Suhteet & seksi

Kolmannen maailman ongelmista vinkuminen kuuluu suomalaistenkin arkipäivään.

Parisuhteen mitättömältä tuntuvat vaikeudet saattavat naurattaa parin lähipiiriä. Joskus marmatusten taustalla on isoja parisuhdeongelmia. Toisinaan taas kyseessä on oikeasti ihan vaan turhanaikainen valitus ja tyytymättömyys.

Lukiessani Pohjois-Korean vankileirillä vuonna 1982 syntyneen Shin Don-hyukin ja hänen perheensä tarinaa, aloin väkisin vähän vertailla vankien rakkauselämää suomalaiseen romantiikkaan.

Pohjois-korealaiselle vankileirille voi joutua oman vanhemman - tai muun sukulaisen - poliittisen arveluttavuuden takia, eikä sieltä ehkä koskaan pääse pois. Vankileirillä 14 syntyvät vain vartijoiden suosimat kunnostautuneiden vankien jälkeläiset, koska vain luotetut vangit saavat luvan pariutua ja lisääntyä. Näillä ”onnekkailla” on myös jatkossa mahtava oikeus tavata puolisoaan peräti muutaman kerran vuodessa. Lapset sijoitetaan jo nuorena erilleen vanhemmistaan ”kouluihin” ja lasten parakkeihin.

Vähemmän onnekkaat naisvangit raiskataan ja jos he tulevat raskaiksi, heidät tapetaan.

Perhesuhteet vaarantuvat nälän ja vasikoimisen pakollisuuden takia. Lapset eivät rakasta vanhempiaan, eivätkä parit voi nauttia normaalista parisuhde-elämästä.

Shin ei leirillä syntyneenä ymmärrä normaalielämästä mitään. Hänelle ei kehity moraalia eikä tunne-elämää. Ainoana tarpeena on säilyä hengissä, eli saada ruokaa ja nöyristellä vartijoita. Jonkinlainen ystävyys on leirillä mahdollista, mutta esimerkiksi ihastuminen tyttöön on kiellettyä

Shinin päästyä noin parikymppisenä aikuisten töihin vankien vaatetehtaaseen, hänen seksuaalinen kiinnostuksensa naisia kohtaan herää. Normaali suhde ei ole tehtaallakaan mahdollinen. Shinin pitäisi yletä hierarkiassa muiden vankien työnjohtajaksi, jotta hän voisi käyttää ompelijatyttöjä hyväkseen.

Elämä vie Shinin lopulta ulos maailmaan, josta hän on kuullut vain kahdelta rangaistusleirien ulkopuolelta tulleelta vangilta. Se että maapallo on pyöreä tai naapurissa sijaitsee Kiina-niminen maa, ei Shiniä paljon kiinnosta. Hän ajattelee vain paistettua lihaa. Nälkä ja pelko ovat Shinin koko elämä.

Jos kirjan luettuaan ei halua pelastaa Pohjois-Korean kansaa, voi ainakin hetkeksi herätä (globaaliin) todellisuuteen ja kiittää siitä, mitä itsellä on. Vaikka olisi yksinäinen, voi ainakin leiri neljäntoista vankia helpommin yrittää etsiä seuraa. Jos on parisuhteessa, voi miettiä omia onnellisuuden minimeitään.

Blaine Harden: Leiri 14. Pako Pohjois-Koreasta. Gummerus 2013.

Englannissa tehdyn tutkimuksen mukaan isovanhempien luokka-asema vaikuttaa radikaalisti lastenlasten asemaan nykymaailmassa.

Tutkija Vikki Boliverin johtamassa tutkimuksessa tarkasteltiin 17 000 hengen otoksella tutkittavien sekä heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa ammattia ja asemaa.

Pitkään on tiedetty vanhempien sosioekonomisen aseman vaikuttavan jälkikasvun koulutustasoon, työnsaantiin ja ansaintamahdollisuuksiin. Isovanhempien vaikutusta ei ole juuri tutkittu.

Mummon ja vaarin asema on yllättävän vaikuttava. Asiantuntija- tai johtotehtävissä toimineiden lastenlapsilla on vähintään 2,5-kertainen mahdollisuus ponnistaa samoihin asemiin verrattuna ei-ammattitaitoa vaativissa työntekijäammateissa toimineiden lastenlapsiin.

Luokka-asema on tutkijoiden mukaan paljon pysyvämpi ja pitkäaikaisempi kuin mitä aiemmin on luultu. Vaikka vanhempien vaikutus poissuljettaisiin (koulutus, asema, omistusasuminen), on isovanhempien asemalla erittäin voimakas vaikutus jälkipolvien menestysennusteeseen.

Niistä miehistä, joiden isä ja isoisä olivat toimineet asiantuntija- tai johtotehtävissä, jopa 80 prosenttia oli hyvissä asemissa itse. Naisilla hyväosaisuuden periytyvyys oli heikompaa.

Myös Suomessa hyväosaisuus on osin periytyvää: https://www.stat.fi/tup/vl2010/art_2012-09-11_001.html

THL:n mukaan toimeentulotuen asiakkuus periytyy, etenkin vanhemmilta pojille. Toisaalta pienten tuloerojen maissa, kuten Suomessa, vanhempien aseman periytyvyys on vähäisempää kuin suurten tuloerojen maissa, kuten Yhdysvalloissa: http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/ajankohtaista/uutiskirjeet/thln_uutiskirje/2_2010_6

Turun yliopiston sosiologian professori Jani Erola kysyy miksi sosiaalisen aseman periytyminen on kiinnostavaa? Osin tirkistelynälän takia, toisaalta asia kiinnostaa mahdollisuuksien tasa-arvon näkökulmasta.

”Lapsen aseman aikuisuudessa pitää määrätä omat kyvyt ja motivaatio pikemminkin kuin perhe, johon syntyy.”

Erolan mukaan koulutuksen saaminen mahdollisimman tasa-arvoiseksi parantaa mahdollisuuksien tasa-arvoa.

Perhetausta vaikuttaa koulutusvalintoihin ja koulutus selittää noin puolet siitä, mihin asemaan päätyy.

Suomessa hyväosaisuuden periytyvyys on voimakkaampaa kuin huono-osaisuuden periytyvyys.

Nykyään suurin asemiin pääsemis -ongelmamme voi johtua syntymävuoden mukaan määräytyvän syntymäkohortin perusteella. Laman aikana työmarkkinoille tulleiden luokka-asema periytyi vahvemmin kuin muina aikoina. Vaikeina aikoina vanhempien suhteista on hyötyä.

Joka tapauksessa hyviin asemiin kannattaa pyrkiä vauhdikkaasti. Uraliikkuvuus on suurinta ennen keski-ikää. ”Nelikymppisenä peli on menetetty!”, sanoo Erola.

Erolan mukaan luokkarakenne on muuttunut meillä hitaasti, toisin kuin luullaan. Tulevaisuudessa sosiaalinen liikkuvuus näyttää professorin mielestä vielä aiempaa nihkeämmältä.

http://www.youtube.com/watch?v=eiS5RzJamu4

Durham University News: Climbing the social ladder is strongly influenced by your granparents´class. 1.7.2013.

Kaikki tietävät, että naiset ovat yleensä halukkaimmillaan silloin kun ovat hedelmällisimmillään, eli ovulaation aikana.

Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että naiset ovat kuukautiskierron puolivälissä kaikista kiinnostuneimpia maskuliinisista, seksikkäistä miehistä. Loppukuukauden aikana useimmat naiset priorisoivat kivoja, kilttejä ja fiksuja miehiä.

Tutkijat kiinnostuivat pitkässä parisuhteessa olevien naisten tuntemuksista. Suurin osa naisista ei vaihtele kumppania kuukautiskierron mukaan, vaan useimmat pysyvät saman miehen kanssa hormonimyllerryksen tasosta toiseen.

Mitä tapahtuu vakisuhteessa kierron eri vaiheissa?

Kalifornian yliopiston psykologien tutkimuksessa selvisi (http://goo.gl/2fvb6A),
että naiset, jotka pitävät miehiään vähemmän seksuaalisesti haluttavina, olivat kaikista tyytymättömimpiä kumppaniinsa juuri parhaan hedelmällisyyden aikana. Epäseksikkäiksi koetut miehet tuntuivat vähemmän läheisiltä ja naiset suhtautuivat paljon kriittisemmin heidän vikoihinsa kuin muina aikoina kuukaudesta.

Seksikkäiden ja vetovoimaisten miesten vaimot taas tunsivat ovulaation aikana olevansa erityisen läheisiä miehensä kanssa. He kokivat silloin myös voimistuvaa parisuhdetyytyväisyyttä.

Tutkitut naiset eivät aikoneet ryhtyä mihinkään toimiin hormonien heilahtelun takia. Hedelmällisyysaikana tyytymättömät vaimot eivät suunnitelleet muita naisia useammin eroa.

Tutkijoiden mukaan naiset ovat alunperin valinneet puolisonsa tietyn seksikkyys- ja isyys -kombinaation mukaan, joten ajoittainen halun ja kiintymyksen vaihtelu ei tule heille yllätyksenä. Seksikkyyttä korostavat naiset hyötyvät hedelmällisinä päivinä ja muut ehkä kaikkina muina päivinä.

Naiset, kuulostaako tutulta? Oletteko huomanneet mitään tämän suuntaista?

Tutkijat kirjoittavat, että yleensä naiset tietävät, että muutamana päivänä kuukaudesta fiilikset voivat vaihdella paljonkin, mutta kaikki eivät ehkä tiedosta, miten voimakkaasti biologiaan pohjautuvasta asiasta on kysymys.

Miehet eivät todellakaan ole ainoita lisääntymisvietin viemiä ihmisen edustajia.

Scientific American: Women´s Fertility and Mood Fluctuate in Tandem. 18.9.2013.

Tutkijoiden mukaan hymyn leveys koulukuvassa ennustaa selvästi henkilön todennäköisyyttä erota myöhemmin elämässä. Ts. leveästi hymyilevät ihmiset pysyvät paremmin naimisissa.

Yhdysvalloissa tämän ns. vuosikirjatutkimuksen julkistus aiheutti aikanaan kohua. Tulokset on vahvistettu jatkotutkimuksissa.

Tutkijat olivat aluksi varsin varovaisia tulosten tulkinnassa. Voisiko näin yksinkertainen menetelmä oikeasti ennustaa henkilön tulevaisuuden ehkä tärkeintä ihmissuhdetta?

Kyllä voi. Ilmeisesti kuvissa hymyily kuvastaa laajemmin henkilön emotionaalista tilaa ja psyyken tasapainoa.

Iloiset, miellyttävät ja enimmäkseen hyväntuuliset ihmiset ovat suositumpia kuin yrmeät. Hyväntuuliset tulkitsevat elämän pienet ja isotkin vastoinkäymiset positiivisemmin kuin negatiiviset henkilöt.

Avioliittotutkimuksissa mukavan kannustavan ilmapiirin on huomattu ennustavan suhteen onnistumista. Jatkuva negatiivisuus ja jurputtaminen taas ennustavat suhteen loppumista.

Ilmeisesti lapsuuden (kuvissakin näkyvä) negatiivisuus ja neuroottisuus ennakoivat myöhempää persoonallisuuden kehitystä.

Vuosikirjapaljastuksen jatkotutkimuksissa haluttiin tarkastella useita erilaisia valokuvia koehenkilöistä eri tilanteissa, jottei ihmistä tuomittaisi yhden kuvan perusteella. Usean kuvan taktiikalla saadut tulokset tukevat alkuperäistä havaintoa: hymyilijät pariutuvat pysyvämmin.

Nähtävästi muihin myötämielisesti suhtautuvat eivät juuri anna satunnaisen huonon päivän näkyä valokuvissakaan. Sosiaalinen ihminen saa huononanakin päivänä hymyn huulilleen muiden seurassa.

Tutkijat eivät halua yleistää tuloksia muihin kulttuureihin. Amerikkalaisuudessa hymyily on erittäin tärkeää.

(Silti, kun kaivan vanhat koulukuvat esiin, huomaan helposti miten ne livenäkin kivat ja iloiset näyttävät kuvissa joko rauhallisen hyväntuulisilta tai nauruun revenneiltä. Huonotuulisuus ja ahdistuneisuus näkyvät myös valokuvissa.)

Häitä suunnittelevat istuvat usein tulevan anopin sohvalla ja katsovat rakkaansa lapsuuden- ja nuoruudenkuvia. Jos puolisokokelas on usein huonotuulinen ja jo koulukuvissa mököttää, kannattaisiko yhteiselämä laittaa vielä harkintaan?

Matthew J. Hertenstein, Carrie A. Hansel, Alissa M. Butts, Sarah N. Hile: Smile intensity in photographs predicts divorce later in life. Springer Science+Business Media, LLC 2009.