Suhteet & seksi

Terveyskirjaston mukaan noin viidennes ihmisistä on hirmu stressaantuneita. Jo sana stressi tuo mieleen negatiivisia mielleyhtymiä, vaikka alunperin stressi tarkoitti myös positiivista intoutumista.

Joidenkin tutkijoiden mukaan naiset stressaavat miehiä enemmän kotiasioista ja miehet työasioista. Näin ei välttämättä ole silloin kun miehet ja naiset työskentelevät yhtä vaativissa tehtävissä, tai jos kotityöt jaetaan tasan.

Työterveyslaitoksen mukaan suomalaisnaiset tekevät edelleen keskimäärin selvästi enemmän kotitöitä kuin miehet. Lisäksi suurin osa naisista käy kokopäivätöissä. Koska naiset ovat maamme koulutetuin kansanosa, ei monikaan pääse töissä helpolla. Työtehtävät ovat vaativia.

Monet naiset työskentelevät koulutustasosta riippumatta hoitoalalla, ja ihmisten kanssa työskentely vaatii oman persoonan likoon laittamista, mikä toisinaan aiheuttaa paineita.

Suomalaisnaisia haukutaan joskus kireiksi ja stressaantuneiksi, ja lihaviksi. Näillä kaikilla asioilla on yhteys. Jos ihmiseltä vaaditaan sitoutumista aamusta iltaan, ja hän kokee, ettei riitä, seuraa stressiä. Stressi heikentää suoritusta, hyvänolontunnetta ja yöunta sekä vastustuskykyä. Kireys on oikea noidankehä. Kärttyisää stressaantunutta ihmistä ei kukaan mielellään auta.

Tutkimuksissa on todettu komeiden miesten miellyttävän naisia. Tämä on hyvä asia, sillä tutkimuksissa on selvinnyt, että komistukset myös ovat terveempiä ja vastustuskykyisempiä lasten siittäjiä.

Tutkijaryhmä halusi testata päteekö sama naisten kohdalla. Yllättäen kauniiden naisten tärkein ominaisuus ei ollutkaan vastustuskyky, jota testattiin vasta-ainetuotannolla, vaan rentous. Stressaantuneet naiset eivät miellyttäneet miestutkittavia ollenkaan. Stressaantuneiden naisten stressihormoni kortisolin tasot olivat koholla ja heidän kehollaan oli taipumus kerätä rasvaa.

Miesten mielestä sopivan painoiset tyytyväiset naiset olivat kauneimpia.

Jos suomalaiset naiset eivät ole sopivan painoisia, kauniita ja tyyniä, ei stressin aiheuttaminen auta ollenkaan. Naiset kannattaa pitää rentoina ja tyytyväisinä. Silloin he pysyvät sopivan hoikkina ja ovat mahdollisimman kauniita ja miellyttäviä.

http://rsbl.royalsocietypublishing.org/content/9/4/20130255.abstract?sid=13b77dcd-bcd3-464d-93b1-45c1fe2f21e3

Suurin osa suomalaisista on parisuhteessa ihmisen kanssa, joka on hieman pyöreä, ja joka todennäköisesti on jo lihonnut suhteen aikana tai tulee keräämään massaa lähivuosina. Miten tämä vaikuttaa parisuhteeseen?

Miehiä pidetään ainakin heterosuhteessa esteettisyyttä enemmän arvostavana osapuolena (vaikka naiset nauravat tälle, viitaten miesten vaatetukseen, omaan ulkonäköön, sisustusmakuun jne.).

Miehet kuitenkin arvostavat naiskauneutta. Sille löytyy kaikenlaisia evoluutiopsykologisia selityksiä, kuten se, että sopivan painoiset kurvikkaat ja kauniit naiset ovat muita terveempiä ja älykkäämpiä, ja saavat kauniimpia ja älykkäämpiä lapsia.

Miehet haluavat harrastaa seksiä kauniiden naisten kanssa, koska viehättävät naiset herättävät miehessä seksuaalisia haluja. Tämä itsestään selvä idiotismilta vaikuttava kehäpäätelmä on kuitenkin käytännössä totta. Kun oma kumppani ei enää vastaa kauneusihannetta ollenkaan, mitä siitä seuraa? Haluaako häntä vielä?

Seksuaalinen halukkuus on monimutkainen asia, johon fyysiset ominaisuudet saattavat vaikuttaa yhä vähemmän silloin, kun ollaan pitkässä parisuhteessa. Tutun ihmisen näkee eri tavalla kuin vieraan. Läheisen lihomista tai vanhemista ei välttämättä ”näe”, jos edelleen rakastaa toista syvästi. Monet vanhukset ovat kertoneet näkevänsä puolisonsa nuorena tyttönä tai poikana. He tunnistavat toisen hymyn takaa kumppanin koko hienon elämän.

Kaikki eivät tähän kuitenkaan pysty. Oman kumppanin kilot, arvet ja rypyt alkavat ahdistaa tai ällöttää.

Haastattelin Suhdeklinikan pornoa ja parisuhdetta käsittelevää artikkelia varten perheneuvoja Päivi Stelin-Valkamaa. Hän sanoi mm. näin: ”Jos kumpi tahansa puolisoista ei ole tyytyväinen kumppaninsa ulkoiseen olemukseen, se on isompi asia. Kuinka paljon asia kuuluu toiselle? Äkkiseltään tuntuu, että se on oma asia, miltä näyttää, mutta jos kumppani lihoo vaikka 30 kiloa, miten sen sanoo nätisti toiselle?”. Niin miten?

Rivien välistä olen ollut lukevinani useammankin parineuvojan huolen. Ihmiset kärsivät kumppaninsa lihomisesta, mutta sitä ei saisi sanoa ääneen, koska se on epäkohteliasta, epämiellyttävää, ja puuttumista toisen yksityisasiaan. Lisäksi se on pinnallista ja pikkumaista ja itsekeskeistä. Vai onko?

Miten lihominen vaikuttaa ihmisen elämäntapaan ja aktiivisuuteen?

Miten ulkonäön muuttuminen ja lihominen vaikuttaa ihmiseen itseensä? Monet lihavat kokevat itsensä rumaksi, ja yrittävät peitellä kilojaan kaavuilla ja mustalla kankaalla. Itseinhon vallassa oleva ihminen koetaan harvemmin viehättäväksi.

Entä miten muiden ihmisten suhtautuminen vaikuttaa asiaan? Näkeekö oman kumppaninsa muiden, ehkä julmin, silmin?

Ovatko lihavat ihmiset leppoisia, suvaitsevaisia ja iloisia? Vai ovatko he kyllästyneitä, masentuneita, katkeria tai vihamielisiä? Ovatko he luovuttaneet? Vai nauttivatko he vain elämän ihanista antimista, kuten hyvistä juomista ja herkullisesta ruoasta?

Mielestäni ihmisen silmä tottuu näkemäänsä. Suurin osa aikuisista on terveysviranomaisten mielestä vähintään hieman pulleita. Kun hoikkia ihmisiä näkee aika harvoin, alkaa pitää tanakkuutta normina. Osalla ihmisistä kilot myös kertyvät viehättävästi ns. oikeisiin paikkoihin.

Varsinaisessa merkittävässä lihavuudessa yksi ongelma parisuhteen kannalta on ehkä runsaan ylipainon aiheuttama sukupuolettomuus.

Oikein lihava mies on epämiehekäs, koska hänellä on liikaa ”naisellisia” pyöreitä muotoja, eikä hän enää vaikuta voimakkaalta ja aktiiviselta, miesihanteen mukaiselta mieheltä. Miehellä runsas rasvakudos tuottaa estrogeeniä. Testosteronin tuotanto heikkenee.

Vain laihat naiset tulevat lihoessaan naisellisemmiksi. Kun feminiininen pyöreys lisääntyy merkittäväksi ylipainoksi, alkaa nainen muistuttaa sukupuoletonta olentoa. Vyötärön mukana naisellisuus katoaa, hormonitasapaino muuttuu epäedulliseksi, ja naisen keho alkaa saada jopa miehekkäitä ominaisuuksia.

Jos unohtaisi terveysfasismin (vaikka tosiasia on, ettei terveellistä ruokaa syövä ja riittävästi liikkuva ihminen hevin pysty lihomaan merkittävän ylipainoiseksi) ja keskittyisi rakkauteen. Jos rakastaisi itseään niin paljon, että pitäisi itsestään ja kehostaan hyvää huolta loppuun asti. Eikö se olisi paras rakkaudenosoitus myös toiselle?

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00046

http://duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&viewType=viewArticle&tunnus=duo91379&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_auth=

Menen perjantai-iltana helsinkiläiseen kauppakeskukseen etsimään farkkuja. Vastaan kävelee kaunis pari kinastellen.

Kiinnitän ensin huomiota sievään blondiin. Onko nuori nainen jotenkin pulassa? Ehei. Hän on kiukkuisen näköinen ja kiskoo ostoskassia lähemmäksi vartaloaan.

Vierellä komea atleetti yrittää tarttua kassin kahvoista kiinni. Hän puhuu jotain rauhoittavaan sävyyn. Miehen olemus on epäaggressiivinen, alistunut ja hämmentynyt.

(Parivaljakko on käytöksestä ja fyysisestä läheisyydestä päätellen pariskunta.)

Nuori nainen tiuskii poikaystävälleen: ”Kyllä mä jaksan tän kassin kantaa!”

Mies yrittää vielä kerran ottaa muovipussin haltuunsa ja mutisee jotain...”Anna mä kannan”.

Blondi on keskipituinen ja hoikkarakenteinen, mutta varmasti riittävän vahva kantamaan ostoksia. En kuitenkaan ymmärrä, miksei hän anna kassiaan vielä vahvemmalle seuralaiselleen, kun hän kerran niin nätisti tarjoutuu sen kantamaan.

Monelle miehelle on noloa kuljeskella tyhjin käsin, jos vierellä kulkee fyysisesti pienempi ja hauraampi olento. Minulle tulisi sama tunne jonkun kolmanneksen pienemmän henkilön seurassa.

Miksi niin monet suomalaiset naiset suuttuvat, jos mies tarjoutuu auttamaan? Tuleeko tunne, että mies kohtelee kuin lasta? Olen nähnyt useammankin epäluuloisen katseen ja kuullut monta kiukkuista tuhahdusta, kun toinen on ritarillisesti tarjoutunut nostamaan, työntämään, kantamaan tai vetämään jotain.

Meillä ei edes voi tekosyynä epäluuloon pitää kaikkialla vaanivaa rikollisuutta. En ole varmaan koskaan kuullut, että esimerkiksi junassa naisen matkalaukun nostamaan tarjoutunut mies olisikin yllättäen ryövännyt laukun ja karannut paikalta.

Ystävällisyyden harjoittaminen on täysin turvallista, sallittua ja toivottua.

Tasa-arvon kannattaminen ei tarkoita sitä, etteikö voisi auttaa tai ottaa apua vastaan. Avun tarjoaminen vähenee, jos reaktiona on tyrmistys tai vihamielisyys. Hämmästynyt ilahtuminen palkitsee myös enemmän kuin itsestäänselvänä pidetty palvelus. Armollinen kuningatar tai kiukkuinen pikkuprinsessa esiintyvät liian usein suomalaisten ovien liepeillä.

Parisuhde suojaa tilastollisesti masennukselta. Kaikista suojaavin parisuhde on avioliitto.

Ehkä noin viidennes sairastuu elämänsä aikana masennukseen. Naisten osuus sairastuneista on vieläkin suurempi. Myös parisuhteessa olevat ihmiset voivat masentua. Joskus itse parisuhde aiheuttaa jatkuvaa pahaa mieltä.

Netissä surffaillessa törmää tavallista useammin masentuneisiin miehiin. Heistä kertovat vaimot ja tyttöystävät. Löysin myös oppaita ja opinnäytetöitä, joissa useimmin sairastunut oli mies. Naiset haluavat nähtävästi käsitellä asiaa kirjoittamalla ja puhumalla, ja ilmeisesti kärsivät tilanteesta aika lailla.

Saavatko miehet tukea vaimonsa masentuessa?

Miesten näkökulmaa sairastuneen kumppanin kanssa elämisestä tarjoaa esimerkiksi Äimä ry (Äidit irti synnytysmasennuksesta).

Jos googlettaa masentunut puoliso/ vaimo/ mies, saa mielenkiintoisia tuloksia. Osa sivuista antaa tukea ja ohjeita tai diagnooseja ja vertaistukea. Toisaalta tarjotaan myös pettämissivustoa, aasialaisia vaimoja ja rukouksia.

Masentunut ystävä ei ole kovin helppo kaveri. Masennus on raskasta, ikävää, se vie ilon elämästä ja tuo negatiiviset asiat ja epäonnistumiset pintaan. Masennus tarttuu, koska tunteet ja mielialat tarttuvat. Moni vältteleekin masentunutta.

Jos masentunut on oma perheenjäsen, ei välttely oikein onnistu, eikä se ainakaan toimi. Masentunut kumppani vaikuttaa voimakkaasti myös terveen puolison hyvinvointiin. Jos terve puolisko ei saa toista nostettua depressiosta, kannattaa ehkä auttaa kumppani ammattiavun piiriin.

Usein masentuneen kumppanin terve pari sairastuu myös. Tämä ei ole mikään ihme, sillä yleensä kumppani on elämän tärkein ihminen. Kodin ilmapiiri on raskas. Parisuhde ei ole enää kahden tasaveroisen ihmisen vastavuoroinen rakkaussuhde. Masentunut kumppani ei ole hyvää seuraa, ei jaksa tehdä kotitöitä, eikä ehkä harrastaa seksiä ollenkaan. Epäkohtien lista on pitkä.

Joskus terve osapuoli uskaltaa masentua vasta kun toinen jo tervehtyy.

Terveen kumppanin tulisi suojata omaa mieltään ja jaksamistaan heti toisen masennuksen merkkien ilmaannuttua. Kumppania ei ole ehkä reilua hylätä, mutta on oikein huolehtia omasta hyvinvoinnistaan, esimerkiksi harrastamalla mukavia asioita ja tapaamalla omia ystäviä.

Joskus masentuneen kumppanin vaatimukset ovat mahdottomia. Silloin terveen täytyy asettaa asioille rajat.

Hyvä parisuhde suojaa masennukselta. Hyvä parisuhde myös auttaa kumppania parantumaan, jos hän hyvästä parisuhteesta huolimatta on voimakkaan taipuvainen masentumaan.

Millaisia kokemuksia teillä on aiheesta?