Suhteet & seksi

Sain käsiini Paul "Fotie" Photenhauerin ruokakirjan Natural Harvest - An inspirational collection of semen-based recipes.

Jokaiseen reseptiin kuuluu muutama ruokalusikallinen spermaa, joka siis on erittäin ravinnerikasta: ilomälli sisältää sokeria, proteiineja, entsyymeitä, vitamiineja ja mineraaleja. Lisäksi sadon tuottaminen on ilmaista ja kivaa.

Olin ihan että jee, haluun kokeilla! Mutta mistä saan tervettä ja raikasta spermaa? Häh?

Joku tuossa valkoisessa tahnassa on, ettei sitä ihan veljeltä viitsi pyytää, vaikka sinänsä samaa tavaraa kantaa jokainen mies palleissaan.

Tässä on siis hyvinkin kiperä spermansaantiongelma.

Mietin, että viitsinkö käydä jututtamassa yläkerran naapurismiestä.

"No se on Rönkkönen alakerrasta terve! Voisitko lainata pari desiä jauhoja? Ja sitten jos millään vielä viitsit, niin vetäisisitkö yhden ruokalusikallisen spermaa tähän kippoon. Ei mitään kiirettä, odottelen tässä ulkopuolella."

Vai voinko pyytää jotakin kaveriani runkkaamaan smoothieeni?

Lukijoistani löytyisi varmasti montakin reipasta kaveria, mutta miten saan tavaran käsiini.

Äitikin sen jo opetti, ettei saa koskaan mennä kenenkään vieraan miehen luokse saati sitten kertoa omaa osoitetta. Näissä miehisissä kauhuskenaarioissa eläen näen jo, että paljastamalla osoitteeni postiluukustani tunkee tunnin välein jäykkä kikkeli, joka sylkee mällit laminaatilleni. Ulko-oveeni on piirretty spermalla kirkkovene ja "HUORA", ja parvekkeelleni kiipeää joka päivä yksi kokovartalokulli.

Eikä Cityn toimitukseenkaan spermaa kannata lähettää, sillä tavaran pitäisi olla tuoretta, maksimissaan puoli tuntia vanhaa.

Ei tästä tule mitään. En saa koskaan maistaa spermasmoothieta. Olen surullinen. Olen spermaton nainen. :(

Kun nainen alkaa odottaa lasta, monen miehen masu alkaa kasvaa samaan tahtiin. Ajattelin sen johtuvan solidaarisuudesta ja yhteisistä välipalahetkistä.

Tämä haamuraskautena (Couvade Syndrome) tunnettu ilmiö on ilmeisesti tervehtinyt ihmisiä iät ja ajat. Antropologit ja historiantutkijat tuntevat nimittäin asian. Lääketiede on löytänyt ilmiön taustalta kylmää faktaa aivojen peilisoluista, ja tietenkin hormoneista.

On väitetty, että jopa 65 prosenttia tulevista isistä kärsisi joistakin raskausoireista.

Ennen synnytystä miesten hoivahormoni prolaktiini nousee noin 20 prosenttia. Kortisolitaso tuplaantuu ja herkkyys ja valppaus paranee. Synnytyksen jälkeen miesten testosteroni putoaa noin kolmanneksella ja estrogeenitaso nousee tavallista korkeammaksi. (Katherine Wynne-Edwardsin mukaan miesten estrogeenitaso nousee noin kuukautta ennen synnytystä ja pysyy korkealla noin kolme kuukautta synnytyksen jälkeen.) Kaikki muutokset auttavat miestä kiintymään lapseensa.

Isät eivät yleensä kuule vauvan itkua yhtä hyvin kuin äidit. Miehet joiden testosteronitaso on alhainen kuulevat vauvan inahdukset hyvin. Testosteroni vähentää molempien sukupuolten ”äidillisyyttä”.

Myös isät tai ottovanhemmat voivat muuttua ”äidillisiksi”, jos ovat läheisessä kontaktissa vauvaan. Oksitosiiniarvot nousevat ja vauva tulee elämässä ykköseksi. Vauvaa lohduttavilla miehillä on myös korkea prolaktiinitaso.

Mitä enemmän tekee jotakin, sitä enemmän aivot varaavat aivosoluja ja aivokapasiteettia asialle. Alison Flemingin tutkimuksissa selvisi, että isät ovat parempia reagoimaan lapsiin kuin lapsettomat miehet (mikä yllätys). Ross Parke on tutkinut miesten ja naisten lastenhoitotapoja ja totesi ne yhtä hyviksi.

Wikipedian artikkeli haamuraskaudesta väittää pahimpien raskausoireiden tulevan tossun alla oleville miehille. Dominoiva vaimo saa miehenkin raskaaksi.

Jälkikasvuun satsaaminen kannattaa: Scientific American raportoi tutkimuksesta, jonka mukaan lapset, joiden isät osallistuvat heidän elämäänsä pärjäävät paremmin sekä koulussa että sosiaalisissa tilanteissa.

Hauska wikipedia-juttu aiheesta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Couvade_syndrome

Louann Brizendine: The Female Brain

Minulle kävi jännät.

Radio Rockin aamutiimi löysi blogini viime torstaina. Seuraavaksi facebookissani oli kutsu haastatteluun. Olin shokin partaalla tästä pyynnöstä. Juoksin jännäkakalle, kahdesti. Juoksin 10 km lenkin. Pyöriskelin valveilla koko yön.

Perjantaiaamuna istuin Rockin studiossa. Olotila oli perus ”talikko paskassa”. Jännitti aivan saatanasti.

Puolen tunnin jälkeen radioneitsyyteni oli viety. En muistanut jälkikäteen mitään. Kuuntelin haastattelun kotona uudestaan ja mietin, mitä helvettiä minä olen taas päästänyt suustani.

Omasta mielestäni jutuissani ei ole mitään härskiä eikä outoa, sillä ”kyrvät” ja ”tussut” vihmovat aivoissani edestakaisin 24/7.

Mutta kun huomaan vastapuolen hiljenevän, näen heti, että suustani on lipsahtanut joku ”mulkulla sorvaaminen” tai ”peräreikään nuohoaminen”.

No mutta. Jokainen kantaa ristinsä.

Juontajat yrittivät kovasti udella yksityiskohtia seksielämästäni. Sanomattakin selvää, etten minä kirjoita itsestäni tänne blogiin. Kuka jaksaisi lukea tätä:

Tammikuu
En ole saanut vuosiin. Mikä onkaan penis?

Helmikuu
Maanantai ja perjantai ovat runkkauspäiviäni. Aloitan heti Salkkareiden jälkeen. Maanantaina peiton alla, perjantaina peiton päällä.

Maaliskuu
Runkatessa voi pieraista eikä se haittaa.

Huhtikuu
Panettaa. Kaupankassa oli mies. Myyjä ojensi kuitin, tuntui melkeinsaamiselta. Lasketaanko?

Toukokuu
Ostin saunaani pefletin, jossa on miesten kuvia. Pefletin nimi on ”Miesten saunailta.” Melkeinsaamista?

Kesäkuu
Yläkerran naapuri kusta lorottaa. --> Mies?

Heinäkuu
Kaloilla ei ole penistä. Linnuilla ei ole penistä. Minulla ei ole penistä. Yläkerran naapurilla on.

Elokuu
Kondomit menivät vanhaksi.

Syyskuu
Kurkun peseminen on kuin runkkaisi munaa.

Lokakuu
En ole vieläkään saanut. Kädessä on jännetupentulehdus.

Marraskuu
Luen Raamattua.

Joulukuu
Joulupukki. Pukki. Pukki. Pukki. Pukki. Puk puk puk puk puk puk puk puk.

Haastattelu löytyy täältä.

Harva pääsee neron kanssa naimisiin. Onneksi, sanoo muusana väsynyt kumppani. Erityislahjakas ihminen voi olla rasittava puoliso.

Lahjakkaat ihmiset ovat jo lapsina usein virkeitä, huomionkipeitä, uteliaita ja vaihtelunhaluisia. Heillä on oma halu oppia asioita. Usein lahjakkaat jaksavat sinnikkäästi (jääräpäisesti) opetella jonkin erityistaidon. (Aikainen lukemaan oppiminen ei muuten välttämättä ole merkki erityislahjakkuudesta, vaan pikemminkin vanhempien kunnianhimosta, kertoo sveitsiläistutkimus.)

Lahjakkaan tyypillisiä persoonallisuudenpiirteitä ovat syvällisyys ja tarkkanäköisyys, halu ymmärtää, stimulanssin tarve, perfektionismi, huumorintaju, loogisuus, tunteellisuus, empaattisuus, herkkyys ja intensiivisyys. Useimmat ns. tavalliset ihmiset pitävät tällaista luonnetta vaativana. Rauhallista elämää rakastavalle kumppanin kiihkeys on suuri rasite.

Lahjakkailla on usein hyvin voimakas persoona ja lähes vimmainen käsitys siitä, miten asioiden tulisi olla tai miten niiden ei ainakaan tulisi mennä. Vahva identiteetti voi parisuhteen lisäksi hankaloittaa myös uraa. Suomalaisen tutkimuksen mukaan ulkoapäin ohjautuva saattaa löytää ammatin helpommin. Kumppanille ikuisen etsijän puolisona toimiminen voi tulla kalliiksi ja henkisesti turhauttavaksi.

Demokratiassa enemmistö päättää mikä on oikein ja normaalia ja erityislahjakkaat häiritsevät normaalin toteutumista. Lahjakkaat ovat vaativia lapsia, oppilaita, alaisia ja puolisoita. Ympäristöllä ei aina ole riittävästi viisautta neron tunnistamiseen, sietämiseen - ja toisen ylivertaisuuden kestämiseen.

Jos superlahjakas löytää oman roolinsa työelämässä, saa yhteisö hänestä paljon irti. Hän voi olla alansa huippu-mikä-vaan. Parisuhde tähden kanssa ei välttämättä ole huippuelämys. Kumppanin asemaksi voi jäädä äidin rooli: pesee, paijaa, ruokkii ja kannustaa.

Ja miksi seksistinen otsikko? Tunnistetut/ tunnustetut nerot ovat useimmiten miehiä. Neron naisen kanssa harva edes uskaltaa naimisiin.

Kaveri oppi puhumaan vajaa 3-vuotiaana, koulumenestys oli heikko:

Toisilla on riippuvuus lukea tekstiä paskalla istuessaan. Muistan itsekin kuuluneeni aikoinani tuohon ryhmään. Kylässä oli pakko turvautua paremman puutteessa esimerkiksi hammastahnatuubin ainesosien tuijottamiseen, jotta peräsuolen lihakset pystyivät rentoutumaan: Aqua, Glycerin, Sorbitol, Potassium Nitrate. --> Huh.

Toisilla on taipumus tumputtaa vessassa. Sanomattakin selvää, etten minä runkkaa.

Oli syy, mikä tahansa, tässä pari leppoisaa sarjakuvakirjaa jokaiselle teille. Kuvien laatu on puhdasta kännykällä otettua sysipaskaa. Pahoittelen.

Teos: Paratiisisarja
Tekijä: Ville Ranta
Kiihotusaste: 0 %
Teema: Teos käsittelee ihmisen seksuaalista halua, joka kohtaa kristillisen jumalan vastustuksen. Vastakkain ovat siis biologia ja uskonto. Aatami ja Eeva löytävät seksin ilot --> jumalaa ottaa kupoliin erittäin rankasti --> kaikki menee vituilleen.

Teos: Ensi kertaa
Käsikirjoitus: Sibylline
Kiihotusaste: 25 % (paitsi ehkä paskalla istuessa)
Teema: Kymmenen erilaista ensimmäistä kertaa, kullakin tarinalla on oma kuvittajansa. Akteja kuvataan hyvinkin läheltä ja tarkkaan. Tarinat on esitetty naisen näkökulmasta.

Teos: Lemmentanssit
Tekijä: Tiina Pystynen
Kiihotusaste: 0 %
Teema: Pystynen käsittelee ihanan arkisesti seksuaalisuutta, läheisyyttä ja rakkautta. Teoksessa on semmoinen "Sä oot täydellinen juuri sellaisena kuin olet"-maku. Tästä kuvakirjasta tulee erittäin hyvälle mielelle.

Teos: Rönkkösen koirien entinen ruokatynnyri
Tekijä: Pro Plan
Kiihotusaste: -30 astetta pakkasta ja navakka pohjoistuuli
Teema: Loppukevennys --> etsi kuvasta pallit.

Kivaa viikkoa!

Nettideittailufirma kysyi rakastumista ja aivoja tutkivalta professori Helen Fisheriltä miksi rakastumme juuri tiettyyn ihmiseen. Fisher vastasi, ettei tiedä. ”Tiedän vain mitä aivoissamme silloin tapahtuu.”

Se jo tiedetään (yleinen käsitys + tutkimukset), että yleensä rakastumme ihmiseen, jolla on samanlainen sosiosekonominen tausta, suunnilleen yhtä hyvä äly kuin itsellämme, samankaltainen huumorintaju, about yhtä hyvä ulkonäkö jne.

Mutta miksi ihastumme juuri tiettyyn henkilöön kaikista niistä käytännössä yhtä hyvistä vaihtoehdoista? Miksi huoneeseen astuessamme kahdestakymmenestä fiksusta ja hyvännäköisestä juristista juuri yksi tietty saa jalat menemään alta ja muut eivät innosta ollenkaan?

Mikseivät ne muut ihan ”saman tasoiset” viehätä lainkaan?

Fisher halusi tutkia asiaa. Hän uskoo, että rakastuminen on biologiaa. ”Se on samanlainen tarve kuin nälkä”, sanoi Fisher TED-luennossaan vuonna 2008. Fisher uskoo aivokemioiden vaikuttavan valintaamme: jos kahden ihmisen dopamiini-, serotoniini- ym. tasot ovat samankaltaiset, he rakastuvat toisiinsa. Kolmen vuoden tutkimukset ja tuhannet haastattelut tukevat Fisherin arviota. Jos lisätutkimukset tukevat hypoteesia, saamme varmasti nähdä erilaisia uusia kaupallisia sovelluksia parinvalintaan.

Jonain päivänä apteekissa myydään rakkaustestejä.

Elämäntapaope-lääkäri Deepak Chopra ja rakastuminen:

Tehtävä: SWOT-analyysi kolmesta seksiasennosta
Tekijä: Kerttu Matilda Repolainen
Lähteet: Erkki, Jorma, Pera, Simo, Julle, Göran

LÄHETYSSAARNAAJA

Vahvuudet
- Helvetin helppo, jalat levälleen ja homma on siinä
- Hyvät näkymät peniksen työntymiseen sisäänulos
- Miehen käsivarren lihakset näkyvät --> Kanna minut metsään apinamies!
- Mies tekee miehen työn

Heikkoudet
- Tissit levähtävät sivuille
- Miehen hiki tippuu suoraan naamalle
- Katsekontaktin välttäminen vaikeaa --> huomionarvoista jos kumppani on ruma
- Hengityskontakti krapulassa --> sanomattakin selvää
- Karvainen tai sänkinen häpykarvoitus turhan hyvin esillä

Mahdollisuudet
- Makoiluun ja rentoutumiseen --> voi nauttia sisävartalon hieronnasta
- Nukkumiseen
- Vatsalihastreeniin
- Tarttua miehen pakaroihin --> Tahdin määrittely, rynkytä perkele!
- Repiä miestä tukasta
- Suuteloitsemiseen

Uhat
- Mies yrittää levittää jalkoja kuin pikkupoika ritsaa
- WTF-ilmeen välitön paljastuminen, jos mies tekee jotain outoa ja epämääräistä
- Nukahtaminen
- Kovassa rynkytyksessä liikkuminen eteenpäin --> pään hakkaaminen seinään

TAKAAPÄIN KONTALLAAN

Vahvuudet
- Vatsamakkarat eivät näy
- Saa ilmeillä vapautuneesta seinälle
- Mies tekee kaiken työn
- Miehen ulkoisella habituksella ei ole niin väliä --> peniksen rooli korostuu

Heikkoudet
- Pakarat hyllyvät valtoimenaan --> ajatukset käväisevät tasaisin väliajoin selluliitissa
- Polviin sattuu, ranteet puutuvat
- Mies ei huomaa, jos nainen ei nauti

Mahdollisuudet
- Mies voi repiä tukasta
- Samanaikainen joogaaminen --> sisäreisien venyttely
- Asentoa voi helposti vaihtaa kontallaan olemisesta mahallaan kellimiseksi
- Pakaroille läiskiminen RÄYH!

Uhat
- Muistat kesken touhun, että peräreiän ympärillä on karvaa, peräpukamia tai jotain muuta epämääräistä --> keskittyminen herpaantuu
- Koska peniksen ja rytmityksen roolit korostuvat, koko homma saattaa mennä vituilleen
- Mies vallan innostuu, rynkytys lähtee lapasesta ja itsellä olo kuin sätkynukella
- Pierettää --> mahdotonta suhauttaa huomaamattomasti

RATSASTUS

Vahvuudet
- Pääsee hallitsemaan tilannetta --> SHUT THE FUCK UP MAN!!!!!!!!!
- Ikioma rytmitys <33333
- Mulkun sisäänlaittaminen omissa kätösissä --> ei mahdollisuutta, että kukaan tunkee sitä vahingossa peräreikään
- Tissit ja klitta ovat miehelle sopivalla kosketusetäisyydellä
- Pääsee hieromaan itseään miestä vasten

Heikkoudet
- Jalat väsyy
- Riehakkaan rytmin ylläpitäminen rankkaa ja vaikeaa
- Epävarmuus liikkumisessa --> Pitäisikö pomppia ylösalas vai liikkua eestaas??

Mahdollisuudet
- Kunnon shown vetäminen --> Sexy bitch! Yeah! Pumpy ride! Wohoo!
- Pyöriä ympäri ja vaihdella asentoa --> kääntyä selin, sivuttain, nojailla taaksepäin
- Juuri laukeamassa olevan miehen rauhoittelu ja härnääminen

Uhat
- Yhteistä rytmiä ei löydy --> mies yrittää nylkyttää, itse yrittää nylkyttää --> vituiksi menee
- Jalat kramppaa
- Penis uppoaa liian syvälle --> kipuefekti
- Mies yrittää kurkotella suutelemaan tissejä --> miehen vatsalihakset eivät kannattele ja miehen koko keho alkaa täristä --> näyttää omituiselta

Ps. Tämä on Kertun vastaSWOT miehen näkökulmaan.

Professori Helen Fisher tutkii aivoja ja rakkautta. Hän oli jossakin tilaisuudessa kysynyt ihmisiltä, moniko on joskus jättänyt rakastamansa ihmisen. 95 prosenttia viittasi. Sitten hän kysyi moniko on tullut rakastamansa ihmisen jättämäksi. Taas 95 prosenttia oli kokenut saman.

Erossa ihmisen koko olemassaolo ja perusturvallisuus ovat uhattuina. Yleisiä psykofyysisiä oireita ovat unettomuus tai liika nukkuminen, lihominen tai laihtuminen, ihottumat, tulehdukset, astma, vatsahaava ja kohonnut verenpaine. Yhdysvaltalaistutkimusten mukaan vastaeronneilla on suurentunut riski joutua auto-onnettomuuteen, tehdä itsemurha, olla sairauslomalla tai masentua. Tupakointi on kaikista yleisintä eronneilla.

Epäonnistumisen ja yksinäisyyden tunteet sekä itsetunnon lasku ahdistavat.

Pahin vaihe lievenee muutamassa kuukaudessa, mutta on niitäkin, jotka eivät selviä edes 10 vuodessa. Ensimmäinen vuosi on vaikein; useimmat toipuvat 1-3 vuoden aikana. Joskus selviytyminen venyy ja eroajan elämä alkaa jumittaa. Samanaikaiset muut suuret muutokset elämässä vaikuttavat negatiivisesti.

Tutkimusten mukaan erokriisi purkautuu muita kriisejä useammin henkiseksi tai fyysiseksi väkivallaksi.

Eron setviminen ei ole helppoa, mutta asiat kannattaa käydä läpi, vaikka kuinka sattuisi. Jos tunteet jättää käsittelemättä, ne voivat salakavalasti johtaa virheratkaisuihin, estyneisyyteen ja vääriin tulkintoihin.

Ruotsalaistutkimuksen mukaan 84 prosenttia naisista koki itsetuntonsa parantuneen eron jälkeen. Itsenäisyys kasvoi ja oman osaamisen hyödyntäminen lisääntyi. Nuoret naiset saivat tsemppiä uralle tai opintoihin. Mutta vain neljä viidestä oli 10 vuoden kuluttua sitä mieltä, että ero oli oikea ratkaisu.

Suomalaisen tutkimuksen mukaan naiset pitivät eroa onnistuneena ratkaisuna useammin kuin miehet. 70 prosenttia ei katunut sitä. (Katuminen liittyi yleensä lapsiin.) Suomalaisnaisilla onnellisuus oli lisääntynyt ja itsetunto vahvistunut. Ns. huonon kumppanin jättäjät selvisivät erosta helpoimmalla.

Bruce Fisherin jälleenrakennusteoria kehottaa eroajaa hyväksymään tosiasiat. On lopetettava jahkailu, jätettävä entinen suhde ja keskityttävä omaan kasvuun ja tulevaisuuteen. Ero on oppimisprosessi (kuulostaa hirveeltä lässytykseltä, mutta jos ei opi, hakkaa päätä seinään). On opittava omillaan olo ja ruvettava tekemään itseä kiinnostavia asioita. Itsetutkiskelu ja lapsuuden kokemusten selvittäminen on aloitettava viimeistään nyt. (Muuten huomaa samat ongelmat seuraavassa suhteessa/ lapsuuden perheen kommunikaatiomallit siirtyvät tutkimusten mukaan helposti omiin suhteisiin.) Vasta sitten uskaltaa riisua naamiot ja pystyy solmimaan rehellisyyteen perustuvia ihmissuhteita.

Anne Rummukaisen terveystieteen gradu, Tampere 2007.
Netta Karjalahden opinnäytetyö, Diak 2010.

Muuttaminen on syvältä ripuliperseestä, mutta tällä kertaa siinä oli jotain hyvääkin, sillä Kerttu löysi pakkaustohinoissaan vanhan päiväkirjansa, jossa luki seuraavaa.

Lerssi!! Sain 10.3.2001 ekan kerran sitä!! =) =) Kipu + veri... Kestin kuin mies.

Kerttu oli tuolloin 17-vuotias ja valmis nussimaan täyttä häkää. Tätä suurta hetkeä Kerttu oli odottanut jo vuosia. Kerttu oli kuolannut monen miehen perään ja lähetellyt härskejä panoviestejä.

Mutta kuten vielä nykypäivänäkin, miehet pelkäsivät suorapuheista himonussija-Kerttua, joka limat reisillä valuen joutui tyytymään runkutteluun.

Kertun ensimmäinen seksikohtaus ei mennyt niin kuin Kerttu oli kuvitellut. Ei ollut villiä tuntikausia jatkuvaa pylsimistä pitkin seiniä. Ei ollut kiimaa, hikeä ja multiorgasmeja.

Sen sijaan oli pimeä huone, jännityksestä jäykkä Kerttu lahnana selällään ja syvä hiljaisuus. Varpaitakin paleli.

”Saa ottaa”, Kerttu sanoi, ja jäykkä penis alkoi varovaisesti työntyä sisään.

”NEITSYYS MENEE JUMALAUTA MUNAAA!”, riemuitsi Kerttu mielessään, puristi miehen käsivarsia ja keskittyi rentoutumaan.

Alta kymmenen minuutin kaikki oli ohi. Kipu ei ollut niin paha ollenkaan, mitä Kerttu oli kuvitellut.

Kerttu mietti paniikissa, nauttikohan kumppani ollenkaan, sillä Kerttu makasi koko lyhyen session ajan hiljaa paikallaan kuin talikko paskassa.

”Menikö se edes kokonaan sisään?” Kerttu kysyi odottaen positiivisia tuloksia.

Ei. Se ei mennyt.

JUMALAUTA! Olen vieläkin vähän neitsyt, Kerttu harmitteli itsekseen.

10. maaliskuuta 2001 Kertun himonussiminen alkoi eikä loppua näy.

Panemalla selvisi myös muutama mysteeri, joita Kerttu ja tytöt pähkäilivät nuorina gimuleina.

Ensinnäkään kukaan ei uskonut, että löysästä peniksestä voi tulla kova ja jäykkä. Kerttu sekä muut tytöt päätyivät mielikuvaan, että peniksen täytyy olla "jäykässä" olotilassaan samanlainen kuin vesi-ilmapallon. Semmoinen lupsakka kaveri.

Toisekseen epäuskoa herätti se, että penis nousisi pystyyn, yläviistoon asti. Kaduilla kulki huhuja, että yläasteikäiset pojat piilottivat koulussa stondiksensa vyön alle. Kerttu ja kaverit päättelivät, että semmoisen yläviistoon vääntelyn täytyy aiheuttaa suurta kipua.

”Oli se sittenkin kova kuin kivi ja katsoi ylös taivaaseen, täytyy heti kertoa kavereille”, Kerttu iloitsi ja nautti jomotuksen tunteesta jalkovälissään.