silti ole löytynyt, kokeile museota. Etenkin naista etsiville miehille museot ovat oiva paikka löytää fiksua seuraa.

Museokorttilaiset ovat järjestäneet museoihin sinkkuretkiä, ja yleensä retkillä on ollut naisten ylitarjontaa. Fiksu kulttuurista kiinnostunut mies olisi varmasti suosittua seuraa taide-elämysten äärellä.

Museoissa ramppaavat naiskaverukset eivät aina ole valmiita juttusille ventovieraiden miesten kanssa, mutta kun naiset ovat valmiiksi virittyneitä kohtaamaan rakkautta, kuten rakkausbussissa, voi deitin löytäminen onnistuakin.

Museokortin seuraava rakkausbussi kuljettaa museokaveria etsivät ja valmiit parit Rakkauden tiloja -kiertueelle neljään eri museoon, joissa on rakkausaiheinen näyttely. Dösät starttaavat Helsingistä Kiasman edestä lauantaina 17. kesäkuuta kello 13.

Museokorttilaiset lupaavat, että rakkautta löytyy reitin varrelta 100 prosentin varmuudella!

Rakkausbussissa tutustutaan rakkauden eri teemoihin, kokeillaan treffi-ideoita ja nautiskellaan mm. lemmenjuomaa ja rakkauden makupaloja. Lottamuseossa on luvassa myös päiväkahvit. Retki on tarkoitettu täysi-ikäisille ja se maksaa museokorttilaisille 29 ja muille 59 euroa.

Museokortti on kotimaisten kärkimuseoiden verkoston markkinointikikka, eräänlainen museoiden VIP-kortti, jolla pääsee noin 250 museoon Suomessa. Museokortti maksaa 64,90, ja se on voimassa vuoden ensimmäisestä museokäynnistä alkaen.

Helsingin sanomien toimittaja Annamari Sipilä taisi avata tämänkertaisen sinkut vastaan lapsiperheet -kierroksen. Yleisönosastoilla sinkut ovat kertoneet kyllästyneensä Suomen ylimitoitettuihin lapsietuuksiin.

Monessa lapsiperheessä ihmetellään, mitä ne ovat.

1990-luvun puolivälistä lähtien lapsiperheiden etuuksista on leikattu ja höylätty niin, että esimerkiksi lapsilisän ostovoima on pudonnut noin kolmanneksella. Kelan maksama lapsilisä on ensimmäisestä lapsesta nyt 94,88 euroa kuukaudessa siihen saakka kunnes lapsi täyttää 17 vuotta. Tällä summalla ei makseta edes kuukauden vaippoja tai lukiolaisen yhden jakson kurssikirjoja.

Lapsiperheiden veroetuja kauhisteleville tiedoksi: lapsesta voi saada vähennystä 50 tai 100 euroa vuodessa, enintään neljästä huollettavasta lapsesta. Yli 36 000 tuhannen euron vuosituloilla tätäkin summaa pienennetään.

Mannerheimin lastensuojeluliiton asiantuntija Esa Iivonen väittää, että lapsiperheiden etuuksia on liioiteltu. Ihmiset eivät tiedä, että esimerkiksi työttömät saattavat tienata paremmin kuin äidit.

Viime vuosina on päivitelty pienten lasten isien hurjaa työtahtia. He tekevät työllisistä eniten pitkää päivää. Voisikin melkein sanoa, että isät elättävät perheensä lisäksi sinkutkin!

Vaimon ja lasten kanssa asuvien miesten työllisyysaste on nimittäin lähes 90 prosenttia, kun taas sinkkumiehistä käy töissä alle 60 prosenttia. Myös äidit käyvät sinkkunaisia ahkerammin töissä. Lapsiperheiden etuudet maksetaan siis pääsääntöisesti vanhempien maksamista veroista.

Vanhempien on pakko käydä ahkerasti töissä, sillä yhden lapsen kasvattaminen täysi-ikäiseksi maksaa perheelle yli 130 000 euroa! Isomman katraan kasvattajat satsaavat siis omaa rahaa yli puoli miljoonaa koko yhteiskunnan hyväksi.

Neuvola, peruskoulu ja maksuton koulutus koskee kaikkia suomalaisia. Myös sinkut ovat saaneet nauttia näistä etuuksista, joten mikseivät nykyiset lapset saisi käydä yhteiskunnan tukemaa koulua?

Lapsiperheiden jälkeläiset maksavat aikanaan sinkkujenkin eläkkeet, ja he hoitavat jonain päivänä myös lapsettomien sairaudet ja vanhuudenvaivat. Näin yhteiskunnan kuuluukin toimia.

Tahallinen lapsettomuus on täysin oikeutettu valinta, ja sinkuilla on oikeus ajaa omia etujaan. Lasten tuomitseminen on kuitenkin epäoikeudenmukaista ja rumaa. Lapset ovat elämän rikkaus, ja hyvään yhteiskuntaan kuuluu kaiken ikäisiä ihmisiä.

”Sillä on taas samanlainen blondi.”

”Miksi seurustelen aina lääkärin kanssa?”

”Löysin ihanan miehen, mutta se on taas diplomi-insinööri.”

”Aika karmivaa, mutta mun exän uus nainen on ihan samannäköinen ja samanoloinen kuin mä. Itse asiassa se on jopa samasta koulusta, ja oltiin kavereitakin joskus.”

Olen kuullut miehistä ja naisista, jotka tuntuvat etsivän jotain tiettyä ihannekumppania, ja joiden kaikki partnerit muistuttavat ällistyttävän paljon toisiaan. Kalifornian yliopiston kolmessa psykologian tutkimuksessa selvitettiin ihmisten pariutumismieltymyksiä ja niiden historiaa. Kävi ilmi, etteivät vain jotkut ihmiset tapaile aina vain tietyntyyppisiä ihmisiä.

Useimpien ihmisten kaikkien kumppaneiden ulkonäössä ja luonteessa on uskomattoman paljon samaa.

Aiemmin on ajateltu, että yhden illan tuttavuudet olisivat selvästi heterogeenisempiä, mutta näyttää siltä, että jopa satunnaiset deitit osuvat samaan muottiin. Tutkijoiden mukaan emme voi etukäteen tietää, kuinka kestävä suhteesta tulee, ja haemme tavallaan aina mahdollisimman mieluisaa kumppania.

Uskovaiset seurustelevat uskovaisten kanssa, älykkäät kaltaistensa kanssa, ja hyvännäköiset toisten kauniiden kanssa. Yksi syy samantyyppisten ihmisten toistuviin kohtaamisiin on ns. markkina-arvo parisuhdemarkkinoilla. Jos on kaunis, voi valita kiinnostavien ihmisten joukosta kauniita vaihtoehtoja.

Toinen merkittävä syy aina vain toistuviin samankaltaisuuksiin on koulutus, ammatti ja asuinpaikka. Esimerkiksi tietystä yliopistosta valmistuneet saattavat pyöriä samoissa ympyröissä. Joillakin asuinalueilla asuu pääasiassa vaikka hyvin koulutettuja asiantuntijoita ja johtajia, toisilla taas vähän koulutettuja köyhiä työttömiä. (Segregaatio on varmasti tavallista korostuneempaa Yhdysvaltojen kaltaisessa kilpailuyhteiskunnassa. Suomessa sosiaalinen liikkuvuus on periaatteessa suurempaa.)

Ihmisillä on lisäksi erilaisia mieltymyksiä, jotka vaikuttavat ihastumisiin. Jotkut tykkäävät tummista, toiset vaaleista. Joillekin eivät käy silmälasit tai lyhyt tai pitkä kumppani, toisille taas luotaantyöntävintä on tyhmyys tai pinnallisuus.

Näppärää, mutta ehkä hieman rajoittunutta.

Fiksua kumppania etsivän kannattaa kääntää katseensa sijoittajiin, mikäli uskoo kotimaista ison aineiston tutkimusta.

Osakesijoittajia kutsuttiin vielä viime vuosituhannella keinottelijoiksi. Säästäminen ja sijoittaminen on yleistynyt, eikä tulevaisuuden vaurastujia kummeksuta enää niin paljon.

Nuorten sukupolvien eläkeleikkurit käytännössä pakottavat kaikki ihmiset miettimään tulevaisuutta, sillä kädestä suuhun eläminen ei välttämättä tule olemaan jatkossa kovin helppoa.

Osakesijoittaminen on historiassa ollut pitkällä aikavälillä paras tapa vaurastua. Tulevaisuuden kannalta näyttäisi olevan fiksua sijoittaa osakkeisiin tai avioitua osakesijoittajan kanssa - ainakin jos sijoittaja on erityisen älykäs. Ja niinhän osakesijoittaja usein on.

Toimittaja Karo Hämäläinen muistuttaa 3.5.2017 Taloustaito Bonuksessa sijoittamisen fiksuudesta. Joulukuussa 2011 The Journal of Financessa julkaistu ”IQ and Stock Market Participation” -artikkelista käy ilmi, että älykkyys korreloi selvästi osakesijoittamisen kanssa.

Mark Grinblattin, Matti Keloharjun ja Juhani Linnoinmaan tutkimuksessa seurattiin Suomen armeijan käyneiden miesten palikkatestien tuloksia ja myöhempää sijoitustoimintaa vuosina 1982-2002. Yli 158 000 suomalaisen miehen älykkyystestituloksia verrattiin mm. hallintarekisteri- ja verotietoihin myöhemmin elämässä.

Puolustusvoimien testeissä arvosanoja annetaan asteikolla yhdestä yhdeksään. Yhdeksän on paras. Todennäköisimmin varusmies saa noin viitosen tuloksen. Ykkösen ja ysin ryhmään sijoittuu kumpaankin noin neljä prosenttia testatuista.

Matalimpaan älykkyysryhmään kuuluvista miehistä vain vajaa kymmenen prosenttia sijoitti osakkeisiin tai rahastoihin armeijan jälkeen, kun taas älykkäimmän ryhmän miehistä lähes puolet omisti osakkeita. Tutkimusryhmä selvitti myös miesten sijoitusten onnistumista. ”IQ, Trading Behavior, and Performance” -artikkelissa (Journal of Financial Economics, 2012) selostetaan tarkemmin erilaisten sijoittajien toimintatapaa.

Älykkäimmät menestyivät sijoituksissaan paremmin kuin vähemmän älykkäät. Älykkäät mm. hajauttivat salkkunsa paremmin. He omistivat useampia erilaisia osakkeita ja rahastoja kuin älykkyystesteissä heikosti menestyneet. Älykkäät osasivat aikatauluttaa ostonsa ja myyntinsä fiksummin kuin muut, ja he saivat myös pidettyä kaupankäyntikulunsa matalampina. Lisäksi älykkäät ymmärsivät veroseuraamukset muita paremmin.

Monet perivät osakkeita tai oppivat sijoittamisen taidot ja tavat jo kotona. Tutkijat poissulkivat iän, terveyden, koulutuksen ja perhetilanteen tuloksista. Älyn ja sijoittamisen sekä sijoitusmenestyksen korrelaatio säilyi vahvana. Äly ja sijoittaminen korreloivat jopa vahvemmin kuin äly ja koulutus, tai äly ja tulot.

Tulokset voidaan yleistää myös naisiin. Mitä korkeampi älykkyys, sitä todennäköisemmin nainen on pörssisijoittaja.